Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sen fiiliksen, kun teillä on isot lapset eikä äitiys-ja vauva-asiat mammakerhoineen kiinnosta kiveksiäkään
06.12.2025 |
Tiedätte varmaan. Se aika oli ja meni ja jostain syystä ei kiinnosta elää toiseen kertaan😁
Kommentit (60)
Ah, juu. Rakastan edelleen lapsia ja olen kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan. Silti esim, illanistujaisissa en kaipaa yhtään sellaista häärimään lähettyville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä niitä hulluja jotka tekevät vielä iltatähtiä nelikymppisenä! Yksi satsi saatu maailmalle ja toista perään. Eihän siitä "lapsiperheidentiteetistä" pääse ikinä eroon!
Sinä se olet tässä se "hullu". Itsekin mainostat, ettet ymmärrä. Ei pitäisi olla vapaalla jalalla noin empatiakyvyttömän.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä niitä hulluja jotka tekevät vielä iltatähtiä nelikymppisenä! Yksi satsi saatu maailmalle ja toista perään. Eihän siitä "lapsiperheidentiteetistä" pääse ikinä eroon!
Täällä yksi. Oli jo lähes täysi-ikäiset omasta takaa, mutta pari iltatähteä piti saada :-D. Vauva- ja taaperoaika on niin ihanaa. Väsyttääkö? Joo. Olenko onnellinen? Joo. 7
Vierailija kirjoitti:
Omat mietinnät kun näen ekaa vauvaa hoitavan: 1. Odotas uhmaikä 2. Mahdolliset kouluongelmat 3. Se mahtava teini-ikä. Joka alkaa jo nykyään aikaisin ja kestää parikymmentä vuotta.
kestäkääpä se ja katsokaa sitten..
Yöh, onneksi omat mietinnät ei ole ollenkaan tuollaisia. En tykkäisi itsestäni, jos olisin tuollainen ihminen kuin sinä. Jotenkin inhottavan negatiivinen ja negatiivisiin asioihin kiinnittyvä mielenmaisema - höystettynä Odotas vaan -mentaliteetilla. Hyh.
Itseäni kiinnostaa tietysti jonkin verran tuttujen ja läheisten vauva-asiat, mutta ei mitenkään super intensiivisesti. En siis samaistu myöskään AP:n ajatukseen, kun kyllä mulla kiinnostaa tuttujen elämän asiat aina jonkin verran.
T: teinin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopuskin muutti omilleen parisen kk sitten ja täytyy kyllä sanoa, että on aivan ihanaa, kun työpäiväni jälkeen on vain minä ja mies kotosalla. Jotenkin todella vapauttavaa, en oikein osaa selittää fiilistäni. Tunnen hieman jopa jonkinlaista huonoa omatuntoa tästä "riemun" tunteesta, mutta toisaalta tulihan tuota elettyä kaikenkaikkiaan n.24v sitä "lapsiperhe-elämää" joten aikansa kaikelle.
N49
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä niitä hulluja jotka tekevät vielä iltatähtiä nelikymppisenä! Yksi satsi saatu maailmalle ja toista perään. Eihän siitä "lapsiperheidentiteetistä" pääse ikinä eroon!
Siis otatko sä KOKO identiteetin niistä lapsista, vai mikä ihmeen lapsiperheidentiteetti? :D
Kyllä mä oon ainakin ihan vaan mä, riippumatta elämäntilanteesta. Tällaisen mallin olen saanut myös äidiltäni, jolla on ollut pieniä lapsia parikymppisestä nelikymppiseksi. Hän on ollut aina hän ja hänellä on ollut oma persoona ja omat jutut, ei pelkkä äiti eikä mikään toisille elävä persoonaton palvelijamarttyyri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittää hiukan 40-50-vuotiaat vaunuja työntävät. Monella eka kerta. Paukkuja pitäs olla vielä pitkään. Millainen on nuorten maailma kadulla ja koulussa 2040?
