Lue keskustelun säännöt.
Olli Halonen on oikeassa. Kaikilla on samat mahdollisuudet pärjätä
07.12.2025 |
Vaikka olisit työttömän yksinhuoltajan lapsi, on hänellä tasan samat mahdollisuudet kuin Westendiin syntyneellä miljonäärin lapsella.
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meidän koko kansan Olli Ollillei Lolli osaa
No ei todellakaan. Ja ilkeämieliset heti päivystämässä tässäkin ketjussa, jotta saa lytätä toisinajattelijoita.
No periaatteessa joo. Mutta on se vähän toista opiskella, kun kotoa saa rahaa opiskeluun sen sijaan, että teet korkeakouluopiskelujen ohella töitä vaikkapa mäkkärissä.
Omat lapseni on minun, yh-äidin kasvattamia. Poikani on insinööri ja tytär ensihoitaja, joka on nykyisin yrittäjä. Heillä oli turvallinen lapsuus ja siitä on ollut hyvä ponnistaa.
Muistan kouluajoilta muutaman alkoholistiperheen lapsen, jotka pärjäsivät hyvin koulussa. Valitsivat lopulta "isänsä" viitottaman tien. Niin surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, samat mahdollisuudet on. Pudotetaan molemmat keskelle erämaata ja katsotaan miten pärjäävät. Vain jos olosuhteet ovat samat, mahdollisuudet ovat samat.
Molemmilla on samat mahdollisuudet kouluttautua Suomessa vaikka lääkäriksi yli sadan tonnin vuosiliksalla. Jos väittää jotain muuta, puhuu paskaa. Ok, toinen joutui ottamaan opintolainaa, mutta valmistumisen jälkeen ne opintolainat on kuitattu puolessa vuodessa. Lopulta menestyminen on kiinni omasta ahkeruudesta ja siitä, että pää toimii.
Ei ole samoja mahdollisuuksia. Ei lääkikseen noin vain marssita, eivätkä opinnotkaan suju kaikilla. Tottakai yrittää kannattaa, jos ala kiinnostaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki onnistuisivat samalla panostuksella yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä paikkaansa. Monista olosuhteista voi pärjätä, mutta kaikilla ei ole samat mahdollisuudet.
Onhan ihmiset lähtökohtaisestikin erilaisia. Pienelläkin lukivaikeudella tms.on todella eri asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassa tuo Olli on ainakin suurelta osin. Olen suurta ikäluokkaa jolloin ei ollut maalla mahdollisuutta käydä kuin kansakoulu. Sen kävin, lähdin maailmalle 14 vuotiaana ja ole elättänyt itseni ja myöhemmin myös perheeni. Kävin iltalukion aikuisena ja sen jälkeen useita oppilaitoksia. Nyt olen ikäihminen ja ansaitulla eläkkeellä, joka on suht hyvä naisihmiselle. On hyvä, koska tein töitä nurkumatta en ollut työttömänä päivääkään. Elämä koostuu sarjasta valintoja!
Nykyisin varmaan maailma ja sen mahdollisuudet ovat paremmin näkyvillä kaiken taustaisille lapsille ja nuorille. Omassa lapsuudessa kun asui tynnyrissä jossain perämetsissä, niin silloin sitä sitten asui tynnyrissä eikä muusta tiennyt. Paskaset naurut sai jos puhui jostain pääsykokeista, kämpän hankkimisisesta, huonekaluista. Ei ne nyt jumalauta SUN kaltasillea ole, hankkiudu raskaaksi ja huijaa joku mies sua elättämään.
Noh, nykyään lähes jokaisella, ainakin Suomessa, on netti jolla pääsee näkemään maailmaa ja selvittämään asioita. Toki sitten kilpailu on kovempaa ja suorituspaineet ihan törkeen kovat.
Verkostojen merkitystä ei taasen voi nykyisinkään väheksyä. Perämetsissä kasvaneella nobodyllä ne on eri luokkaa kuin vaikkapa Oliver Stubbilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa tuo Olli on ainakin suurelta osin. Olen suurta ikäluokkaa jolloin ei ollut maalla mahdollisuutta käydä kuin kansakoulu. Sen kävin, lähdin maailmalle 14 vuotiaana ja ole elättänyt itseni ja myöhemmin myös perheeni. Kävin iltalukion aikuisena ja sen jälkeen useita oppilaitoksia. Nyt olen ikäihminen ja ansaitulla eläkkeellä, joka on suht hyvä naisihmiselle. On hyvä, koska tein töitä nurkumatta en ollut työttömänä päivääkään. Elämä koostuu sarjasta valintoja!
