Kertokaapa mikä on mieslapsi?

Täällä an aika paljon kirjoitettu siitä että mieslapsi ei tee kotitöitä eikä huolehdi lapsista, eli mielletään tuo persoonatyypin ongelma vain fyysiseen tekemiseen. 

Minä näen tämän enemmänkin psyykkisellä tasolla sinne jonnekin teinivuosien kehitystasolle emotionaalisesti jäämiseksi. Olisi mielenkiintoista kuulla joltain psykologian ammattilsiselta mitä ja missä iässä pitää tapahtua, että emotionaalinen kehitys jää sinne teinin tasolle.

Ja huom. "Mieslapsi" on ihan fyysisesti miehekäs, harrastukset ja työ hyvinkin miehekkäitä, eli fysiikka vanhentuu siinä missä muutkin,  mutta emotionaalista kasvua ei juurikaan tapahdu. 

Tai jos on tapahtunut vähän, niin väsyneenä, stressi- ja kriisitilanteissa se lapsellinen, epävarma, ehkä kiukutteleva, tiuskiva, jopa uhmakas, vastuusta pakeneva teini joka ei hallitse tunnekuohuja eikä ymmärrä muiden tunteita, tulee esille. 

Tällainen henkilö ei näe, tai näkee hyvin harvoin omassa tekemisessä mitään ihmeellistä tai puutetta, vaan ryntää syyttämään aina muita, ketä tahansa kun joku menee pieleen tai tapahtuu mitä tahansa ei toivottua. 

Esimerkki 1 - Mieslapsi voi jopa valehdella kirkkain silmin ihan mitättömän pienissä arjen jutuissa jotta ns pääsee pälkähästä, eikä häntä syytetä (eli ei kykene kantamaan vastuuta) tyyliin "kuka on taas avannut uuden vasta ostetun maitopurkin vaikka on sovittu että katsotaan mikä menee ensin vanhaksi ja käytetään se ensin"? Mies pistää sen lapsen syyksi vaikka itse avasi sen, koska ei kykene olemaan ns moitinnan kohde. 

Esimerkki 2 - Huumorintaju on jäänyt juuri sinne 7-15 vuotiaiden pojankoltiaisten tasolle. Pieru ym kehoneritehuumori naurattaa yhä ja itse viljelee tällaista typerää läppää. Kaikki seksistiset jutut on hirmu jänniä, tyyliin "hi hi hii, tissit vilahti" vaikka ikää voi olla jo 40. Nauretaan ääneen tv ääressä jollekin 20x nähdylle Mister Bean älyvapaalle pelleilylle kun liukastuu banaaninkuoreen, pieru pääsee ja tippuu johonki roskalaatikkoon. Aikuislapsen mielestä tällainen on hirmu hauskaa.  

Esimerkki 3 - Ei osaa ja/tai ei kykene keskustelemaan vakavasti ja ratkaisukeskeisesti oikeadtaan mistään, heittää ja peittää kaiken huumorilla, pelleilee, vitsailee, kiusoittelee, vääntelee toisen sanoja, lähtee pois fyysisesti hankalasta tilanteesta. Ja koska on heikkoitsetuntoinen, ei kykene ottamaan vastaan haastavia tilanteita kuten ei teinikään pysty vaan tekee mitä ihmeellisempiä temppuja (toimia) että pääsee edes hetkeksi pälkähästä. 

Ja huom. Mieslapsi voi olla ihan mukavakin ja kiltti kumppani muuten, mutta hänen emotionaalinen toimintakapasiteetti ja toimintamallit ovat jääneet sinne esiteinivuosille (jostain syystä).

Kuulostaako tutulta?

No minä tapasin juuri tollasen lapsen tasolle jääneen miehen reilut nelikymppisenä. En voinut uskoa että pitkän yksinelämisjakson jälkeen löydän fyysisesti minun mielestä kivan näköisen miehen johon tunsin heti vetoa ja hänkin taosi ihastua minuun. Ensin ajattelin että wau, ei oo totta, voisko tästä tullakin jotain vaikka tiesin että hänellä oli haastava elämäntilanne repivän eron jälkeen.  Mutta jotenkin oletin aikuisena ihmisenä että ne ero ym ongelmat ratkeaa ennen pitkää ja hän käsittelee asiat kerrallaan asioina kuten kuka tahansa tuon ikäinen jo elämää nähnyt AIKUINEN! 