No ei kyllä säälitä yhtään, kun pari hyvää ystävääni sain pitkän lapsettomuuden jälkeen viimein lapsen 40-43vuotiaana. Olen onnellinen heidän puolestaan ja he lapsistaan.
Jännää, että mieslapsi vertaa itsekin aivoja kiveksiin. Mies ajattelee kiveksillään, eli ei ajattele vaan tunteilee.
En ole koskaan käynyt missään "mammakerhossa" saati istunut hiekkalaatikon reunalla. Aivothan sellaisessa sulaa, vaikka omat lapset ihania ja rakkaita ovatkin.
Sullahan ei ole lapsia eikä niitä myöskään tule, koska mainitut kiveksesi eivät kiinnosta:
ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy, miksi nautin nykyvapaudestani 110% on juurikin se, että olin sidottu lapsiin 20 vuotta. Eli käytännössä ikävuoteni 20-40. Nyt olen ehkä maailman onnellisin nelivitonen. Elämä on ihanaa.
Mulla tuo ikävaihe osuu vuosiin 30-48 v.
Olin täysin lapsissa kiinni tuon ajan. Muut kuin mies eivät hoitaneet lapsia. Nyt todellakin nautin vapaudesta.
Miten on täysin kiinni yli 15-vuotiaassa tai edes yli 10-vuotiaassa
Olivatko ne jotenkin sairaita tai vammaisia?
Jos osaisit käyttää yläpäätäsi, tajuaisit, etteivät kaikki lapset syntyneet 20 vuotta sitten yhdellä kertaa. Ja: 10-vuotias on vielä pieni. Tarvitsee vanhempien hoivaa. Myös 15-vuotias tarvitsee vanhempiaan, vaikka murrosikä kiukuttaakin. sullahan se jäi päälle ja kehityksesi pysähtyi syystä jota me emme voi tietää. Ehkä vanhempasi ajattelivat, että nyt sinut voi jättää yksin maailmaan kiskomaan kaksin käsin käteen pornon äärellä.
Onhan näitä 50+ äijiä, jotka onnistuu pyydystämään sen kolmekymppisen Trophyvaimon. Siinä äijä sitten kuusikymppisenä konttaa olohuoneen pöydän alla etsimässä legopalikoita? Ei turhaan sanota että miehellä järki ja kalu seisoo yhtä aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivän pentti.
Yleensä en toivo kenenkään kuolemaa, mutta tuollaiset ap:n kaltaiset elämättömät paskakasat joutaisivat kyllä kuolla nopeasti. Se olisi etu heille itselleen ja kaikille heidän ympärillään.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä 50+ äijiä, jotka onnistuu pyydystämään sen kolmekymppisen Trophyvaimon. Siinä äijä sitten kuusikymppisenä konttaa olohuoneen pöydän alla etsimässä legopalikoita? Ei turhaan sanota että miehellä järki ja kalu seisoo yhtä aikaa?
No ei ole monta Suomessa sellaista äijää, saati että katseen kestävää. 50-vuotias mies on fyysisesti samalla tasolla kuin 70-vuotias nainen. Moni 20-vuotias mies jo näyttää lähes 50-vuotiaalta papalta (Patrick Itäniemi).
Miehellä nimenomaan seisoo järki kaiken aikaa ja kalu puolet ajasta, mutta jo 30-vuotiailla on sekä steriliteettiä että impotenssia enenevässä määrin, kiitos mikromuovin, kemikaalien, päihteiden ja ultraprosessoidun ruuan kerryttämän ihran
Ihravyö uumilla tuottaa estrogeenia, joka estää testosteronin tuotannon. Ei auta Viagra, jos on hiussuonet kolesterolista tukossa ja elimistössä enemmän estrogeenia kuin naisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittää hiukan 40-50-vuotiaat vaunuja työntävät. Monella eka kerta. Paukkuja pitäs olla vielä pitkään. Millainen on nuorten maailma kadulla ja koulussa 2040?