Työllistymistä vaan ei välttämättä voi valita. Sinun aikanasi töihin vaan mentiin, ihan tuosta vain. Viimeiset kolmekymmentä vuotta työpaikkoja ei ole riittänyt kaikille, joten osa on jäänyt tahtomattaan ilman. Hakea kyllä voi, samoin voi kouluttautua lisää. Mikään ei kuitenkaan takaa, että joku ottaisi töihin. Ei auta mikään positiivinen asenne, jos ei vaan kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa tuo Olli on ainakin suurelta osin. Olen suurta ikäluokkaa jolloin ei ollut maalla mahdollisuutta käydä kuin kansakoulu. Sen kävin, lähdin maailmalle 14 vuotiaana ja ole elättänyt itseni ja myöhemmin myös perheeni. Kävin iltalukion aikuisena ja sen jälkeen useita oppilaitoksia. Nyt olen ikäihminen ja ansaitulla eläkkeellä, joka on suht hyvä naisihmiselle. On hyvä, koska tein töitä nurkumatta en ollut työttömänä päivääkään. Elämä koostuu sarjasta valintoja!
Tai sitten se koostuu sarjasta vääjäämättömiä sattumuksia, joiden pohjalta kuvittelemme tekevämme jonkunlaisia valintoja. Meistä yksikään ei olisi ilman toisia yhtään mitään. Kaikki "itse tekeminen" vaatii siitä, että valtava määrä ihmisiä on aikaisemmin tehnyt jotain. Kuinka moni meistä keksisi omin päin edes tulentekoa tai pyörää, jos joku muu ei olisi niitä keksinyt?
Joka tapauksessa sinulle tietysti oikein mukavia eläkepäiviä. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaan yhteiskunnassa taloudellisesti pärjää paremmin ihmiset, joiden empatiakyky on heikompi. Tästä on jo useampia tutkimustuloksia, joiden mukaan nykytyöelämässä hyödyksi on se, että karsii empatiakykyään. Voihan sitä empatiakykyä feikatakin, niin ei vaikuta niin kusipäältä. Siis käytännössä häikäilemättömyydestä on suuresti hyötyä nykypäivän maailmassa ja ahneudesta jolla kahmii itselleen toisten selkänahasta rahaa.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005684264.html
Kannattaa ainakin siis siitä lähteä jos haluaa menestyä tosi hyvin taloudellisesti. Mistäs muista ominaisuuksista on hyötyä nykymaailmassa. Varmaan sellaisesta tietynlaisesta narsismista, jossa ajattelee että on uniikki lumihiutale, joka on tooosi hyvä jossain. Kehtaa laittaa naamansa esille, koska on itsevarmuutta. Jaksaa tyrkyttää itseään joka paikkaan ja olla esillä oman erinomaisuutensa kanssa. Rakastaa omaa naamaansa ja tunkee sitä someen. Jaksaa säilyttää uskon onnistumiseensa hokien joka päivä itselle että minä onnistun tässä. Tässä auttaa toki se, että on kodista, jossa joku on muistanut sanoa että sinä onnistut. Se on vähän hankalampaa, jos on hoettu koko lapsuus millainen hyödytön paska on.
Mitä seuraa Nepobaby-ilmiötä, niin ei tarvi olla loppuviimeksi niin kummoiset taidot jos on hyvät verkostot. Voit vähän harjoitella jotain taitoa ja saat silti mahdollisuuksia ja menet ohituskaistalla niiden eteen, jotka oikeasti tekee töitä. En siis sano, etteivätkö Nepobabyt tekisi töitä - voi olla, että vanhemmilta saa työmoraalista ohjeita, millä sitten pärjää. On hyötyä, että vanhemmalla on verkostoja ja ymmärrystä jostain alasta. On aivan lukemattomia tarinoita, missä käytännössä vanhemmat on prepanneet lapsensa jollekin alalle koska heillä vain yksinkertaisesti on ymmärrystä siitä ja suhteita - on joku kosketuspinta siihen minne lapsi on menossa. On hankalampi pystymetsästä lähteä sellaiseen. Jollain pelkkä asuinpaikan sijainti voi rajoittaa mahdollisuuksia ja jää pimentoon mahdollisena huippulahjakkuutena, koska loppuviimeksi menestyskin usein rakennetaan niin että siinä on sosiaalinen ulottuvuus. On joku ihminen joka hoksaa toisen taidot. Oppiminenkin on sosiaalinen prosessi.
