HS: Yli 90 % ollut yhteydessä aikuiseen lapseensa kuluneen viikon aikana

Jotenkin todella suomalaista, että täällä nälvitään niitä, jotka ovat läheisiä perheensä kanssa. Mitä tekemistä on napanuoralla sen kanssa, että jaetaan arjen iloja ja suruja? Keskustellaan esim. uutisista yhdessä. Viesteillä.

Olen kaikkiin läheisiin yhteydessä päivittäin. Tänään äitini on laittanut viestiä, että hänellä on lääkäri myöhemmin tänään. Siskoni kertoi olevansa kuumeessa. Lapsen kummitäti (paras ystäväni) kysy mitä lapsi haluaisi lahjaksi ja toinen hyvä ystäväni, että koska ehdittäisiin nähdä. Lapseni laittoi kouluun mennessään viestiä, kun on ollut jotain tyttöjen draamaa ja kaipaa tukea (teini). Mieheni on työmatkalla ja ollaan viestitelty päivittäin. Nämä ovat kaikki minulle läheisiä ihmisiä enkä ymmärrä miksi vaikka tiivis yhteydenpito äitini kanssa olisi sen kummempaa kuin samanlainen yhtydenpito ystävieni kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudompaa olisi jos ei viestiteltäisi!? Meillä on läheiset välit ja yhteydenpito luonnollinen osa elämää kuten tapaamisetkin.

Esikoinen työmatkalla ja laittoi viestiä sieltä

2. vanhin viestitteli pitkin viikkoa mm joulusta ja lapsenlapsen hoitoiltapäivästä

3. lapseni palasi lomalta ja juttelimme mm flunssasta minkä sai paluulennolla

Kuopus on lähettänyt n 30 kissa/koira yms videota ja viestitellyt lääkärikäynnistään ja operaatiostaan mikä jännitti kovasti. Päivittäin viestittelee

Minä laitoin heille kuvia isotätinsä hautajaisista johon tietty kommentoivat.

Lisäksi viestittelin kahden lapsenlapsen, miniän ja vävyn kanssa. 

 

Alapeukuttajat mikä tässä oli outoa? 

Minusta ei mikään. Ehkä muut ovat kateellisia tai muuten vaan yrmyjä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka itselläkin on ihan läheiset välit omiin vanhempiin niin soitellaan ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa ja nähdään joitain kertoja vuodessa, lasten synttäreillä, sukujuhlissa, jouluisin ja toki välillä lapset käy tökylässä jne. Joskus kahvitellaan muuten vaan. En sinällään kaipaa viikottaista yhteydenpitoa

Olen äiti ja mummo. Haluan ehdottomasti olla hyvissä väleissä lasten ja lastenlasten kanssa.

En kuitenkaan halua sekoilla heidän elämäänsä, tietää siitä kaikkea, enkä itse huolehtia ja miettiä liikaa. Tapanani on ollut liikaa miettiä surra ja huolehtia heidän elämäänsä. Ikä tehnyt tehtävänsä olen 75, enkä enää jaksa yökyläilyjä tai monen ihmisen syöttämisiä. Tapaillaan ja soitellaan, annan myös taloudellista tukea jonkin verran. Ollaan yhteydessä viikottain.

Tuttavapiirissäni on pariskuntia  jotka oman jaksamisensa äärirajoilla auttavat lapsiaan.  Itse olin samassa tilanteessa , mutta sen oli loputtava, itselle se oli vaikeaa, mutta lapsille ei.