Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1631)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Samoin kuin normaali elämässä pärjäämistä."
Kyllä normaaliin elämään kuuluu lapsista huolehtiminen silloinkin, kun nukkuvat. Vauvat erityisesti heräilevät öisin. Kyllä vanhemman pitää silloin olla valmis huolehtimaan. Se on vanhemmuutta se. Toki on olemassa (palstalla näköjään) supervanhempia, joiden lapset eivät koskaan yöllä tarvitse mitään huolenpitoa, jolloin nämä vanhemmat ovat "vapaalla". Ja aika ikäviä seurauksiakin näistä "vapaalla" olevien vanhempien edesottamuksista on ollut.
Mut ihan perusjuttuja on lasten kanssa eläminen ja heistä huolenpito vuorokaudet ympäri. Perusperheissä.
Ai siis teillä toinen aikuisista valvoo joka yö valmiina hoitamaan lasta? Vai olisko kumminkin niin että te nukutte yöllä ja vauva herättää itkullaan jos tarvitsee hoitoa?
Nyt on väsynyttä. Lopeta jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli sun mielestä päikyssäkin lapset kun nukkuvat, hoitajat ovat vapaalla?"
No minäpä kerron miten se päiväkodissa menee kun sinua kerran kiinnostaa. Yksi työntekijä on nukkarissa ja loput ovat palavereissa yms. Se on se ainoa mahdollinen hetki muihin töihin. Eli vapaalla ei olla mutta ei myöskään kaikki työntekijät valvomassa lepääviä lapsia.
Eli siellä kyllä yksi pärjää ison päikkäreitä nukkuvan lapsilauman kanssa. Toki kunnon marttyyriäiti juuri ja juuri selviytyy yhden nukkuvan lapsen kanssa. Voi miten raskasta tämä marttyyrin elämä voikaan olla.
Mistähän vedit nyt marttyyriyden tähän?? Kehität tätä juttua omassa päässäsi ihan omiin mittoihin!
Päikyssä kyllä lapsia aina joku valvoo. Ja jos tilanne vaatii, muutkin hoitajat ovat valmiudessa reagoimaan. Eivät ole vapaalla. Piste.
"Eli kun lapsi on päikkäreillä ja sä oot vauva palstalla niin sun mielestä sä palstaillessakin hoidat lasta? Mun mielestä sulla on siinä hetki vapaata vaikka toki valmiudessa oletkin.
Se että väittää lapsen hoidon olevan 24/7 homma on aivan älytön väite. Se on kuule perhearkea. Kyllä siinä on omaa aikaa vaikka onkin lapsi viereisessä huoneessa."
Juuh, kuten aiemmin sanoin, ihan normi perhe-elämää. Eletään lasten kanssa. Siinä ei olla "vapaalla", vaan eletään ja ollaan valmiudessa reagoimaan. Päivin ja öin. Mitä nyt yrität vängätä? Joku sanoi, et lapsia hoidetaan 24/7. Tarkoitti ilmeisesti just tätä, et hoidetaan, huolehditaan ja ollaan valmiina aina, kun on tarvetta. Toivottavasti kaikki toimii näin. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli sun mielestä päikyssäkin lapset kun nukkuvat, hoitajat ovat vapaalla?"
No minäpä kerron miten se päiväkodissa menee kun sinua kerran kiinnostaa. Yksi työntekijä on nukkarissa ja loput ovat palavereissa yms. Se on se ainoa mahdollinen hetki muihin töihin. Eli vapaalla ei olla mutta ei myöskään kaikki työntekijät valvomassa lepääviä lapsia.
Eli siellä kyllä yksi pärjää ison päikkäreitä nukkuvan lapsilauman kanssa. Toki kunnon marttyyriäiti juuri ja juuri selviytyy yhden nukkuvan lapsen kanssa. Voi miten raskasta tämä marttyyrin elämä voikaan olla.