No, olishan se ollukin liian hyvää ollakseen totta. Miehestä kuoriutui hyvin pian todella heikko itsetuntoinen "aikuislapsi" jolla oli ilm vakavia traumoja kouluvuosilta (tai niin hän ainakin sanoi).  Hän oli just se epävarma, hauskuttaja pelle joka vitsaili kokoajan ja kaikesta, väänteli sanoja, huumori oli just 10v tasolla, ei ehkä aina edes tajunnut että minua, koulutettua, sivistynyttä fiksua aikuista naista EI KIINNOSTA pissakakkahuumori enkä todellakaan katso tv:stä Putousta enkä Miehenpuolikkaita, enkä toistele jotain -80 luvun Pirkkapekka Peteliuksen unnuka nunnuka lae lae lae ja onks viljoo näkyny typeriä juttuja.  Omg.  Ei, ei enää näillä ikävuosilla. 

Ja vaikka kuinka yritin vihjailla ja ihan suoraankin sanoin etten välitä tollasista jutuista ja näkihän hän etten naura typerälle huumorille, niin hän ei osannut muuttaa käytöstään koska hän oli oikeasti niin lapsellinen että tykkäsi itse sellaisesta huumorista. 

Sitten hänellä oli näitä teineille tyypillisiä en syö sitä en syö tätä, yäk, en voi laittaa suuhun ihan tavalliaia peruselintarvikkeita. Hemmetin kranttu ruuan suhteen, liekö ollu jotain fobiootakin ja juuri tuota mitä kommentissa 41 kuvattiin, että mikään ei ollut hänen syy vaan keksi mitä oudoimpia selityksiä ettei häntä syytetä ihan hemmetin pikkujutuissa. Käänsi eräänkin arkipäiväisen ihan mitättömän pikkumokan keittiössä minun syyksi vaikka minä näin omin silmin hetki aiemmin eteisessä jotain puuhatessani että se moka sattui hänelle itselleen, minä en ollut edes koskenut siihen asiaan. Minä en olisi reagoinut tähän hemmetin pikkujuttuun mitenkään, sillä ei ollut oikeasti mitään merkitystä koska se esine oli varmaan 4 e arvoinen eikä se menny ees rikki. Mutta hän otti muka hiukan myöhemmin asian esille vitsaillen jotain mun tekemisestä ja et tohonki on tullu tollanen jälki.... siis mitä helvettiä? Menin niin ymmälleni kun tajusin sekunnissa mitä tapahtu, viittasin kintaalla koko asislle että no mitä väliä, muutaman euron keittiötyöväline, otin ns syyn niskoilleni koska en halunnut nolata häntä kertomalla että sorry en ole edes koskenut vielä siihen eilen ostamaani xxx  ja että se vahinko tais käydä sulta itseltään. Myöhemmin tajusin et tämä  vastuunpakoilu ja ihan fyysisesti paikalta poistuminen oli hänen selviytymiskeino isommissakin asioissa.

Oli monta muutakin outoa piirrettä joista en nyt tarkemmin kerro, mut kutakuinkin kaikki nuo piirteet mitä aikuislapsesta on kirjoitettu löytyi hänestä.  Harmi.

Just tätä, eli keski-iässä ollan niin itsekeskeisiä ja vain omista tarpeista kiinnipitäviä, oman edun tavottelijoita ihan hemnetin pikkuadioissakin vaikka ollaan oltu perhe jo 15v ja lapsetkin on jo aivoiltaan kehittyneempiä fiksumpia kuin tämä mieslapsi. Mies on kuutenki ihan hyvässä työssä, on koukutusta ym ym mutta toimii välillä kun teini. 

