HS: Yli 90 % ollut yhteydessä aikuiseen lapseensa kuluneen viikon aikana
Kuulostaa tosi korkealta luvulta ajatellen yhteydenpitoa aikuisiin pois muuttaneisiin lapsiin, mutta taidan vaan olla antisosiaalisesta perheestä.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Epäilen minäkin tuota lukua. Ei tuo ole ihan tervettä. Miten lie toteutettu tuokin "tutkimus"
Siis aivan sairasta, että ihmisillä on sosiaalisia suhteita! Pitäisi käpertyä itseensä ja jos haluaa joskus puhua muiden ihmisten kanssa niin se on sallittua vain parisuhteessa (kumppanilla ei varmasti pää räjähdä siihen, että joutuu täyttämään kaikki sosiaalisen kanssakäymisen tarpeesi). Todella epäilyttävää, jos joku on tekemisissä vanhempien, ystävien, sisarusten, sukulaisten, naapurien tai harrastuskaverien kanssa enemmän kuin aivan pakolliset. Kielletään moinen varmuuden vuoksi. Hei, miksi mielenterveysongelmat räjähtää käsiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä korkealta, ottaen huomioon miten paljon palstallakin valitellaan täysin välinpitämättömiä isovanhempia ja toisaalta miten monella välit ovat katkenneet kokonaan. Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut myös lievä erakkous ja toisten tilan kunnioittaminen - eli en ihan usko tuota tulosta kyllä.
Niinpä. Lisäksi tilastohan ei kerro siitä, onko vanhemmat esim. olleet tasapuolisesti yhteydessä kumpaankin lapseen. Narsistisissa perheissähän vanhemmat rikkoo tyypillisesti myös sisarusten välit jo nuorena ja manipuloi suhteita itselleen sopivalla tavalla. Mustaksi lampaaksi joutuu tyypillisesti se, joka pyrkii normaaliuteen, ja sehän ei narsistien pelisääntöihin sovi, jolloin pidetään mykkäkoulua yms.
Vai pyrkiikö musta lammas olemaan normaali koska perheessä on niin paha olla ja hänellä tosi huono rooli vs. kultalapsi hyötyy roolistaan, eikä siksi halua muutosta?
Juu olen 43v, edes kuukausittain ei olla välttämättä yhteydessä vanhempieni kanssa... Joten minustakin kuulostaa korkealta luvulta. MUTTA vanhempani ovat kyllä viikoittain yhteydessä joihinkin sisaruksistani joten menevät tuohon 90%:iin.
Äitini oli vuosia viikottain yhteydessä kun veti viikonloppukänninsä. Voi sitä sössötyksen ja itsesääli-itkun määrää. Kun alkoi soitella lapsilleni oli pakko pistää välit poikki. Ihmettelen että jotain yhteydenpidon määrää glorifioidaan. Olen tuhat kertaa onnellisempi nyt kun ei olla missään yhteyksissä!
Ihmiset tuppaa yliarvioimaan oman kontribuutionsa. Etenkin jos kyse on boomereista
Yleensä, melkein joka päivä ainakin kerran. Joskus päivä-pari-max viikko sovitusti (esim) aikuisen lapsen lomalla tms omaa tilaa kunnioittaen.
Niin hyvät läheiset välit, että on minuun päin yhteydessä oma-aloitteisesti.
63v ja 27v
Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistiin aiheesta juttu 2021. Sen mukaan viikottainen yhteydenpito on hyvin yleistä:
"Suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhemmat ja heidän aikuiset lapsensa pitävät yhteyttä keskimäärin kerran viikossa. Useimmiten soitellaan, hiukan harvemmin tavataan kasvokkain."
Sen sijaan on harvinaista, ettei pidetä mitään yhteyttä:
"Noin joka sadas aikuinen ei pidä mitään yhteyttä elossa oleviin vanhempiinsa. Seitsemän aikuista sadasta on yhteydessä vanhempiinsa harvemmin kuin kerran kuukaudessa."