Mistähän vedit nyt marttyyriyden tähän?? Kehität tätä juttua omassa päässäsi ihan omiin mittoihin!
Päikyssä kyllä lapsia aina joku valvoo. Ja jos tilanne vaatii, muutkin hoitajat ovat valmiudessa reagoimaan. Eivät ole vapaalla. Piste.
Ei ole. Tämä kaikki aika käytetään miettimään ja tilastoidaan. Montako pippuria purkissa on, montako metriä leivinpaperia, monta WC paperi palaa. Ym helvetin tärkeää.. samalla tietysti tehdään ruokalista, välipaloineen kaikkineen.
Herätys.
Vierailija kirjoitti:
"Kuis moni mies kuuluu kaikenmailman vauva/ äiti kerhoihin? Kuis monelle miehelle puskee viestiä WAP lastenvaate/ vauva tarjouksista. Kuis moni mies verkostoituu jo neuvolan ohjeistuksesta odottavien äitien kanssa?
Eli tavallaan joo ja tavallaan ei. Se nainen saa mm ne haalaritietoudet hyvin paljon helpommin kuin mies. Mullakin vaimo on varmaan 6 eri WAP ryhmässä. Meille tulossa vauva 2026.
Vähän väliä saa kuulla miten jotain pitää hankkia. Koska Katja kellä 4 lasta on suositellut. Et tavallaan kyllä nää naiset vähän helpommin tämän osaamisen saavat "
No ihan valintakysymyksiä, haluaako selvittää vai ei. Miniä ei ole missään tuollaisessa ryhmässä. Toki heidän parilla kaverilla on jo lapsi. Mut samalla tavalla on pojan kavereilla lapsia. Ja kyllä nämä nuoret miehet myös keskustelevat keskenään. Ei ole mikään naisten erityisoikeus. Sit on tietty sellainen vallankumouksellinen ajatus, et puolisot
Mistä sä tiedät ettei miniä ole ryhmässä?
Vaimolle suositeltiin jo neuvolassa näitä ryhmiä koska ensisynnyttäjä nimenomaan tiedon takia.. yhtään miestä noissa ryhmässä ei ole. Enkä ihmettele kun sisältö menee tosi jännäksi " suurimmaksi" osaksia. Mutta kyl siellä tulee kaikenmailman alekoodia/ tietoa ym ihan tarjottimella
Juttelin oman mieheni kanssa tästä aiheesta. Yhdessä todettiin, että kyllä - onhan niitä huolehdittavia asioita varsinkin, kun on monta lasta.
Luonnollisesti kuuluu asiaan, että kartoitetaan vaateasiat, luetaan Wilmat ja järjestetään synttärit. Meillä nämä asiat on molempien vastuulla, koska kumpikin on työelämässä.
En tiedä minkälaista arkea ihmiset elää, jos nämä on jommallekummalle jotenkin ylivoimaisia asioita tai ne kuormittavat jotenkin valtaisasti. Ei ole kovin vaikeaa ostaa ennen varsinaisen tarpeen alkamista lapselle niitä ulkovaatteita ihan kokonaisuudessaan, ja kauden loppuessa silmäillä, onko kyseinen kokonaisuus millaisessa kunnossa ja jos kunto on hyvä, voiko mahdollinen pienempi sisarus esimerkiksi hyödyntää vaatepartta vaiko ei. Normaalit ihmiset kommunikoivat, kumpi sen haalarin käy ostamassa, tai voihan sen vaikka tilata, jos tuntuu että kauppaan raahautuminen on ylivoimainen homma.
Varmasti on raskasta, jos itse pitää olla koko ajan joku koordinaattori, mutta ei kai sekään tilanne ole yhtäkkiä alkanut. Ei asioita kannata päästää tuohon jamaan.
Metatyö on sinänsä sanana vähän. Noh. Koen, että nää ulkovaatteiden päivittämiset, synttäreiden järkkäämiset, eväiden tekemiset, lahjan hommaaminen lapselle vietäväksi koulun pikkujouluihin, on ihan normaalia elämää ja arkea.
