Mieheni joutui psykiatriselle osastolle. Kohtalotovereita?

On varmaan lepäämässä 1-2 viikkoo..



Ja ne jotka sairauden takia hylkää, antaa mennä vaan. Eipä ne sitten ole ystävyyden arvoisiakaan.

Hänellä on kolme lasta, joista ainakin aikuisiin eli Teemu ja Ninni Luotolaan voisit ottaa yhteyttä. Luotolat omistavat Wanhan Bensiksen.

Sä et olis voinut mitään tehdä toisin, älä vaan ala itseäsi syyttelemään. Mulla ei ole henk. koht. kokemusta hoitoon joutumisesta, mutta yh:ksi jäin kun lapset oli 1v2kk ja 2vko. Lasten takia koitat pitää homman kasassa ja pyörittää arkea. Vaikeaa se on, mutta kyllä siitä selviää. Toivottavasti teillä on fiksuja sukulaisia, jotka tarjoutuvat hoitoavuksi!

Enkä oikein jaksa uskoa juttuasi että jostain noilla syillä edes löytyisi paikkaa.

Yleensä tosiaan pitävät tuon 1-2vko.

Mutta uupumuksen vuoksi saanut pitkän sairausloman, mikä on hirveän hyvä asia.

Yritä saada lapset muutamaksi päiväksi jollekkin hoitoon, että saat itsekkin levättyä tai yritä saada väliaikainen päivähoitopaikka heille ja jää itsekkin sairauslomalle.

Avoimesti kun puhut asioista, niin kyllä ymmärrystä löytyy yleensä ja he ketkä eivät ymmärrä, niin se on heidän ongelmansa, ei teidän.

miten saan pidettyä itseni kasassa?



Illalla lapsia nukuttaessani istuin hiljaa ja itkin vain itkemistäni. Surettaa etenkin lasten vuoksi, yhteisvastuukeräyksessä tänä vuonna on kohteena mielenterveysongelmaisten vanhempien lapset. Olemme kerhoissa nähneet paljon videoesimerkkejä ja lippusia lappusia millaista on kohderyhmän lapsilla. Ajattelin että onneksi meillä ei ole hätää.



En ole aikeissa jättää miestäni ja tämän olen hänelle sanonutkin, mutta pelottaa mitä tapahtuu jos mies joutuu suljetulle ja pumpataan täyteen lääkkeitä, muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi. Mitä sitten teen?



Meillä on ollut kolmannesta lapsesta puhetta ja pari kertaa ollaan yritettykin. Nyt pitää vain toivoa etten ole vielä raskaana tämän asian lisäksi.



Kiitos asiallisista vastauksista.



ap

Mies on yli vuoden oireillut ja ollut psykiatrisella sairaanhoitajalla yli puoli vuotta sitten. Ehdotettiin lääkkeitä mutta mies halusi selvitä ilman.



Sen jälkeen ei ole lääkkeiden pelossa suostunut menemään vaikka olen kehottanut useasti. Väittänyt vain urheasti vastaan että tämä ratkeaa muutamalla kaljalla, vaan eipä ole kaljoista ollut apua.



Nyt puhunut pitkään lääkityksestä ja mahdollisesta hoidon tarpeesta. Tänään vain sitten sai kyllikseen ja lähti, sille tielleen jäi toistaiseksi. Toivottavasti saan huomenna kuulla parempia uutisia.

ensinnäkin olen pahoillani tilanteestanne. Toivon sinulle kovasti voimia ja arjen pyörittäminen, joka on kyllä raskasta, on toisaalta siunaus joka pitää sinut tolkuissasi. Toivottavasti saat lapsia joskus jollekin hoitoon.



En minäkään usko, että miehesi kauan sairaalassa joutuu olemaan. Saat varmasti pian tietää tarkemmin tilanteen tai arvion hoitoajasta. Mielensairaus voi tulla ihan kenelle vaan. Itsekin sairastuin masennukseen, vaikken koskaan ajatellut voivani olla millään tavalla mielisairas. Mutta niistäkin sairauksista paranee.



On ihmisiä, jotka eivät osaa suhtautua mielisairauksiin ja jotka voivat vetäytyä luotanne. Mutta tällaisissa tilanteissa monesti tosiystävyys punnitaan. Vaikka miehesi saisi psyykenlääkkeitä, ei hän ihmisenä muutu. Teillä on ollut hyvin rankkaa aikaa ja olet varmasti tehnyt parhaasi. Niin kuin miehesikin. Kaikki kääntyy vielä hyväksi!



Voimia.

pidetä kuitenkaan hulluna vaan ymmärretään paljon enemmän sitä, että psyyke palaa joskus loppuun, kun on liikaa ja liian kauan ollut raskasta ja mahdollista univajetta yms.

ottamaan yhteyttä neuvolaan. Oletko lasten kanssa kotona? silloin voit saada jotakin kodinhoitoapua/ tukea kotiin. ei varmasti maksa paljoa. Voimia sinulle ja heti maanantaina rohkeasti soittamaan neuvolaan!

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta tunnen parikin nuorta perheen isää, jotka ovat työuupumuksen takia sairastuneet. Se on tämä nykyajan epäinhimillinen työelämä :-(

Mutta saivat hyvää hoitoa ja palavereissa olivat myös lähipiiri kuten vaimo ja vanhemmat mukana.