Ja mikä oudointa on just tuo että hänelle on jääny päälle se kakaroiden tyyli että hän vertaa ja tyyliin laskee onko hän joutunut tekemään jotain useammin kun muut tai kuka ei tee niin kuin muut (siis hän itse). Vitsailun varjolla ns tasaa puntteja ja vaatii (kerjää) hyvitystä itselleen jossain muussa asiassa jos kokee että toisaalla on joutunut venymään. Hän myös kostaa ihan pikkujuttuja, mutta ne hänen mielessään olevat  "puntit on tasattava". Osaan jo ennskoida 20 v suhteemme jäkeen miten toimii ja odotan jo että miten tämä hänen nyt tekemänsä myönnytys kolahraa eteen jossain toisessa tilanteessa. 

Hänellä myös tapana lähteä hankalista tilanteista pois ja jättää muut selvittämään sotkun. Sanoo et töissä saa kuulemma ihan tarpeeksi selvitellä sotkuja.... huom jotka on siis aina joidenkin muiden aiheuttamia.

Myös se on hänelle vaikeaa, ettei oikein tunnu ainakaan tunnetasolla ymmärtävän syy-seuraus suhteita vaan toimii aina siitä omasta näkökulmasta ja yhä on yhtä ihmeissään kun joku vetää herneen nokkaan. 

Esimerkkejä

- vaimo lähtee työporukan pikkujouluun syoraan tuöpäivän jälkeen, mies joutuu huolehtimaan 2 lapsen asioista ko päivänä, joka on siis miehen mielestä ylimääräinen velvoite. Hän osoittaa seuraavana päivänä mieltään paiskomalla klo 7.30 kaapinovia ja astoita ettei vaimo saa nukkua. Klo 9 on lähdettävä koko porukalla kauppaan jottei vaimo vaan saa potea krapulaa koska mies on joutunut tekemään eilen ylimääräistä ja koska vaimo on päässyt kerran vuodessa vapaalle 5 tunniksi. Mies vaatii illalla vain hänen seksuaalisten tarpeiden tyydytystä korvaukseksi. 

- Perheessä riitaa ja negatiivinen ilmapiiri, mies lähtee aina pois, ihan sama mihin vaikka ruohoa leikkaamaan tai pihaa kolaamaan tai lenkille jotta pääsee pois tilanteesta, jättä muut selvittämään ongelmaa vaikka hän itse on osa tätä ongelmaa

- kaikki tekeminen ja pätökset tehdään MINÄ lähtökohdista, vasta sitten kun vaimo ottaa asian puheeksi hän alkaa pakotetusti miettimään muiden näkökulmaa - aina sama kaava, hän ja hänen tarpeet, mieltymykset, aikataulut ym tulee ensin.

- jos joku ei mene hänen mieleen, osoittaa mieltään tavalla tai toisella joko välittömästi tai viiveellä. Aina sama kaava.

Ei liity aiheeseen, mutta ihan samalla tavalla meissä naisissa on mäitä teinin tasolle psyykkisesti jääneitä.

Tuo aikuislapsi ei vaan ole virallinen diagnoosi kummalakaan sukupuolella.

Yhtäkaikki ihan jopa keski-ikäisillä naisilla joilla perhe /lapsia tämä aikuislapsi tyyppi voi näyttäytyä esim voimakkaana itsekeskeisyytenä, teinimäisenä kiukutteluna, mielenosoituksina, kostamisena tai vaaditaan hyvitystä jos kokee jääneensä hetkeksikään alakynteen. Toisaalta taas (tai noiden em lisäksi) pikkututtömäisenä kaikkien miellyttmisenä jopa mielistelynä ja huomion kerjäämisenä (erityisrdti vastakkaisen sukupuolen). 

Joskus näkee aikuisia naisia jotka pukeutuukin kuin pikkutytöt ja saattavat kasvoiltaankin näyttää ikäänkuin lapsilta (pikkutytöltä ponihännässä ja rusetti päässä) ja samassa paketissa on hyvin voimakkaasti teinin piirteitä, juuri noita ylikiltteyttä, mielistelyä, poikkeuksellista huomiohakuisuutta, hyväksynnän kerjäämistä, jäädään ikuisiksi ajoiksi noihin piirteisiin ja toimintamalleihin kiinni, eikä aikuistuta samassa aikataulussa kuin muut tai ei ollenkaan.  Tällaiselle naishenkilölle usein omat tyttölapset ovat haastavia, etteenkin jos tytöistä tulee kauniita, äiti voi olla hyvinkin kateellinen ja katkera omille tytöilleen koska hänen persoona ei ole kehittynyt aikuisen tadolle eikä edes äitiys muuta sitä.  