Jos toinen ei kertakaikkiaan tiedä asiaa x, hänelle voi sen kertoa. Normaali vastuullinen aikuinen kyllä kuuntelee ja ottaa onkeensa, vaikka asia ei olisi varsinaisesti osuisi omiin intresseihin. Ei meidän himohommaa ainakaan ole jonkun haalarin ominaisuuksien tsekkailu, mutta koska meitä kiinnostaa mm. lasten pysyminen lämpiminä talven ulkoleikeissä, se vain pitää vilkaista. Samoin kuin kannattaa lukea Wilmaviestit eikä angstata opettajalle ettei käytä Wilmaa, kun ei pysty eikä kinosta. Se on sitä aikuisuutta, että tietyt asiat tehdään huvitti tai ei. Toki, aika monen ihmisen arkea voisi myös järkeistää, ja siten vähentää kuormitusta.
Ja vielä sen sanon, että jos toinen ei keskustelusta huolimatta ala toimia kuten aikuinen, olkoonpa sitten nainen tai mies, niin kyllä miettisin, onko kehityksessä kaikki mennyt kuten kuuluu, ja aika tavalla kyseenalaistaisin myös omia valintojani.
Hahahaa. Naiset ja metatyö. Ehtymätön huumorin lähde.
Vierailija kirjoitti:
Juttelin oman mieheni kanssa tästä aiheesta. Yhdessä todettiin, että kyllä - onhan niitä huolehdittavia asioita varsinkin, kun on monta lasta.
Luonnollisesti kuuluu asiaan, että kartoitetaan vaateasiat, luetaan Wilmat ja järjestetään synttärit. Meillä nämä asiat on molempien vastuulla, koska kumpikin on työelämässä.
En tiedä minkälaista arkea ihmiset elää, jos nämä on jommallekummalle jotenkin ylivoimaisia asioita tai ne kuormittavat jotenkin valtaisasti. Ei ole kovin vaikeaa ostaa ennen varsinaisen tarpeen alkamista lapselle niitä ulkovaatteita ihan kokonaisuudessaan, ja kauden loppuessa silmäillä, onko kyseinen kokonaisuus millaisessa kunnossa ja jos kunto on hyvä, voiko mahdollinen pienempi sisarus esimerkiksi hyödyntää vaatepartta vaiko ei. Normaalit ihmiset kommunikoivat, kumpi sen haalarin käy ostamassa, tai voihan sen vaikka tilata, jos tuntuu että kauppaan raahautuminen on ylivoimainen homma.
Varmasti on raskasta
Viisas nainen.
Vierailija kirjoitti:
"Kuis moni mies kuuluu kaikenmailman vauva/ äiti kerhoihin? Kuis monelle miehelle puskee viestiä WAP lastenvaate/ vauva tarjouksista. Kuis moni mies verkostoituu jo neuvolan ohjeistuksesta odottavien äitien kanssa?
Eli tavallaan joo ja tavallaan ei. Se nainen saa mm ne haalaritietoudet hyvin paljon helpommin kuin mies. Mullakin vaimo on varmaan 6 eri WAP ryhmässä. Meille tulossa vauva 2026.
Vähän väliä saa kuulla miten jotain pitää hankkia. Koska Katja kellä 4 lasta on suositellut. Et tavallaan kyllä nää naiset vähän helpommin tämän osaamisen saavat "
No ihan valintakysymyksiä, haluaako selvittää vai ei. Miniä ei ole missään tuollaisessa ryhmässä. Toki heidän parilla kaverilla on jo lapsi. Mut samalla tavalla on pojan kavereilla lapsia. Ja kyllä nämä nuoret miehet myös keskustelevat keskenään. Ei ole mikään naisten erityisoikeus. Sit on tietty sellainen vallankumouksellinen ajatus, et puolisot k
No minkä takia niihin äitikerhoihin tai faceryhmiin pitää kuulua? Miksi pitää liittää itsensä johonkin lastenvaatemerkin mainoslistalle ja lukea niitä kuin piru Raamattua? Eikö teillä ole ystäviä, sukua, opiskelukavereita, työyhteisöä, naapureita? Kas siinäpä verkosto. Ja tietysti jos ei ole, niin hyvähän se on verkostoitua.
