" Kostanko" miehelle...
Voi fidu, että olen raivoissani. Herään 5.45 1-vuotiaan nahkaherätyskellon pärinään ja mitä näenkään tai siis en TODELLAKAAN NÄE: Miestä kotona nukkumassa.
Ei kun kännykkää kehiin. Mies lähti illalla " villekallepetterin" luokse iltaa istumaan ja on ollut siellä koko yön. Soitin ja mies vastaa " niiiiin" ... Kysyin tietty " missä h-vetissä oikein olet" . " Täällä minä olen just lähdössä villekallepetterin luota kotiin."
Mies tulee, menee suoraan riisumaan vaatteet hiippaillen ja aivan humalassa. Kysyn, " mitä tämä oikein on, millainen mies on kotoa noin vaan yön poissa" . Vastaus " Soita vaikka villekallepetterille jos et usko." Hmm, usko mitä, en ole tähän mennessä mitään epäillytkään, vaan ollut tasan huolissani ettei ollut mihinkään ojan pohjalle kuukahtanut.
Mies meni nukkumaan taaperon viereen.
Nyt ajattelin, että laittelen tässä itseni ja häivyn aamupäivän aikana kaupunkiin huvikseni maleksimaan vaikka kauppoihin ja kahviloihin. Käyn kyläilemässä ystävillä, jos ovat kotosalla. Ja mietin jäisinkö vielä ystävälleni yöksikin ja tulisin vasta aamulla kotiin. En edes kysy mieheltä jaksaako katsoa lapsia, vaan on jaksettava. Enkä taatusti edes kysy, että sopiiko että menen!
Olisiko liian ilkeästi tehty?
On parin vuoden aikana tehnyt vastaavia muutaman kerran ja aina on " unohdettu" . En nyt mistään pettämisestä epäile, mutta raivostuttaa muuten vain.
Kommentit (24)
näkee sitten sen hyvän ihanan poikansa krapulassa haisevana ja örisevänä.
Ja tietenkin menet shoppailemaan ja älä tosiaan pidä kiirettä takaisin menolla. Voithan sinä mennä vaikka " Maijan" kanssa parille..
Minä en vois tuolla tavalla " kostaa" , mies varmaan ottais lapset mukaansa ja lähtisi äitinsä luo toiselle puolelle maata, jotta ei tarvis niitä hoitaa. Ymmärrän kyllä täysin kiukutuksesi, ei tuo ole mukavaa, varsinkin jos on toistuvaa.
Meillä myös miehellä on - on kyllä vähentynyt - inhottava tapa vaan ilmoittaa menevänsä " yhdelle" senjasen kaverin kanssa, kun ei ole niiiiiiin pitkään aikaan saanut juuri tuon kaverin kanssa rauhassa tavata, niitä kavereita vaan on niin jumalattomasti, että kun jokaista tapaa rauhassa erikseen, vaikka harvakseltaan, niitä menoja on kuitenkin sitten joka viikonloppu.
Ja se yhdelle meneminen - ei minulla mitään sitä vastaan olisi. Mutta kummasti ne yhdet vaan venyy niin, että mies on kotona aamulla viiden jälkeen, jos silloinkaan, vaikka olisi LUVANNUT tulla a)selvänä, b)ajoissa. Sopisi edes reilusti, että menee sitten koko yö ja jäisi vaikka kaverille yöksi eikä rymyäiai turkasen kännissä aamuyöstä lapset herättäen ja säikyttäen ja minun viereen ällöttävästi haisten tunkeutuen, maaten sitten koko seuraavan päivän sängyssä väsymystä ruikuttaen.
Kun tuosta on tullut toistuva kuvio, mulla on alkanut v*tuttaa jo ajatuskin, että mies lähtee illalla johonkin. Ja auta armias, jos menen epäilemään herran kykenevyyttä " yksille" , voi niitä marttyyrin elkeitä kun ei yhtään luoteta ja ruikutusta siitä, kuinka loukkaavaa sellainen on.
Eikä tartte varmaan sanoakaan, että en edes muista, milloin olisin ollut yksin jossain ilman lapsia. Ei ole koskaan rahaa, jos minä olisin menossa (miehen kaljotteluihin kyllä aina sen verran löytyy) ja nyt kun lapsia on kaksi, mies valittaa, ettei pärjää niiden kanssa (ja lisää pitäisi saada). Ja lapsia on kaksi, koska mies oli pitkään ihmisiksi ja ihan tosissani uskoin sen muuttaneen tapansa.
Nyt kun kirjoitan, v*itutus nousee vaikka mies oli kotona viime yön. Näinä hetkinä on vaikea uskoa, että ollaan loppuelämä yhdessä. Meidän elämä noin muuten on ihan ok, mies ei lapsia eikä kotiakaan juuri hoida mutta on ihan ihmisiksi silloin kun minä en valita ja naputa jostain. Tiedän, että mies tekisi kaiken vaikeimman kautta ja lapset kärsisi. Ajatus yksin olemisesta on minulle todella vaikea, ja uusperhekuvioille en halua lapsiani alistaa.
Ja " mitä menit sellaisen naimaan" -viisastelijoille tiedoksi, mies ei aina ole ollut sellainen.
Toi on hyvä " kosto" ; )
Meillä useati käynyt noin, mutta en _voi_ olla lapseni luota yötä pois niin, että jäisin vain maijalle yöksi tms.
Joskus olen tehnyt niin, että vien lapsen siskolleni hoitoon ja lähden ystäväni kanssa pitämään hauskaa. Olen väliinpitämätön miestäni kohtaan ja silloin hän krapulassa kyllä tajuaa tehneensä väärin. Yksinään morkkikset on pahat!
eikä paljon kiinnostaa elää parisuhteessa kun näkee joka puolelta mitä se on...