Minua taas ihmetyttää, että miten ihmisillä on aikaa tuijotella ja miettiä toisten tekemisiä. En kiinnittäisi itse mitään huomiota.
Ei kiinnosta lapset pätkääkään enää, ei vauvat eikä teinit. Vahingoniloa lähinnä tunnen kun nään itkupotkuraivarit saaneen lapsen kaupassa. Oma lapsi on siis jo 28-vuotias eikä onneksi aijo lisääntyä. En ole mikään pullantuoksuinen mummi.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää hiukan 40-50-vuotiaat vaunuja työntävät. Monella eka kerta. Paukkuja pitäs olla vielä pitkään. Millainen on nuorten maailma kadulla ja koulussa 2040?
Vuosi 2040 tai muukaan vuosi ei riipu äidin iästä. Samanlaista silloin on elää nuorena. Toki vanhempi voi olla ikääntynyt mutta nuori on silloin teini.
Itse koen pysyväni nuorena kun lapsi on päiväkodissa. Elämässä on mielekkyyttä. Työurastressikään ei enää paina yhtä pahasti yli 40-vuotiaana. Täytyy jaksaa töissäkin mutta työvuosia on jo takana ja elämässä muutakin.
Jos olisin nyt lapseton, varmasti elämä vaikuttaisi huonommalta.
Vierailija kirjoitti:
Vilunväreet menee jos näkee vauvan ja kuulee sitä huutorääkyä. Ei ollut sitten yhtään mun "pala kakkua", kyllä isomman lapsen kanssa on paljon antoisampaa elämää. Minkäs sille voi kun on näin mukavuudenhaluinen. Ja juu, yhteen jäi lapsiluku. Onnellinen tuosta viisaasta ja hyväsydämisestä pojasta.
Just näin. Kaupassakin äkkiä toiseen suuntaan jos rääyntä alkaa. Tulee niin hyvä mieli, kun tietää, että tuo helvetti on jo ohi.
Mutta tuohan on ihan luonnollista,kun vauva-aika on takanapäin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ne jotka saa ekan lapsen 35-45-vuotiaana, tipahtavat ansaan. Pitkään ansaan. Siinä menee ikä ja terveys.
Ne ei ehkä koskaan ikävuosina 18-35 tainneet arvostaa helppoa vastuutonta elämäänsä.
Mutta kun saa lapset nuorena ja on vapaa kasvatushommasta noin 40-45-vuotiaana, niin sitä todella arvostaa sitä vapautta. Siinä määrin, ettei halua mitään palloja enää nilkkaansa.
En ollut onnellisempi vastuuttomana ja vapaana. Lapsen kautta olen saanut perheen ja pysyvyyttä, tunteen siitä että ehkä elämässä onkin jokin merkitys. Ehdin enne lapsen syntymistä matkustaa pitkin maapalloa, dokata ja bailata ihan riittämiin, nyt nautin tästä vakauden tunteesta. Lapsi jotenkin jännällä tavalla tasapainottaa elämää. Eikä lapsen syntyminen tarkoita elämän loppumista, matkustin taaperon kanssa viime kesänä Euroopassa ja kiivettiin mm. vuoren huipulle, seikkailtiin luonnossa. Tokikaan en päässyt dokaamaan ja bailaamaan, mutta sitä en olisi jaksanut enää tehdäkään.
Eikä kummassakaan näkökannassa ole mitään vikaa, ymmärrän kyllä että ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Kunhan vain kaikki muistaisivat, että kaikille se lapsi ei ole pallo jalassa, vaan joillekin suuri ilon ja onnen aihe. Hyvine ja huonoine puolineen. Lapsella toiminnanohjauksen kanssa haasteita ja on aika häslä ja energinen tapaus, mutta niin olen minäkin, joten ymmärrän häntä hyvin 😄.
Miten on täysin kiinni yli 15-vuotiaassa tai edes yli 10-vuotiaassa
Olivatko ne jotenkin sairaita tai vammaisia?