Oletko perheen musta lammas?
Miten se näkyy sinun sisarussuhteissa tai suhteessa vanhempiesi? Vuodet olen elänyt tässä roolissa, kuitenkin pitäen etäisyyttä ja oman elämäni omana tietonani, sillä mitään muuta ei saa aikaan kun mielipahaa, aina olen vääränlainen tai jotain muuta.
Neljästi vuodessa käyn kylässä, mutta ei muunlaista yhteyttä. Tänään on taas päivä, kun mielessä kolhii kaikki syyt miksi he ei kuitenkaan koskaan käy luonani. Viimeisimmän 10 vuoden aikana tasan kerran toinen vanhemmista, sisarukset ei lainkaan. Syitä heillä riittää, minun käymisen tosin ovat itsestään selviä heille.
Joskus tuntuu, että vaikka olen rajannut elämäni niin, etten heidän kaikenlaisiin kotkouksiin lähde mukaan tai anna mahdollisuutta nurjertaa itseäni, että silti olen liian kiltti. Kävisitkö vanhempiesi tai sisartesi luona, jos eivät koskaan itse pitäisi yhteyttä sinuun? Surettaa, olisin yhteydessä tai en. On niitäkin perhesuhteita, joissa ei koe olevansa erityisen toivottu.
Kommentit (12)
Alkaisin käymään itsekin yhtä harvoin vastapainona, kun hekin. Tsemppiä.
Olen, kunnes lakkasin olemasta itsestään selvä esikoinen, kota voi pompotella kuten haluaa. Sen jälkeen, kun siitä äiti suuttui niin ei ole koommin soitellut kuulumisia tai käynyt kylässä.
En ole. Kummassakin suvussa on niin paljon skandaaleja, tuhotyöntekijöitä, perheensä jättäjiä, karkaajia, lasten jättäjiä (naisia), rappioalkohoilsteja ja ties mitä, että näytän näihin verrattuna tylsimykseltä.
Vierailija kirjoitti:
Alkaisin käymään itsekin yhtä harvoin vastapainona, kun hekin. Tsemppiä.
eli hyppäät lapsellisuuden kelkkaan mukaan, ei kannata. kerro rajasi, jos ei kelpaa niin lopetat vain yhteydenpidon.
Olen valitettavasti sitä mieltä, että itse mahdollistat sen itsestäänselvänä pitämisen niin kauan kun säännöllisesti pidät yhteyttä niin, että hei ei tee aloitetta ikinä. Se on surullista kyllä, heidän kaltaisten kanssa on lähes mahdotonta todennäköisesti löytää sopivia ratkaisuja mihinkään.
joo oon, mutta oon myös aina sanonut mielipiteeni suoraan ja tuntuu, että siksi sitten jotenkin olen ollut muiden silmissä kummajainen
Vierailija kirjoitti:
En ole. Kummassakin suvussa on niin paljon skandaaleja, tuhotyöntekijöitä, perheensä jättäjiä, karkaajia, lasten jättäjiä (naisia), rappioalkohoilsteja ja ties mitä, että näytän näihin verrattuna tylsimykseltä.
Meilläkin on, mutta oikeastaan mustan lampaan asema ei liity siihen, mitä tekee tai ei tee. Olen aika elänyt hyvin säntillisesti ja edennyt perheestäni pisimmälle, mutta syntipukin ja mustalampaan rooli on silti asetettu minulle.
Vaikea sanoa. Olin pitkään työttömänä ja kieroonkatsottu sukulaisten toimesta. Nykyään olen asiantuntijatyössä ja menee ihan hyvin mutta silti minua edelleen katsotaan kieroon. Ikään kuin se työttömyyden taakka on edelleen päälläni tai sitten minusta ei pidetä muutenkaan.
niin vaikea ulkopuolisena sanoa onko siihen joku syy miksi näin toimivat
Mitäs muita värivaihtoehtoja on tarjolla?
tuttu kuvio, että muu perhe on yhtä ja itse aina ulkopuolella teki sitten mitä hyvänsä
Olen ollut, mutta sitä yritettiin sentään vähän korvata myöhemmin. Mm. lapseni kautta.