Mutta näille on joku muu diagnoosi olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä an aika paljon kirjoitettu siitä että mieslapsi ei tee kotitöitä eikä huolehdi lapsista, eli mielletään tuo persoonatyypin ongelma vain fyysiseen tekemiseen. 

 

Minä näen tämän enemmänkin psyykkisellä tasolla sinne jonnekin teinivuosien kehitystasolle emotionaalisesti jäämiseksi. Olisi mielenkiintoista kuulla joltain psykologian ammattilsiselta mitä ja missä iässä pitää tapahtua, että emotionaalinen kehitys jää sinne teinin tasolle.

 

Ja huom. "Mieslapsi" on ihan fyysisesti miehekäs, harrastukset ja työ hyvinkin miehekkäitä, eli fysiikka vanhentuu siinä missä muutkin,  mutta emotionaalista kasvua ei juurikaan tapahdu. 

Tai jos on tapahtunut vähän, niin väsyneenä, stressi- ja kriisitilanteissa se lapsellinen, epävarma, ehkä kiukutteleva, tiuskiva, jopa uhmakas, vastuusta pakeneva teini joka ei hallitse tunnekuohuja eikä ymmärrä muiden tunteita, tulee esille. 

Tällainen

Kuvailit just pomomiehen. Kaikkia sitä managereiksi valitaankin.

Sellainen jolle se äitirakas on tehnyt aina kaiken, eikä osaa edes kengännauhoja sitoa tai vettä keittää.

Siirtyy yleensä mamman helmoista jonkun naisraukan riesoiksi ilman hetkenkään itsekseen asumista.

Voi olla myös agressiivisesti avuton, eli ei halua edes oppia mitään "akkain töitä".

Donald Trump

Kahdesta loukkaavasta termistä koostettu sanahirviö - oikeampi muoto olisi oletusoletettu.

Läpi elämänsä samat piirteet toistuu. Voi olla että hetkellisesti ottaa opiksi kun joku vääntää rautalangasta miten ei kuulu toimia tai reagoida tai miten kuuluu toimia, mutta oman lapsen (teinin) tasolle jääneen persoona defenssit (toimintamallit) palaa aina takaisin.

 Tosin pitkällä terapialla näitä voidaan muuttaa ja kehittää aikuisten ajatus- ja toimintamalleja. 

Usein kyse on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin heikosta itsetunnosta ja siitä seuranneista toimintamalleista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tee kotitöitä, pelaa lasten videopelejä, ei tee ruokaa vaan elää eineksillä ja wolt ruoalla.

No ei. Me eletään eineksillä ihan siitä syystä ettei ehditä firman takia laittamaan ruokaa. Pelejä pelataan vain jouluisin ja joskus kesälomalla. 

Ei osaa hoitaa omaa osaansa arjesta ja lasten kasvatuksesta, jos lasten äiti ei ole näyttämässä kaikkea kädestä pitäen. Ei osaa pitää vaimonsa puolia sukulaisiaan vastaan, vaan on ovimatoksi kasvatettu mammanpoika, joka mielistelee ja välttelee konflikteja viimeiseen asti.

Mulle se on se ja sama että mikä kenenkin mielestä olen. Ei vaikuta mun arkeen millään tavalla .

Ei osaa oma-aloitteisesti tehdä yhtään mitään vaan aina pitää olla vieressä neuvomassa. Käyttäytyy samalla tavalla kuin teinit tai pikkulapset ja nainen joutuu olemaan parisuhteen ainoa aikuinen ja olemaan äitinä miehelle. 

Itse olen jonkinlainen mieslapsi. Tiedostin 9-11 vuotiaana elävän lapsuusvuosien kulta-aikaa ja tiedostin tuolloin etten koskaan halua hävittää leikkisyyttäni aikuistumisen myötä. Tein vahvan lupauksen sisimpääni pysyä osittain lapsena.

Terveisin leikkivä 45v mieslapsi.  Leikit toki muuttuneet, mutta mielen pohjavire pysynyt suht koht samankaltaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sellainen Jättivauva?