Tässä erittäin hyvin nyt nähdään se, kuinka ihminen ihan itse luo ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Missä se toksisuus nyt oikein menee?
Ymmärtäisin, jos sanoisin että ainoastaan varustelekasta ostaa tosiMIEs vaatteita...
Ei se cityvihreä puutarhatonttu ole välttämättä homo, se voi olla myös täysin emaskuloitunut keski-ikäistynyt soijapoika.
Kysyt, missä toksisuus menee, ja sit jatkat noin. Eli näissä sinun ulostuloissa on just kiteytettynä se maskuliinen toksisuus. Määrittelet miehisen miehen ja siihen ei mahdu muunlaiset miehet, kuin mitä itse olet. Olen kyllä onnellinen ollessani nainen. Meihin mahtuu paljon enemmän erilaisuutta, kuin miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuis moni mies kuuluu kaikenmailman vauva/ äiti kerhoihin? Kuis monelle miehelle puskee viestiä WAP lastenvaate/ vauva tarjouksista. Kuis moni mies verkostoituu jo neuvolan ohjeistuksesta odottavien äitien kanssa?
Eli tavallaan joo ja tavallaan ei. Se nainen saa mm ne haalaritietoudet hyvin paljon helpommin kuin mies. Mullakin vaimo on varmaan 6 eri WAP ryhmässä. Meille tulossa vauva 2026.
Vähän väliä saa kuulla miten jotain pitää hankkia. Koska Katja kellä 4 lasta on suositellut. Et tavallaan kyllä nää naiset vähän helpommin tämän osaamisen saavat "
No ihan valintakysymyksiä, haluaako selvittää vai ei. Miniä ei ole missään tuollaisessa ryhmässä. Toki heidän parilla kaverilla on jo lapsi. Mut samalla tavalla on pojan kavereilla lapsia. Ja kyllä nämä nuoret miehet myös keskustelevat keskenään. Ei ole mikään naisten erityisoikeus. Sit on tietty
Eihän tuo ole ongelma vaan nimenomaan asia joka helpottaa. Tuolta ollaan saatu ihan sikapaljon informaatiota. Pyytämättä.
No moniko isä oma-aloitteisesti lukee päikyn ja Wilma-viestit ja toimii niiden mukaan? Ennakoi että Emmalle täytyy ostaa ensi kuussa uudet kurikset ja ottaa selvää minkälaiset, mistä ja mitä maksaa? Varmistaa ajoissa että Ainolla on joulujuhlaan sopivat vaatteet ja hankkii tarvittavat? Katsoo ajoissa että luistimet, sukset, kausivaatteet on sopivat ja hankkii tarvittaessa uudet?
Siinä vain muutama esimerkki. Jos nuo hoituu oma-aloitteisesti ja ilman ohjeita ja muistutuksia, niin hieno homma. Silloin perheessä ei kukaan yksinään kuormitu metatöiden alle vaan arki sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin oman mieheni kanssa tästä aiheesta. Yhdessä todettiin, että kyllä - onhan niitä huolehdittavia asioita varsinkin, kun on monta lasta.
Luonnollisesti kuuluu asiaan, että kartoitetaan vaateasiat, luetaan Wilmat ja järjestetään synttärit. Meillä nämä asiat on molempien vastuulla, koska kumpikin on työelämässä.
