Välttelevä kiintymyssuhde -mies ja tunteiden katoaminen - puhukaa minulle järkeä

Oletko tarkastellut omaa kiintymyssuhdemalliasi?

Vierailija kirjoitti:

Oletko tarkastellut omaa kiintymyssuhdemalliasi?

Oletan olevani tuon tyypin vastakohta. Vuosi on kyllä opettanut myös itsestäni paljon ja toivottavasti jalostanut minua edes hieman, kun olen yrittänyt kehittää itseäni.

Sano noin ja katso mitä tapahtuu.

Oletko kertonut ajatuksista miehelle?

Miten sen nuoremman naisen kanssa kävi?

"Mieskin piti minusta, mutta oli samalla itse rakastunut toiseen, paljon nuorempaan, niin kuin myöhemmin paljastui. Hän kuitenkin halusi olla mieluummin minun kanssani - kunnes tuskastui, kaipasikin toista ja halusi "lisäaikaa" eli olla erossa selvittääkseen tunteensa."

Tämä ei kyllä kuulosta pelkästään välttelevältä kiintymyssuhteelta vaan ihan siltä, että sinä olet hänelle semmoinen vaihtoehto ö johon tyydytään paremman puutteessa.Kyllä tässä on erittäin suuri riski, että sama kuvio toistuu, eli mies löytääkin taas toisen tai muuttuu tyytymättömäksi ja vetäytyy henkisesti. 

Toki siinä aina on mahdollisuus hyväänkin lopputulokseen, varsinkin jos mies on oikeasti syvästi käsitellyt kiintymyssuhteongelmiaan sitten viime kerran. Varmaan olet puhunut tästä hänen kanssa suoraan? Että on vaikea luottaa tuon historian jälkeen, että mikä olisi syy uskoa, että asiat on muuttuneet?

Sanoisin välttelijän jonkinlaisena etäkumppanina, että kannattanee unohtaa juuri se alkuajan ihanuus kokonaan. Siitä oli yhteistä totta niin pieni promille, ettei sitä pidä enää ikinä lähteä tavoittelemaan. Sitä ei oikeastaan ollutkaan. Oma kokemus toki oli totta, ja on hieno asia, että itse kykenee rakastamaan täysillä, vaikka toinen ei siihen pystykään.

Jos toinen nyt muuten on sen arvoinen, ettei halua täysin heittää menemään, koko kuvio täytyisi rakentaa uudestaan ja todenmukaisemmalle pohjalle. Välttelevän tyypin kyseessä ollessa, se todellisuus on aika paljon köyhempi tunnetasolla, mitä alunperin itse oletti, toivoi ja luuli. En kauheasti voi suositella, kipeää saattaa tehdä vielä monta kertaa. Oma elämä ja suhde itseen täytyy rakentaa hyvin itsenäiseksi ja itsetyytyväiseksi. Henkinen turvaverkko olla pääasiassa muualla kuin siinä kumppanissa, joka on läsnä, tukena, ja mukana vain silloin, kun hänen psyykensä sattuu läheisyyttä sietämään.

Paremmankin voit varmasti aloittaja saada. Jos nyt on hyvä sauma päästää irti, suosittelisin kyllä niin tekemään. Tunteet saatat saada takaisinkin vielä, mutta ne ottavat takkiin myöhemmin, jopa kuoleutuvat taas uudestaan. Eli nyt jos on helppo lähteä, kannattaa.

Häh? Ihan oikeastiko joku on suhteessa miehen kanssa joka on jo kertaalleen valinnut jonkun muun mieluummin ykkösvaihtoehtona? Joo ei. Tuhoon tuomittu suhde, ellei sitten ole ihan ok olla se joku vaihtoehto kun muuta parempaa ei ole tarjolla.

Itsellä kävi vähän samalla tavalla. Rakastuin hulluna,mies esitti kiinnostunutta kunnes selvisikin, että rakastaa toista ketä ei voi saada. Tämän kuultuani tunteet kuoli kuin seinään ja yllättäen mies olisikin halunnut olla minun kanssani. Tähän on hyviä videoita YouTubesta missä selitetään tätä dynamiikkaa ja miks näihin hurahtaa niin lujaa,lähes pakkomielteisesti.

Oletko aivan varma, ettei mies palannut luoksesi nuoremman naisen jätettyä hänet? Onko se asia avattu sinulle vai haluatko vain uskoa, mitä mies sinulle selittää? Ja mitäs sitten, jos hän taas törmää uuteen "nuoriikkoon" ja joutuu valitsemaan?

Asenteesi miestä ja suhdettanne kohtaan on enemmän kuin normaalia aikuiselta ihmiseltä: kokemuksesta oppimut, harkitseva, etsii luotettavaa syytä jatkaa vielä. Jos tunnet, että haluat sanoa ei se pitää silloin paikkansa. Sinun oma järkesi puhuu koko ajan. Minä en missään nimessä kehoittaisi jatkamaan, koska mies ei ole sellainen josta pitäisi pitää kiinni. Hän vaikuttaa tuuliviiriltä, joka osaa pelata asiat omaksi edukseen. 

Muista, että jos joku vaikuttaa liian hyvältä hän ei ole sitä. 

Jos et muuta keksi ota etäisyyttä ja kun tiedät mitä tahdot palaat asiaan. Mies voi yhtä lailla odottaa niin kuin sinäkin odotit. Siinä se rakkaus punnitaan.

Mulla oli itsellä paha välttelevä kiintymyssuhde parikymppisenä, ja näin pitkän terapian jälkeen voin sanoa, että en kyllä ollut juuri minkäänlainen kumppani parisuhteissani.

Ihan hullua nykyään tajuta miten epäempaattinen ja rakkauteen kykenemätön olin. Satuttaa ajatella edes, että jos kohtelisin nykyistä miestäni samalla kylmyydellä

Sanoisin, että juokse jos pystyt. Mies on todennäköisesti nyt juuri siksi sinusta kiinnostunut, koska sinä olet etäisempi - etäisyys tuo turvaa välttelevälle.

Ei tuosta tule toimivaa suhdetta ja kuten joku jo sanoi, unohda se alkuajan ihanuus - se alku toimi hyvin juuri siksi, että tunteet eivät olleet vielä realisoituneet välttelevälle, joten hänen ei vielä tarvinnut ottaa etäisyyttä