Lue keskustelun säännöt.
monen vuoden vauvakuumeen jälkeen raskaana, mutta ei tunnu missään :(
21.04.2007 |
siis korvien välissä on nyt jotain vialla. jotenkin mulle on ihan yks hailee oonko raskaana vai en, ärsyttää aina kun mies puhuu mitään vauvaan liittyvääkään. mikä mättää? uskon, että jossain vaiheessa oon kyllä onnellinen koko sydämestäni. ehdin sitä jo olla pari ensimmäistä viikkoa, mut nyt on into laimennut. onko kellään muulla vastaavaa?
oon nyt rv10+4
Kommentit (11)
Monta vuotta olet pettynyt ja odottanut ja pettynyt.. Nyt tiedostat alitajuntaisesti, että jotain voi mennä vikaan!
Se ei lopu koskaan.. Ei ennen kuin uskallat rohkeasti miettiä joka ikistä miinusta ja plussaa ja vihaa ja rakkautta ja mitä tahansa mitä tunnet tuota tilannetta ja lasta kohtaan!!
Selvitä tunteet itsellesi.. Kirjoita tai puhu ystäville, miehelle!! Kyllä se ilo sieltä tulee.. Suojelet vain itseäsi uudelta pettymykseltä.. Jos et sitä lukkoa aukaise niin se voi varjostaa koko elämää.. Pelko, että menettää jotain mitä vihdoin on saanut ja mitä kukaan ei voi koskaan korvata!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei siis tarvinnut tehdäkään enää mitään, johtui siis varmaan siitä. Sitten kun lapsi syntyi niin löytyi kyllä tunteetkin, elä huolehdi!
Jotenkin vaan tuntuu ettei koko vauva kiinnosta. kun YRITÄN ajatella kuinka suloinen vauva sitten on, niin ajatus huutavasta valvottajasta pukkaa pintaan ja sit ärsyttää. En tajua itseäni yhtään, pelottaa nää ajatukset :( kyseessä on toinen lapseni, esikoinen on neljän.
ap
yritystä ehti olla takana vasta reilut puoli vuotta.
ap
Vierailija:
yritystä ehti olla takana vasta reilut puoli vuotta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kirjoitin VASTA reilu puoli vuotta. en siis päivitellyt pitkää yritystä vaan en muista minkä numeron kirjoitukseen oli tarkoitus vastata, etten kovin monesti ehtinyt pettyä ennen odotuksen alkua.
ehkä sä et sitä sitä lasta edes halua, tai oo koskaan halunnutkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kuuluu raskausaikaan. Älä ole huolissasi, ehdit kokea raskausaikana ja vauvan synnyttyä vielä vaikka minkälaisia tunteita - ihania, hyviä, vielä parempia ja sitten niitä huonojakin.
Vähättelijöille tiedoksi: muutkin kuin lasta pitkään yrittäneet tai lapsettomuudesta kärsineet rakastavat lapsiaan. Jopa " vahinkolapsia" rakastetaan. Puoli vuotta yritystä on puoli vuotta yritystä vaikka se onkin aika normaali aika tehdä vauvaa. Mikä teitä marttyyriäitejä vaivaa?
Oliko helppo vai johtuuko tuo pelkokuva vauvasta yöhuutajana siitä että seikoinen oli vaikea? Siksikö noin " pitkä" ikäero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei yhtään lastaan enää ikinä! oli koliikkia ja muuten vaan valvomista. ikä ero selittyy sillä, että olin yh jonkin aikaa.
ap
oikeestaan mitään tunteita. toivon vaan että tää menee ohi tää tunteettomuus.
Ja ei- minä en ollut sunnittelemassa sitä maratonia...
ap