En tiedä minkälaista arkea ihmiset elää, jos nämä on jommallekummalle jotenkin ylivoimaisia asioita tai ne kuormittavat jotenkin valtaisasti. Ei ole kovin vaikeaa ostaa ennen varsinaisen tarpeen alkamista lapselle niitä ulkovaatteita ihan kokonaisuudessaan, ja kauden loppuessa silmäillä, onko kyseinen kokonaisuus millaisessa kunnossa ja jos kunto on hyvä, voiko mahdollinen pienempi sisarus esimerkiksi hyödyntää vaatepartta vaiko ei. Normaalit ihmiset kommunikoivat, kumpi sen haalarin käy ostamassa, tai voihan sen vaikka tilata, jos tuntuu että kauppaan raahautuminen o
Kiitos.
En varmasti ole sen viisaampi kuin toisetkaan, mutta kyllähän tämä haalarihankintojen ympärille sijoittuva valitus tuntuu aika absurdilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuis moni mies kuuluu kaikenmailman vauva/ äiti kerhoihin? Kuis monelle miehelle puskee viestiä WAP lastenvaate/ vauva tarjouksista. Kuis moni mies verkostoituu jo neuvolan ohjeistuksesta odottavien äitien kanssa?
Eli tavallaan joo ja tavallaan ei. Se nainen saa mm ne haalaritietoudet hyvin paljon helpommin kuin mies. Mullakin vaimo on varmaan 6 eri WAP ryhmässä. Meille tulossa vauva 2026.
Vähän väliä saa kuulla miten jotain pitää hankkia. Koska Katja kellä 4 lasta on suositellut. Et tavallaan kyllä nää naiset vähän helpommin tämän osaamisen saavat "
No ihan valintakysymyksiä, haluaako selvittää vai ei. Miniä ei ole missään tuollaisessa ryhmässä. Toki heidän parilla kaverilla on jo lapsi. Mut samalla tavalla on pojan kavereilla lapsia. Ja kyllä nämä nuoret miehet myös keskustelevat keskenään. E
Kiva juttu :) Sitä vartenhan ne ryhmät ensisijaisesti onkin. Mutta toiset kokee nekin ongelmina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eli sun mielestä päikyssäkin lapset kun nukkuvat, hoitajat ovat vapaalla?"
No minäpä kerron miten se päiväkodissa menee kun sinua kerran kiinnostaa. Yksi työntekijä on nukkarissa ja loput ovat palavereissa yms. Se on se ainoa mahdollinen hetki muihin töihin. Eli vapaalla ei olla mutta ei myöskään kaikki työntekijät valvomassa lepääviä lapsia.
Eli siellä kyllä yksi pärjää ison päikkäreitä nukkuvan lapsilauman kanssa. Toki kunnon marttyyriäiti juuri ja juuri selviytyy yhden nukkuvan lapsen kanssa. Voi miten raskasta tämä marttyyrin elämä voikaan olla.
Mistähän vedit nyt marttyyriyden tähän?? Kehität tätä juttua omassa päässäsi ihan omiin mittoihin!
Päikyssä kyllä lapsia aina joku valvoo. Ja jos tilanne vaatii, muutkin hoitajat ovat v
Niin eli siis ollaan valmiudessa 24/7 eli ei hoideta lasta 24/7. Se oli pointtini. Siinä on omaa aikaa ja aikaa puolisolle ja aikaa vauva palstalle ja siivoomiseen ja sarjamaratoniin yms. vaikka onkin valmiudessa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä stressiä sitten puretaan siihen läheisiään eli puolisoon. Samalla tekeytyä keskustelu kyvyttömäksi idiootiksi.
Tässä keskustelussa kyseenalaistetaankin se että miksi ihmeessä se arjen elämänhallinta ja suunnittelu kaatuu äidin niskaan? Kyllä se lapsen hyvinvoinnista
Siksi koska se perus elämänhallinta ei ole mitään työtä. Se on elämää. Siitä selviää suurin osa ihmisistä hyvin helposti stressaamatta yhtään. Ehkä tässäkin kannattaisi miettiä miksi itse ei selviä?