Ääärimmäisen mustavalkoista ja yksinkertaista ajattelua.
Ihminen paljastaa oman tyhmyytensä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mike Tyson sanoo että kaikilla on sama mahdollisuus olla maailman paras nyrkkeilijä.
Se on vain itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mike Tyson sanoo että kaikilla on sama mahdollisuus olla maailman paras nyrkkeilijä.
Se on vain itsestä kiinni.
Asenne ratkaisee ja Fake it till you make it.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa tuo Olli on ainakin suurelta osin. Olen suurta ikäluokkaa jolloin ei ollut maalla mahdollisuutta käydä kuin kansakoulu. Sen kävin, lähdin maailmalle 14 vuotiaana ja ole elättänyt itseni ja myöhemmin myös perheeni. Kävin iltalukion aikuisena ja sen jälkeen useita oppilaitoksia. Nyt olen ikäihminen ja ansaitulla eläkkeellä, joka on suht hyvä naisihmiselle. On hyvä, koska tein töitä nurkumatta en ollut työttömänä päivääkään. Elämä koostuu sarjasta valintoja!
Trolli.
Vierailija kirjoitti:
ai onko Olli noin tonttu
Se onkin Kuopiosta.
Bill Gates oli juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Sattui olemaan juuri oikeat kaverit ja oikea idea.
Melkoinen lottovoitto. Jos olisi syntynyt 10 vuotta myöhemmin saattaisi olla puliukko sillan alla.
Tutkimusten mukaan usein korkeakoulutettujen lapset ovat useammin korkeakoulutettuja. Teoriassa ihmisillä voi olla samanlaisia mahdollisuuksia pärjätä, mutta käytännössä köyhän alkoholistiperheen lapsen stressitekijät joka miettii hakkaako alkoholisti-isä tänä yönä äitin vai onko sammunut hankeen ja kuollut on sen verran suuremmat, että hänellä ei välttämättä ole kapasiteettia traumatisoitumisensa vuoksi omaksua samallalailla asioita kuten rikkaammassa tasapainoisessa perheessä elävällä lapsella, jonka vanhemmat tukevat koulutaipaleella eivätkä traumatisoi häntä. Resurssit ja tuki koulutaipaleella ja suhteet sekä ylipäätään tasapainoinen perhe auttavat suuresti onnistumisessa, koska esim. trauma on asia joka näkyy biologisella tasolla aivoissa ja täten ihmiset eivät lähde samalta viivalta. Myös köyhyys voi aiheuttaa sellaisen painolastin, että on hankala miettiä pitemmälle jos elämä on pelkkää survival modea. Myös älykkyydet ihmisillä vaihtelee ja muu kapasiteetti.
En tiedä, mitä järkeä on edes väittää, että kaikki lähtisi samalta viivalta kun asia selvästi ei ole lähellekään niin. Teoriassahan jokaisella on mahdollisuus opiskella, mutta kun ei opiskelukaan itsessään takaa mitään nykypäivänä. Asiat mitkä painaa vaakakupissa on sosiaaliset taidot, suhteet ja muut tällaiset tekijät, jotka voivat olla hyvin merkityksellisiä siinä onnistuuko ihminen urallaan. Pelkästään yksi traumatisoiva tapahtuma, terveysvaiva sun muu voi heittää hyvin paljon haasteita ihmisen elämään eikä hän täten ole lähellekään samalla viivalla muiden kanssa. Rikkaat monesti unohtavat kaikki aineelliset ja henkiset resurssit mitkä ovat heitä auttaneet. Olenpa tavannut rikkaita, jotka on myös sanoneet, että heillä on ollut tuuria, mikä on aina hyvä tiedostaa. He on olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tavanneet oikeita ihmisiä jotka on auttaneet heitä eteenpäin ja niin päin pois.
Onko sellainen itsevarmuuskaan ja naiivi usko onnistumiseen, mitä usein tarvitaan menestymiseen yksilön päätöksestä kiinni? Toki työnteko kannattaa, mutta sekin voi johtaa myös burn outiin. Ehkä tunteidenhallintataidot ja tällaiset ovat hyödyksi elämänpolulla ja terveen itsetunnon rakentuminen, mutta siihenkin vaikuttaa paljon kasvuolosuhteet.