Oletko nähnyt vierestä kun joku purkaa koko elämänsä sairauden tai vanhuuden takia?

Pienempi on kodikkaampaa. PIenemmässä on pakko kohdata oma itsensä.

Iäkäs anoppini jäi leskeksi ja on muuttamassa lähiöstä lähellemme keskustaan. Hinnat ovat täällä sen verran kovemmat, että hänellä on varaa korkeintaan pieneen kaksioon. Tavaraa oli kahdelle paljon matkustelleelle kertynyt ihan reippaasti, vaikka jo kertaalleen karsivat muuttaessaan omakotitalosta kerrostaloon.



Anoppi ei enää liiku kovin paljon eikä esim. laita ruokaa juuri lainkaan. Suunnittelemme, että hän alkaisi käydä meillä syömässä päivittäin.

Tekee ihan hyvää välillä tehdä inventaariota ja vähentää kaikkea sitä kertynyttä turhaa roinaa.

No kuule, taitaa tehdä ihan hyvää sulle pudota maan päälle...



t. äiti joka asuu 65 neliössä lastensa ja miehen kanssa

Olivat muuten elämäni hauskimmat vuodet. Vieraita, yöpyviä sellaisia, oli parhaimmillaan yhdeksän. Ei se koko, vaan taso!

Vierailija:

Joudun luopumaan kaikesta. Koti täytyy pienentää 93 m2 pieneen kerrostaloasuntoon. En haluaisi / en osaa luopua mistään. En halua tätä. Kaikki tämä sairauden ja siksi myös työttömyyden takia.

Mitä tekisit tilanteessani. Joudun sinne kerrostaloasuntoon istumaan yksin sairaana ja rahattomana siihen saakka kunnes kuolema korjaa. Olen täysin lamaantunut, en osaa / pysty enää tehdä mitään.

Nyt sinusta tuntuu, että tässä tämä nyt oli. Oletko aivan varma?

Et kerro tarkemmin tilanteestasi, esim. sitä, onko kuntoutumisen ja uuden työpaikan saamiseen mahdollisuuksia. Mutta kuulostaa siltä, että nyt jos koskaan olet läheisten tuen ja keskusteluavun tarpeessa.

Mitä tulee varsinaiseen kysymykseesi, niin joo: olen nähnyt sivusta syöpään kuolevan anoppini luopumistyötä ja omien iäkkäiden vanhempieni pikkuhiljaista karsimistyötä. Tavaroita, asioita lahjoitetaan vähitelleen meille lapsille ja muulle lähipiirille - vaikka he eivät ole edes kovin raihnaisia tai sairaita, pelkästään vanhoja. Minua se hiukan ihmetyttää, mutta pahapa siihen on sivullisen kamalasti puuttua.

Sinulle ap kuitenkin iso halaus! Vaikka nyt olosi on toivottoman tuntuinen, niin koeta säilyttää usko siihen, että alamäen jälkeen tulee taas joskus ylämäkikin.