Tämä. Itsekin ihmettelen miksi elämä pitää kokea suorittamiseksi. Me kasvatimme kaksi lasta aikuisiksi kahden uran ohella (molemmat johtavassa asemassa, ylimmässä tuledesiilissä) ilman suvun apuja (isovanhemmat asuivat muualla). Ilman muuta välillä oli kiirettä ja joskus haasteellistakin yhdistää kahdet urat, koti ja lapset, mutta silti koti ja perhe oli aina se voimien keräämisen paikka, ei metatöiden taistelukenttä. Meillä vastuu jaettiin heti alusta, vanhempaisvapaatkin jaettiin. Arjen tehtävälistat oli helppo jakaa, elektroniseen kalenteriin merkittiin menot ja ostotarpeet ja kumpikin nappasi itselleen ne työkalenteriin sopivat. Ilman muuta roolit muotoutuivat omien kiinnostusten ja vanhvuuksien mukaan, mies hoiti Wilmat ja harrasteet, minä vaatehuoltoa, ruokaa ja siivousta tehtiin yhdessä (olisin ulkoistanut enemmän tuota, mutta silloin kotisiivouspalvelut oli vielä harvinaisia).
Tajuaakohan ihmiset miten metatöistä taistelemalla pilaavat lastensa elämää? Kannattaako oikeasti riidellä siitä kumpi miettii pitääkö Helille ostaa haalari vai Kallelle kengät vai molemmat? Eikö mieluummin riitelyn sijaan kannata käyttää aika elämiseen ja tekemiseen ja mukavaan yhdessäoloon? Ja nuo pelottelut lastensuojelulla jos lapsi menee kerran hoitoon nuhruisessa puserossa, eriparisukissa tai ilman tonttulakkia - so not, jos oikeasti joku päikyn täti valittaa niin anna valittaa, pahoittele tilannetta ja kohauta olkapäitä. Eletään elämää iloisesti ja rennosti siitä nauttien, ei vihaisena koko ajan pingottaen.
Vierailija kirjoitti:
Juttelin oman mieheni kanssa tästä aiheesta. Yhdessä todettiin, että kyllä - onhan niitä huolehdittavia asioita varsinkin, kun on monta lasta.
Luonnollisesti kuuluu asiaan, että kartoitetaan vaateasiat, luetaan Wilmat ja järjestetään synttärit. Meillä nämä asiat on molempien vastuulla, koska kumpikin on työelämässä.
En tiedä minkälaista arkea ihmiset elää, jos nämä on jommallekummalle jotenkin ylivoimaisia asioita tai ne kuormittavat jotenkin valtaisasti. Ei ole kovin vaikeaa ostaa ennen varsinaisen tarpeen alkamista lapselle niitä ulkovaatteita ihan kokonaisuudessaan, ja kauden loppuessa silmäillä, onko kyseinen kokonaisuus millaisessa kunnossa ja jos kunto on hyvä, voiko mahdollinen pienempi sisarus esimerkiksi hyödyntää vaatepartta vaiko ei. Normaalit ihmiset kommunikoivat, kumpi sen haalarin käy ostamassa, tai voihan sen vaikka tilata, jos tuntuu että kauppaan raahautuminen on ylivoimainen homma.
Varmasti on raskasta
No teillä homma toimii, kun molemmat toimii, kuten aikuisen olettaa toimivan. Siitä kertoo jo tuo, että kerrot kauniisti elämästänne ME muodossa.
Apllä ei ole noin. Siksi hän aloitti ketjun. Ja tähän ovat monet sit reagoineet. Me kaikki kun emme elä samanlaista elämää teidän kanssanne.
