Tunnustan: en koe miestäni enää viehättäväksi. Ja tämä surettaa kovasti :(
Olen 48-vuotias naimisissa olevan nainen ja ollut saman miehen kanssa 28 vuotta. Lapset on ja kokonaisuutena arvioiden oikein hyvä parisuhde. Mieheni on monella tavalla hyvin ihana ihminen ja arvostan häntä kovasti. Viime vuosina olen kuitenkin alkanut huomaamaan, että en enää entiseen malliin pidä häntä viehättävänä. Kyse ei ole siitä, että hänen ulkonäkönsä olisi muuttunut tai ettenkö pitäisi häntä kivannäköisenä, mutta oma miesmakuni on ehkä vanhemmiten muuttunut. Oma mieheni on hyvin hoikka maratoonari ja sinänsä hyvinkin "revityssä" kunnossa, mutta omissa haaveissani nykyisin haaveilen isokokoista miehistä, joilla saa olla jopa ihan mahaakin. Sellaisista äijä-tyyppisistä.
Tilanne surettaa itse aika kovastikin, koska en samalla tavalla tietenkään enää syty omasta miehestä :( Jos jollakin on ollut vastaavia kokemuksia itsellä, kuulen niistä mielelläni.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole keski-ikäisillä naisilla sitten kovinkaan kova menekki mies maailmassa, jotkut parikymppiset äitihahmoa etsivät nulikat saattaa pyytää opettamaan itseään ja kuusikymppiset etsiä itselleen hoitajaa.
Olette tottuneet liian hyvään ja kaipaatte jotain mitä ei ole edes saatavilla.
Turkissa ainakin vientiä, nuoria miehiä riittää kyllä.
N.57
Lompakollesi on varmasti menekkiä.
Miten kukaan keski-ikäinen voi olla enää noin pinnallinen? Ehkä se vika on peilissä ja alkavissa vaihdevuosissa tai jotain?
Omistan tutun ja turvallisen perheauton, mutta haluaisin ajella ferrarilla, yhyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole keski-ikäisillä naisilla sitten kovinkaan kova menekki mies maailmassa, jotkut parikymppiset äitihahmoa etsivät nulikat saattaa pyytää opettamaan itseään ja kuusikymppiset etsiä itselleen hoitajaa.
Olette tottuneet liian hyvään ja kaipaatte jotain mitä ei ole edes saatavilla.
Turkissa ainakin vientiä, nuoria miehiä riittää kyllä.
N.57
Ilmaisena huo*ana heille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samantyylinen ongelma, ikäkin lähestulkoon sama ja miehen kanssa vietetty aika miltei myös.
Tai meillä vika ei suoranaisesti ole mieheni kropassa, hän edelleen objektiivisesti katsottuna on mies jollaisista pidän, mutta.
Arki on jo niin voimakkaasti kuvioissa ollut vuosikausia, etten enää syty miehestäni. Arki rullaa, on läheisyyttä, vastavuoroista huolenpitoa ja huumoriakin, mutta... Mitään vetovoimaa, eikä kipinää enää ole. Mieheni on paras ystäväni, mutta kaipaan ihan hirveästi tuntevani vielä halua ja himoa ja vetovoimaa. Se saa tuntemaan että on elossa ja Nainen, ja elämään säpinää. Nyt tunnen olevani näivettynyt pystyynkuollut muumimamma kuokkimassa kukkamaata. Ihan vielä en haluaisi kokea näin. (huom en näytä muumimammalta, pidän itsestäni huolta, mutta tämä vallitseva tilanne saa minut _tuntemaan_ itseni sellaiseksi)
Jaa ja jos joku ehdottaa hepeneitä, leluja, uusia asentoja ja paikk
Ei se vika siinä saman pysyneessä miehessä ole. Sulla on tulossa vaihdevuodet.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko että joku mies oikeasti vielä kiihottuu 48-vuotiaasta naisesta :DDDDD
Kyllä luulen. Oma vaimo on 47, eikä homma voi vuoden sisällä kovin paljoa muuttua.
Joku on joskus väittänyt että kaiken voi saada ja mihinkään ei pidä tyytyä. Typeryyden sanoja. Vain joitakin asioita voi saada ja jos kaikkea kohti kurkottaa ei lopulta saa mitään. Se ettei tyydy mihinkään tekee ihmisestä tyytymättömän.
Vierailija kirjoitti:
Joku on joskus väittänyt että kaiken voi saada ja mihinkään ei pidä tyytyä. Typeryyden sanoja. Vain joitakin asioita voi saada ja jos kaikkea kohti kurkottaa ei lopulta saa mitään. Se ettei tyydy mihinkään tekee ihmisestä tyytymättömän.
Silloin saa kaiken haluamansa kun lakkaa haluamasta.
Itse olen 32v, erosin juuri 5v etäsuhteesta ja olen mietiskellyt paljon kaikenlaista. Yksi on juuri tämä että miten pitää yllä halua pitkässä suhteessa? Itse en vielä ole onnistunut ja ärsyttää se että tuntuu se että olen ns. elossa ja intohimoinen vain siinä uuden ihmisen huumassa. Parisuhteessa tulee esiin toisesta ne huonotkin puolet jotka ehkä pidemmän päälle käy rasittamaan ja tietysti hiipivät myös sitten siihen miten haluttavana näkee toisen ja kun kaikki on sitten ennalta-arvattavaa. Ja oikeasti siis haluisin pitkän loppuelämän kestävän parisuhteen, jossa oltaisiin parhaat kaverit ja henkinen yhteys olisi vahva. En vaan usko siihen että seksuaalinen kemia toimii vuodesta toiseen, itsellä muutenkin halut hiipuu suhteessa enkä oikeastaan edes himoitse muitakaan miehiä, harmi ettei miehille käy samoin vaan haluaisivat joka päivä ja siitäkös ne ongelmat alkavat sittennn.
Olen ollut naimisissa mieheni kanssa kohta 40 vuotta. Mahtuuhan siihen kaikenlaista ylä ja alamäkeä, mutta kyllä rakkaus, kiintymys ja toisen kunnioittaminen ovat olennaisia tekijöitä siinä, että yhdessä ollaan ja pysytään. Hormonit heilauttivat itseäni joskus 48 -vuotiaana, mutta totesin, että ei pidä ottautua kaikenlaiseen. Enää ei vongata seuraa ja se on helpotus.