Kyllä teillä parisuhteessa elävillä on sitten helppo elämä!

?

Sinun oma ongelmasi, joka saattanee poistua vain, kun otat vastuun itsestäsi sekä elämästäsi ja teet asioille jotain. Pateettisena asiasta uliseminen ilman aikomustakaan tehdä itse asialle yhtään mitään harvemmin muuttaa mitään. 

Ja onnellinen myös niin kuin jokaikinen päivä täällä saamme lukea :D

Jaa, ootko kateellinen? No, puolisoa siitä hommaamaan.

Niinpä. Mietin ihan samaa kun jouduin sairauskohtauksessa soittamaan taksin ja yksin virumaan sairaalassa. Ei ollut puolisoa kuskaamassa ja pitämässä kädestä kiinni.

Mutta onpahan oppinut vahvaksi. 

...tai sitten niistä voi riidellä puolison kanssa ja tuntea yksinäisyyttä, kun ei saa puolisoltaan halauksia ja kannustavia sanoja. Ja sitten miettii, että saisipa edes murehtia itsekseen ilman toista huohottamassa niskaan. 



Mutta totta kai onnellinen parisuhde tekee elämästä parempaa. 

OP:lla on aika ruusuinen kuva parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mietin ihan samaa kun jouduin sairauskohtauksessa soittamaan taksin ja yksin virumaan sairaalassa. Ei ollut puolisoa kuskaamassa ja pitämässä kädestä kiinni.

Mutta onpahan oppinut vahvaksi. 

Kun minä sain sairaskohtauksen, puolisoni oli työmatkalla. Eikä sinne päivystykseen olisi saanut puolisoa mukaan, yksin siellä virui kaikki. 

Ei ihme että sulla ei ole puolisoa, kuka noin katkeraa ja kiukkuista ihmistä huolisi.

Olin parisuhteessa ja huomasin ettei minulla ole minkäänlaista tarvetta jakaa ongelmiani, huoliani tai ilojani puolisoni tai kenenkään muunkaan kanssa. Nyt elänkin sinkkuna ja seksi on ainoa asia, jota jäin kaipaamaan. Toisaalta itsetyydytyskin on yleensä parempaa kuin seksi.

-Mies isolla ämmällä.

Tai sitten se parisuhde vaan pahentaa asioita. Väkivaltainen exäni oli ainakin hitonmoinen taakka parisuhteessa. Onneksi sain heitettyä hänet ulos, vaikka sekin oli pirun vaikeata. Jos kerroin hänelle jotain terveyteen, rahaan tai vaikka työstressiin liittyvää huolta, sain vain turpiini, kun olin kuulemma niin ikävä ihminen. Koko ajan piti kannatella huonolla itsetunnolla varustettua juoppolallia, ja kantaa yksin kaikki vaikeat asiat, kuten velat ja laskut esimerkiksi.

Ap kirjotat onnellisesta parisuhteesta. Aika monet ovat kaukaa siintä. 

Lueppa huviksesi ketjua täältä mustasukkasista partnereista ja niitten tempauksista. Siellä aika moni sinkku onkin kommentoimassa että hyi helvata, ei ikinä.

Mun suvun parit ovat riitasia, mutta se että siinä vaan on joku ilmeisesti on niin arvokasta että jaksetaan vaikka toisen naama vatuttaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mietin ihan samaa kun jouduin sairauskohtauksessa soittamaan taksin ja yksin virumaan sairaalassa. Ei ollut puolisoa kuskaamassa ja pitämässä kädestä kiinni.

Mutta onpahan oppinut vahvaksi. 

Kun minä sain sairaskohtauksen, puolisoni oli työmatkalla. Eikä sinne päivystykseen olisi saanut puolisoa mukaan, yksin siellä virui kaikki. 

Mutta jos ei olisi ollut työmatkalla, niin olisi vienyt. Hyvänen aika sentään. Osastolla saa kyllä käydä vieraita, päivystyksen odotushuoneessakin tuntuu olevan kaikki pareittain.

Voi joskus ollakin näin mutta myös voi myös toisin. Pitää kuunnella syyttelyä "se on sun vika", tai on tuplaten ongelmia kun toinen tuhlaa rahat vaikka viinaan, halauksen sijaan saa nyrkistä tai vähintään uhkailua. Illalla voi käpertyä hikiseen, haisevaan kainaloon kuuntelemaan kuorsausta. Toisin on yksin, huolia vähemmän, saa nukkua rauhassa, ei tarvitse kuunnella toisen jupinaa. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Olin parisuhteessa ja huomasin ettei minulla ole minkäänlaista tarvetta jakaa ongelmiani, huoliani tai ilojani puolisoni tai kenenkään muunkaan kanssa. Nyt elänkin sinkkuna ja seksi on ainoa asia, jota jäin kaipaamaan. Toisaalta itsetyydytyskin on yleensä parempaa kuin seksi.

-Mies isolla ämmällä.

Sama täällä.  -Nainen isoilla nänneillä.

aloituksen täytyy olla provo. Kun sairastin ja oksentelin, mies lähti reissulle.

Mies kertoo minulle myös USEIN miten hänen  exät on olleet kauniimpia yms.

kyllä parisuhteessa onkin kivaa!

Ap hallunisoi pahasti. Ei taida kenenkään parisuhteen arki olla tuollaista pelkkää ihanuutta.

Vierailija kirjoitti:

aloituksen täytyy olla provo. Kun sairastin ja oksentelin, mies lähti reissulle.

Mies kertoo minulle myös USEIN miten hänen  exät on olleet kauniimpia yms.

kyllä parisuhteessa onkin kivaa!

Ja sinulla ei ole sen vertaa itsekunnioitusta, että lähtisit tuosta suhteesta pois.

...halauksen sijaan saa nyrkistä tai vähintään uhkailua. Illalla voi käpertyä hikiseen, haisevaan kainaloon kuuntelemaan kuorsausta"

onko meillä sama mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mietin ihan samaa kun jouduin sairauskohtauksessa soittamaan taksin ja yksin virumaan sairaalassa. Ei ollut puolisoa kuskaamassa ja pitämässä kädestä kiinni.

Mutta onpahan oppinut vahvaksi. 

Kun minä sain sairaskohtauksen, puolisoni oli työmatkalla. Eikä sinne päivystykseen olisi saanut puolisoa mukaan, yksin siellä virui kaikki. 

Mutta jos ei olisi ollut työmatkalla, niin olisi vienyt. Hyvänen aika sentään. Osastolla saa kyllä käydä vieraita, päivystyksen odotushuoneessakin tuntuu olevan kaikki pareittain.

No meillä ei ole autoa, joten taksilla olisin mennyt joka tapauksessa. Ja jos olisi ollut esim yö, niin olisi puoliso saanut jäädä nukkumaan kotiin, kun en kuitenkaan kuolemassa ollut. Ymmärrän, että parisuhteen kaipuu on raastava ja kokonaisvaltainen tunne. Silti me ollaan lopulta kaikki yksin. Myös ne odotushuoneen pariskunnat, joiden parisuhteetkin voi olla kaukana onnellisesta.