Me olemme jo vanhoja ja meillä jo lapsenlapsi. Mutta kyllä tuo metailu oli jo aikoinaan merkittävässä roolissa elämässä. Mies on aina ollut hyvä huolehtimaan kodin perustarpeista, minulle jäi sit ruoka ja lasten jutut. Eikä niissä ongelmaa sinänsä. Olin opiskelija ja rahat tosi niukassa, joten niitä lasten vaatteita ei voinut ostaa hetken mielijohteesta. Ja muistan myös sen ahdistavan tunteen, kun ei heti löytynyt sovivan hintaisia mutta tarpeellisia vaatteita. Ja edelleen sen onnen tunteen, kun haalareita etsin. Älysin soittaa eri liikkeisiin, kun haalarit olivat kaikkialla kortilla. Ja itiksestä löytyi liike, josta sain molemmille haalarit.
Nämä ovat käytännön asioiden lisäksi myös tunneasioita. Ainakin näin äitinä asiat ovat käyneet myös tunteisiin. Joku (mies?) aiemmin kirjoitti pikkusieluisuudesta. Ehkä olen pikkusieluinen, kun olen kokenut lasten vaatteiden olevan merkittävä asia. Siis sen, että ovat tilanteen mukaiset.
Jos mieheni joskus osoitti välinpitämättömyyttä lasten hoitoa kohtaan, vaikka unohtamalla antaa ruokaa, se kyllä korpesi. Ei niin, että maailma olisi siihen romahtanut. Mutta jos itse olin poissa kotoa ja lapsi soitti itkien, et on kauhea nälkä, mut isä ei anna ruokaa, se suututti. Pikkusieluisuutta ehkä, mutta mielestäni aika luonnollinen reaktio, tunnetasolla.
Alku jo nosti karvat pystyyn: sanon miehelle että nyt teet sitä ja sitten teet tätä. Niinkö teillä toimitaan, niinkö nykyisin eletään? Käskyttämällä? Ennen tunnettiin sellaiset lähestymistavat kuin "kultaseni, minua väsyttää, voisitko tehdä tämän?" ja kehuminen päälle, ja toisaalta kukin teki sitä mikä on luontaista. Lukekaa Yösyöttö niin tiedätte miten pihalla monet miehet tai naisetkin voi lapsenhoidon kiemuroissa olla ja miten verkostoituneilla naisilla on vahva tieto ja apu, puistossa tai verkossa.
Mitkä ammatit ja työurat teillä, sinulla ja miehelläsi on, ap? Ja miten pitkät työpäivät + työmatkat? Ja tekeekö miehesi mitään muuta kuin (mielestäsi) passiivis-aggressiivisesti vastustaa ohjeistuksiasi?
Vierailija kirjoitti:
Juttelin oman mieheni kanssa tästä aiheesta. Yhdessä todettiin, että kyllä - onhan niitä huolehdittavia asioita varsinkin, kun on monta lasta.
Luonnollisesti kuuluu asiaan, että kartoitetaan vaateasiat, luetaan Wilmat ja järjestetään synttärit. Meillä nämä asiat on molempien vastuulla, koska kumpikin on työelämässä.
En tiedä minkälaista arkea ihmiset elää, jos nämä on jommallekummalle jotenkin ylivoimaisia asioita tai ne kuormittavat jotenkin valtaisasti. Ei ole kovin vaikeaa ostaa ennen varsinaisen tarpeen alkamista lapselle niitä ulkovaatteita ihan kokonaisuudessaan, ja kauden loppuessa silmäillä, onko kyseinen kokonaisuus millaisessa kunnossa ja jos kunto on hyvä, voiko mahdollinen pienempi sisarus esimerkiksi hyödyntää vaatepartta vaiko ei. Normaalit ihmiset kommunikoivat, kumpi sen haalarin käy ostamassa, tai voihan sen vaikka tilata, jos tuntuu että kauppaan raahautuminen on ylivoimainen homma.
Varmasti on raskasta
Niitä omia valintojaan monet pohtiikin. Joskus niiden valintojen toimivuus/toimimattomuus tulee ilmi vasta, kun se on myöhäistä. Siis puolison valinta. Jos ei tarttis pohtia, ei tällaisia aloituksia olisi. Mut kun lapsi on maailmassa, on myöhäistä perua. Sen lapsen maailmaantuloa.