Linkki artikkeliin "Riesana vaikeat vanhemmat". Tilastotiedot ovat jutun lopussa.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/riesana-vaikeat-vanhemmat-aikuiset-la…-
No ehkä ne kerran vuodessa soittaa. Tai no, isä ei sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuo on helppoa kun voi viestisovelluksessa olla perheen sisäinen ryhmä. Sinne sitten voi kuulumisia yms laittaa koko perheelle kerralla.
Sama. Meillä on wa ryhmä aikuisten lasten kanssa, samoin kuin itselläni on sisarusteni kanssa (ollaan kaikki eläkkeellä). Lisäksi seuraan lapsiani instassa, yksi asuu ulkomailla. Näkee mitä ovat puuhanneet lastenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yhteydessä aikuisiin lapsiini monta kertaa päivässä
Olisi jo aika katkaista napanuora.
Ei kaikkien ole pakko ryhtyä kyynisiksi erakoiksi. Kuulostaa jotenkin katkeralta, kun nimittelee lasten ja vanhempien läheisiä välejä "napanuoraksi".
Minä olen yhteydessä aikuisiin poikiini vain, jos on jotain asiaa. Ovat käytöksellään osoittaneet, ettei kiinnosta jutella niitä näitä. Parin viikon välein keksin tikusta asiaa.
Aika korkea luku vaikka ihmiset itkee ettei pidetä yhteyttä. Toisaalta ehkä selittyy myös vanhuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen suvusta, jossa yhteydenpito on ollut päivittäistä. Hämmästyttää, jos joku ei ole yhteydessä aikuisen lapsensa kanssa viikkoon.
Miten teillä on aikaa ja jaksamista olla päivittäin yhteydessä?
Voi olla esim. suvun tai perheen wa-ryhmä, missä yhdellä viestillä tavoitat useamman vastaanottajan.
Olen yhteydessä äitiini päivittäin ja monta kertaa päivässä. Käytännössä linja on koko ajan auki. Samoin siskoni kanssa.
Puolison ja tyttären kanssa ollaan myös jatkuvasti yhteydessä, jos ei olla samassa paikassa.
Olisikin isä joskus yhteydessä, mutta ei koskaan ellei ole joku asia johon tarvitsee apua. Näin on ollut jo 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen suvusta, jossa yhteydenpito on ollut päivittäistä. Hämmästyttää, jos joku ei ole yhteydessä aikuisen lapsensa kanssa viikkoon.
Miten teillä on aikaa ja jaksamista olla päivittäin yhteydessä?
Aikaa ja jaksamista? Olen eri, mutta meillä se yhteydenpito tapahtuu viesteillä. Ei mitenkään kuluta kenenkään aikaa eikä jaksamista. Nähdään kyllä useamman kerran viikossa, kun äitini tulee mukaan koiran kanssa lenkille. Näen tätiänikin vähintään parin viikon välein ja ollaan yhteydessä viikottain.
Äitini ei ole tainnut oma-aloitteisesti soittaa minulle kuin kahdesti viimeisen vajaan 30 vuoden aikana. Ellen soita hänelle noin 10 päivän jaksolla, niin seuraava puhelu alkaa "minä jo luulin teidän kuolleen, kun ei ole kuulunut". Niin paljoa ei kuitenkaan ole kiinnostanut, että olisi itse soittanut. Nykyään soitan hänelle kerran viikossa pakollisen "mitä kuuluu-puhelun".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen suvusta, jossa yhteydenpito on ollut päivittäistä. Hämmästyttää, jos joku ei ole yhteydessä aikuisen lapsensa kanssa viikkoon.
En ole puhunut kenellekään sukulaisilleni vuosiin. Se vaatii vaan ne ensiaskeleet huomata, että ruoho on todellakin vihreämpää aidan toisella puolella.
Joo en minäkään muiden sukulaisteni kanssa ole käytännössä ollut missään tekemisissä vanhempieni kuoleman jälkeen, mutta kyllähän minä nyt sentään viikottain omaan ainoaan lapseeni yhteydessä olen.
Alapeukuttajat mikä tässä oli outoa?