Ystävät ja sukulaiset eivät hylänneet - kaikkia olivat lähinnä järekyttyneitä, että tuollainen asia tuli lähelle, ja huomasi, että niin voi käydä kelle vaan kun tuollekin normaalille kaverille kävi noin.

Ja kaikki tuntuivat olevan valmiina ja halukkaita auttamaan. Oli vaan vaikea tietää miten - eli kysy vaan rohkeasti apua, sillä rankaa on sinullakin kun joudut yksin hoitamaan lapset ja olemaan miehen tukena.

Karinin ex-mies Hannes on mukana mm. Arwolassa. Teemu on palomies ja Ninni radiotoimittaja. Ninni seurustelee Mäkimaan Jannen kanssa.

Hyvä jos edes itsarikandeja, skitsofreenikkoja tai psykoosissa olevia edes saadaan hoitoon akuutisti!



sh

Psyykkinen sairaus on tosin aina rankka juttu ja stressi. Ei sairaslomaa määrätä heti ekana päivänä paria kuukautta eikä hoitoon " joudu" loppu vuodeksi, vaan viikko kerrallaan. Hae itsellesi apua/tukea ja perheen jaksamiseen apua. Osallistu miehesi hoitoon jos mahdollista. Asiat selviää.

Lääkeiden tarkoitus on tehdä miehestäsi oma itsensä, ei ketään muuta. 6

Joka pyytää anteeksi epäilyksiään.

kaikki fiksut ihmiset nykymaailmassa ymmärrä, että niin keho kuin mielikin voi sairastua ja sairauden takia hylkääminen on typerää. Jos niin tekevät, niin antaa tehdäkin. Mutta jos työuupumuksen tai muunkaan takia sairaalaan joutuu, niin ei miehesi HULLU ole. Sananakin jo jotenkin vastenmielinen - miten niin hullu. Jos palaa poikki niin sitten palaa, ei se ole kylähulluutta eikä mitään vaan ihmisen luonnollinen reaktio tilanteeseen.



Toivotan sinulle paljon voimia ja tsemppiä pyörittää arkea. Toivottavasti et lietso turhia pelkoja vaan otat päivän kerrallaan, vaikka vaikeaahan tuokin on. Miehesi ei ole sairaalassa vuosi - ehkä viikon, pari maksimissaan veikkaukseni mukaan.



Ota rohkeasti yhteyttä sukulaisiin, neuvolaan tms. tahoon, että saat itsekin tarpeeksi levättyä.



Kaikkea hyvää sinulle,



masentuneen miehen (diagnosoimaton) avopuoliso

Miehelläni on ollut jo usean vuoden ajan psyykkinen sairaus, joka on vaatinut välillä sairaalahoitoa. Nytkin hän on sairaalassa. Se on rankkaa, mutta parempi on, että saa hoitoa. Itsellekin helpompaa arkea, kun ei tarvitse niiden oireiden kanssa jaksaa.



Toisaalta on tosi rankkaa olla yksin. Kyllä sitä loppujen lopuksi melko yksin jää, kun tällainen vuosikausia kestävä tilanne on päällä. Puhun asiasta tutuille ja suvulle, mutta heidän tukensa on rajallista eli eivät osaa kovin lähelle tulla. Kaipaisin ihan konkreettisesti ihmisiä olemaan täällä kotona, juttelemaan, mutta harvoin he tajuavat tulla tai edes ottaa yhteyttä. Itse taas ei aina jaksa.



Mielenterveysjutut ovat osittain vielä tabuja. Itsekään en kerro mieheni sairaudesta kaikille, vaan vain oikein tutuille. Olen kuitenkin huomannut, että läheisille ja ystäville kannattaa kertoa asioista mahdollisimman avoimesti. He ymmärtävät, eivätkä ajattele, että mies olisi millään tavalla hullu. Mitä enemmän asiasta voi puhua, sitä parempi.



Minulla ei ole lapsia, joten tilanne on erilainen kuin teillä. Lasten kanssa on varmaan vaikea jaksaa, mutta ehkä he tuovat myös tervetullutta tekemistä ja seuraa. Et olekaan ihan yksin. Luultavasti tuollainen äkkiä tullut romahtaminen paraneekin suhteellisen nopeasti. Hakekaa nyt koko perheelle tukea, pian, koska yleensä toisen puolison sairastuessa toinenkin on vaarassa sairastua. Vaadi itsellesikin terapiaa, että jaksat ja saat käsiteltyä asioita.



Voimia! Et ole todellakaan ainoa, jolla on samanlainen tilanne. Suomi on täynnä mielenterveysongelmaisia.

Mies joutuu kesken autolla ajon sairaalaan. Vaimolle yllätys? Kaksi ihan pientä lasta (1 ja 2v) ja paljon valvomista, mutta kolmatta yritetään? Samana päivänä kun joutuu sisään ilmottelee jo sairasloman pituuden? jne jne

Missä päin Suomea asutte?

Voit ottaa yhteyttä esim. Omaiset mielenterveystyön tukena -järjestöön tai mielenterveystoimistoon. Ennalta ehkäise oma uupumisesi. Sinun vointisi on tärkeä, samoin lasten. Jos lapset ovat jo sen ikäisiä, että ymmärtävät asioita, heillekin ammattilaisten kanssa asioiden läpi käynti on hyväksi.



Ja eivät ystävät ja sukulaiset hylkää, eivät ainakaan minua ole hylänneet. Ole vain avoin ja puhu heille kaikesta.