Verenvuoto
Pitäisikö nyt yrittää rauhoittua vai onko syytä panikoida...?
Tiedän, että verenvuoto alkuraskaudessa on kai suht normaalia, mutta itselläni on kaksi raskautta takana ja niissä tälläistä ei ole ikinä ollutkaan. Sen takia olenkin nyt huolestunut...
Pääsiäisenä tuli ensimmäisen kerran (oisko silloin ollut rv 8-9) ihan kirkasta verta vessassa käydessä. Ei paljon, normaalejen kuukautisten tapaan. Tämä kesti vain noin tunnin. Kävin lääkärissä, joka katsoi ultralla ja sanoi kohdussa olevan sikiön. Sen tarkemmin ei osannut katsoa, sillä ultralaite ei ollut ollenkaan tuttu hänelle (kävin terv.keskus päivystyksessä). Vatsakipujakin on ollut, mutta ei mitään JÄRKYTTÄVÄÄ kipua. Ja kipua on ollut enimmäkseen ylävatsassa rintojen alapuolella.
Nyt tänään taas tuli vuotoa. Tällä kertaa ei niin kirkasta, mutta rusehtavan veristä.
Mitä teen? Pitäisikö odottaa vain vai pitäisikö huomenna yrittää päästä lääkäriin?
Ymmärrän, että jos keskenmeno tulee niin sitten se tulee. Sille ei tässä vaiheessa voi mitään. Mutta en haluaisi elää tässä epätietoisuudessa ja miettiä tätä asiaa koko ajan.
Viimeksi lääkäri kielsi nostelemasta mitään, mutta miten se onnistuu pienen lapsen äidiltä, joka on työssä ja muutto kesken? Pitäisikö todella olla nostelematta mitään? Pienentäisikö se keskenmenon riskiä?
Kiitoksia jo etukäteen jos joku osaa jotain edes sanoa!
Viivi ja rv 10
Kommentit (7)
Sitä ei tämä aiempi lääkäri osannut sanoa/katsoa... Muutenkin se tuntui todella turhalta käynniltä, koska lääkäri ei osannut käyttää edes ultralaitetta. Mutta kyllähän se pikkasen mieltä rauhoitti kun joku sanoi siellä edes olevan jotain...
AP
Tänään kävin sitten ensin terveyskeskuksen päivystyksessä. Lääkäri kuunteli sikiön sydänääniä ja sanoikin ne yhteen vaiheeseen kuulleensa, mutta sitten niiden taas hävinneen. Olin jo aivan varma, että kaikki on hyvin. Varsinkin kun kävin ensimmäisenkin verenvuodon aikaan lääkärissä, joka katsoi ultralla ja sanoi, että hänen mielestään sydän lyö.
Menin sitten vielä tänään illalla sairaalan äippäpolin päivystykseen ihan vain varmuuden vuoksi. Todella kuvittelin kaiken olevan ok. Eipä sitten ollutkaan... Sikiö vastasi kuulemma viikkoa 5, ja nyt pitäisi olla jo 11... Todennäköisesti siis sikiöllä ei ole koskaan edes ollut sydämenlyöntejä, vaikka kaksi eri kertaa minulle on lääkäri jo aiemmin vakuuttanut kaiken olevan kunnossa ja ovat sanoneet havainneensa sydänäänet. Kohtu vastasi kuitenkin jo viikkoja 11, joten se on kasvanut ja olenhan kärsinyt kamalasta pahoinvoinnistakin. Sikiö ei ole vain kasvanut ja kehittynyt... Lääkäri, joka vielä totesi tämän asian totesi, totesi sen todella kylmästi ja muutenkin jouduin odottamaan aivan turhaan vaikka todella olisin vain halunnut kotiin... Pystyin kuitenkin pitämään itseni kasassa. Vielä senkin ajan kun labrassa otettiin verinäyte, josta en todellakaan pidä ja näytteenottaja vain totesi, että paras tottua kun raskauden aikana näitä otetaan niin usein! Olisi tehnyt mieli huutaa, että eipä oteta kun raskaus päättyikin tähän!! Torstaiksi sovittiin vielä armonaikaa ja silloin varmistetaan ettei sikiö kasva ja todennäköisestihän näin on (itse en ainakaan enää näe muita vaihtoehtoja...) ja sitten aloitetaan lääkkeellinen tyhjennys. Torstaina saan ensimmäisen pillerin ja perjantaina vielä toisen, jonka jälkeen verenvuodon pitäisi alkaa. Pelottaa vain, sillä mieheni siskolla, jolle tehtiin sama operaatio, tuli kamalaa verenvuotoa tästä ja hän joutui sairaalaan ja hän kärsi kamalasta verenhukasta.
Sairaalasta kun pääsin ulos ja istuin autoon niin sitten repesinkin ja ei meinannut itkusta tulla loppua. Jotenkin sitä eli jo niin siinä ajatuksessa, että meille tulee vauva. Olo on jo helpottanut onneksi ja tuntuu siltä, että näin piti tapahtua, että sikiössä oli jotain vikana. Tosin tuntuu vielä etten ole oikein vieläkään ihan tajunnut tätä, mutta eiköhän se tästä...
Hyvä, että todella menin lääkäriin, sillä mitenköhän pitkään olisin tästä ollut tietämätön?! Aina kun soitin, niin toppuuttelivat vain että turhaan tulen lääkäriin. Tämä on niin yleistä ja vaaratonta!
Viivi
Jaksamista pettymyksen keskelle ja toivotaan, että kaikki menee kivuttomasti tästä eteenpäin ja saatte pian sen teille tarkoitetun vaavin alulle, joka kehittyy mukana koko matkan.
Halaten,
Fudgis
Alkaa jo helpottaakkin, jotenkin sitä taisi kuitenkin olla jo tähän varautunut.
Mutta mitä enemmän helpottaa niin sitä enemmän lääkärin ja kätilön käytös raivostuttaa! Käyttäytyvät aika tökerösti ja olisivat voineet toimia todella paljon huomaavaisemmin!
Itselläni oli keskenmeno loppusyksystä, alkoi myös pienellä vuotelulla, kävin pari kertaa polilla kontrolleissa ja lopulta raskaus todettiin tuulimunaksi. Lääkkellinen tyhjennys ei mulla onnistunut, joten jouduin vielä kaavintaankin.
Tulin kuitenkin pian uudelleen raskaaksi, nyt ollaan jo puolessavälissä raskautta ja kaikki on hyvin.
Toivoa siis on sinullakin. Voimia ja jaksamista!!!
Ja meillä on onneksi jo kaksi aivan ihanaa lasta! Nyt saa nuorempi toimia pitempään sitten äidin vauvana!
Viivi
Ainakin itsestä tuntuisi helpommalta, jos pääsisi lääkärin tutkimukseen ja saisi varmuuden tilanteesta. Nostelemisesta en osaa sanoa, tuntuisi siltä, ettei vaikuta asiaan, mutta kannattaa tätäkin kysyä.
Voisikohan kyseessä olla esim. eteisistukka? Minulle lääkäri sanoi alkuraskauden ultrassa (rv 7), että voi vuotaa herkästi ja kehotti välttämään yhdyntöjä, kunnes istukka nousee pois kohdunsuulta.
Voimia!