Aikuisen kokoinen ruma vauva, joka näyttää, kuulostaa ja haisee aikuiselta äijältä, joka odottaa saavansa täysihoidon jos huutaa tarpeeksin kovaa.

Syö lapsen vanuklaat myös.

Miehethän on kaiken kaikkiaan tosi lapsellisia. Sellaista lapsellisuutta mitä miehille hyväksytään ei hyväksyttäisi naisille. Onko äitien syytä vai naisten ylipäänsä? Kai se jotenkin kodista tulee, kuinka lapsi on saanut olla ja kuinka pitkään, äiti on vaan taputtanut käsiä yhteen pojan touhuille tyyliin hyvä hyvä hyvä. Siivonnut ja passannut ja tehnyt lempiruokia.

Aikuislapsi työpaikalla:

Pomomme, ylempi toimihenkilö jo yli 50 ja työuraa takana 25v: 

-ei uskalla päättää mitään itse, jopa pikkuasioita juoksee hyväksyttämässä kollegoillaan, tukiorganisaatioiden vastuuhenkilöillä tai omalla pomollaan (johtaja). Vaikka jostain päätöstä vaativasta asiasta on ennakkotapaus, hän kipittää siitä huolimatta hakemaan hyväksynnän muualta. Hän ei anna vastinetta kirjallisesti vaan tuo sen aina suullisesti. 

= VASTUUNPAKOILIJA

Kun mistään tulee pienintäkään kritiikkiä tai kokee ihan tavallisen keskustelun sävyn kritiikiksi, hän ryntää puolustautumaan vaikkei puhujalla ole edes mielenyhtymää häneen. Usein tämä pomo kääntää syyn toisaalle. --->  Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa! Eli ei kykene ottamaan vastuuta.

Edelleen samaisen pomon lapsen tasolle jäämisen käytösmallit: pääsääntöisesti ei uskalla tehdä päätöksiä vaikeimmissa asioissa mut yhtäkkiä ryntää silmiinpistävän voimakkaasti toistaen miten HÄN on tehnyt päätöksen, joko ihan hemmetin pikkuasia tai vastaavasti vaikka tiedän että joku johtaja päätti asian ja minä olen vieressä kuuntelemassa kuinka korostaa että on itse tehnyt päätöksen. What? Tämä piirre huvittaa ja ärsyttää koko tiimiä kun me tiedetään hänen kyvyttömyys puuttua asioohin ja tehdä päätöksiä niin sitten hän voimakkaasti korostaen kertoo kuinka hän on tehnyt päätöksen. Voi kääk.

Lisäksi kehuu toistuvasti, jopa samoja juttuja toistaen omaa uraa, sen vaativia tehtäviä ym ym mutta kuitenkin hänen toimintamalleja, heikkoa ammatillista kyvykkyyttä ja lapsen tasolle jäänyttä persoonaa jokusen vuoden katselleena en ymmärrä miten hän on ikinä päässyt tuohon asemaan.  Lisäksi olisi joitakin vähän hassujakin esimerkkejä mitä on suustaan päästänyt jotka kertoo teinin tasolle jäämisestä, muutta en voi niitä tässä kertoa. 

Mieslapsi on aikuisikäinen mies, joka kuitenkin käyttäytyy kuin olisi vasta lapsi. Mieslapsi kohtelee kumppaniaan samoin kuin äitiään, joka passasi häntä lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jonkinlainen mieslapsi. Tiedostin 9-11 vuotiaana elävän lapsuusvuosien kulta-aikaa ja tiedostin tuolloin etten koskaan halua hävittää leikkisyyttäni aikuistumisen myötä. Tein vahvan lupauksen sisimpääni pysyä osittain lapsena.

 

Terveisin leikkivä 45v mieslapsi.  Leikit toki muuttuneet, mutta mielen pohjavire pysynyt suht koht samankaltaisena.

Leikkisä voi olla. Kyse on enemmän siitä, miten toimit tilanteissa, joissa pitää olla mieleltä kypsä. Oli se sitten oman vastuun kantaminen, virheiden myöntäminen, johdonmukaisuus, taloudenhoito ja perheen (kumppani+lapset) laittaminen ykköseksi.