Oma mies oli kaikilla mittareilla lupaava isä. Oli siisti ja elämä järjestyksessä. Sitten tuli lapset ja kaikki muuttui. Muutamaksi vuodeksi. Ehkä se isäksi tulo mullisti hänen elämäänsä enemmän, kuin mihin oli varautunut. Niinä vuosina, kun hän etsi paikaansa takaisin omaan elämään, piti minun huolehtia lapset lähes yksin. Kyllä otti päähän. Olin väsynyt jne. Selvittiin kunnialla lopulta. En tiedä, olisinko valinnut eri miehen, jos olisin tämän tiennyt silloin aikoinaan. Tuskin, kun eihän nuo lapset olisi samat lapset sit.
Mut valintojen perään on helppo niiden huudella, joiden parisuhde on optimaalinen. Se ei aina mene ihan putkeen, vaikka niin luulis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin oman mieheni kanssa tästä aiheesta. Yhdessä todettiin, että kyllä - onhan niitä huolehdittavia asioita varsinkin, kun on monta lasta.
Luonnollisesti kuuluu asiaan, että kartoitetaan vaateasiat, luetaan Wilmat ja järjestetään synttärit. Meillä nämä asiat on molempien vastuulla, koska kumpikin on työelämässä.
En tiedä minkälaista arkea ihmiset elää, jos nämä on jommallekummalle jotenkin ylivoimaisia asioita tai ne kuormittavat jotenkin valtaisasti. Ei ole kovin vaikeaa ostaa ennen varsinaisen tarpeen alkamista lapselle niitä ulkovaatteita ihan kokonaisuudessaan, ja kauden loppuessa silmäillä, onko kyseinen kokonaisuus millaisessa kunnossa ja jos kunto on hyvä, voiko mahdollinen pienempi sisarus esimerkiksi hyödyntää vaatepartta vaiko ei. Normaalit ihmiset kommunikoivat, kumpi sen haalarin käy ostamassa, tai voihan sen vaikka tilata, jos tuntuu että kauppaan raahautuminen o
"Viisas nainen."
Hänellä hyvä mies myös. Se on aika ratkaisevaa myös.
"Kuis moni mies kuuluu kaikenmailman vauva/ äiti kerhoihin? Kuis monelle miehelle puskee viestiä WAP lastenvaate/ vauva tarjouksista. Kuis moni mies verkostoituu jo neuvolan ohjeistuksesta odottavien äitien kanssa?
Eli tavallaan joo ja tavallaan ei. Se nainen saa mm ne haalaritietoudet hyvin paljon helpommin kuin mies. Mullakin vaimo on varmaan 6 eri WAP ryhmässä. Meille tulossa vauva 2026.
Vähän väliä saa kuulla miten jotain pitää hankkia. Koska Katja kellä 4 lasta on suositellut. Et tavallaan kyllä nää naiset vähän helpommin tämän osaamisen saavat "
No ihan valintakysymyksiä, haluaako selvittää vai ei. Miniä ei ole missään tuollaisessa ryhmässä. Toki heidän parilla kaverilla on jo lapsi. Mut samalla tavalla on pojan kavereilla lapsia. Ja kyllä nämä nuoret miehet myös keskustelevat keskenään. Ei ole mikään naisten erityisoikeus. Sit on tietty sellainen vallankumouksellinen ajatus, et puolisot keskustelevat keskenään, mut ymmärrän, et se on jo aika radikaali ajatus.
Omat lapset sain ysärillä, ei ollut meillä nettiä eikä wappia. Jotenkin ne meidänkin lapset oli puettuina. Talvisin yleensä Reiman haalareihin. Keskustelun perusteella edes merkit eivät ole noista ajoista paljon muuttuneet.