Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sen fiiliksen, kun teillä on isot lapset eikä äitiys-ja vauva-asiat mammakerhoineen kiinnosta kiveksiäkään
06.12.2025 |
Tiedätte varmaan. Se aika oli ja meni ja jostain syystä ei kiinnosta elää toiseen kertaan😁
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette yhteyksissä ihmisiin kenen asiat ei kiinnosta, oli sitten kyse mistä hyvänsä?
Idioottihommaahan se oli aikoinaan omallakin kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Syy, miksi nautin nykyvapaudestani 110% on juurikin se, että olin sidottu lapsiin 20 vuotta. Eli käytännössä ikävuoteni 20-40. Nyt olen ehkä maailman onnellisin nelivitonen. Elämä on ihanaa.
Mulla tuo ikävaihe osuu vuosiin 30-48 v.
Olin täysin lapsissa kiinni tuon ajan. Muut kuin mies eivät hoitaneet lapsia. Nyt todellakin nautin vapaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä niitä hulluja jotka tekevät vielä iltatähtiä nelikymppisenä! Yksi satsi saatu maailmalle ja toista perään. Eihän siitä "lapsiperheidentiteetistä" pääse ikinä eroon!
Samaa itsekin hämmästelen. Ei tulis mieleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa ja samalla haikeaa. Itse olen 33v. Oman ikäiset alkanut saamaan esikoisiaan. Itsellä 4 koululaista lasta. Ei enää pikkuvauvoja
Lapsia kun ei kaikki saa silloin kun niille olisi tilaus. Itse olisin ollut valmis vanhemmuuteen jo aikaisemminkin, vaan luonto päätti eri tavalla. No päätin, elää hyvän elämän ilman lapsia, koska niin sitten oli kohdallani jossain määrätty. Opiskelin hyvän ammatin, tein uraa, matkustelin, ostin muutaman asunnon, jotka nyt ovat velattomia, juhlin ja koin aivan hulluja asioita. Juuri kun elämä alkoi tuntua merkityksettömältä, kun kaikkea oli ihan liikaakin ja tuntui, että olen ihan kaiken kokenut niin poks vaan olinkin raskaana, kaksoset. Nyt sitten olen lähemmäs 50 v nuorten kaksosten maailman onnellisin äiti. Elämä on ihmeellistä ja yllättää AINA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Sen jälkeen tulee vaihe kun isojen lasten asiat eivät kiinnosta yhtään. Eivät koulu, harrastukset tai teiniämpyilyt. Sen jälkeen tulee vaihe, että lapsiperhe-elämää kokonaisuudessaan ei jaksa yhtään, ja sen jälkeen nostalgia/aika kultaa muistot -vaihe. Kaiken kaikkiaan erittäin aikansa kutakin -hommaa.
Elän juuri tätä vaihetta. Lapset 29,27, 23.
Olen 37. Omat lapset 10 ja 13; helppoa ei ole aina vieläkään. Etenkin nuoremman kanssa saa vääntää ja vääntää. Halusin aina äidiksi ja vauvakuumetta oli vuosikausia.
Jonkinlaista vauvakuumetta oli reilu 30-vuotiaaksi, siitä se sitten väheni. Nykyään vauvat ei juurikaan herätä minussa enää mitään tunteita. Joskus yöllä herään ja alan laskea kiertopäiviä ym, ajatus raskaudesta aiheuttaa etenkin yöaikaan minulle suurta ahdistusta. Lisäksi huomaan, etten enää muista tai tiedä vauvoista mitään. Maailma on mennyt eteenpäin ja aika on kuluttanut muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyilyttää vain kun näen uupuneita pikkulapsiperheitä kaupassa. Nuo ajat on niin ohi.
Ois suorastaan painajainen jos joutuis alottaan alusta. Yövalvomiset, vaipan vaihdot, sairastelut, uhmat, teini-ikä. Ei kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ois suorastaan painajainen jos joutuis alottaan alusta. Yövalvomiset, vaipan vaihdot, sairastelut, uhmat, teini-ikä. Ei kiitos!
Sepä
Vierailija kirjoitti:
Juu ja mistähän tulee olettamus, että jos on äiti niin haluaa sitten omien lasten ollessa jo isoja, toimia lapsenvahtina joillekin uhmaikäisille taaperoille? En aio auttaa ketään muuta kuin omaa lastani jos hän joskus saa omia lapsia.
Tämä!!
En. Vauvajutut ovat ihan samanlaisia juttuja kuin muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä niitä hulluja jotka tekevät vielä iltatähtiä nelikymppisenä! Yksi satsi saatu maailmalle ja toista perään. Eihän siitä "lapsiperheidentiteetistä" pääse ikinä eroon!
Mitä vikaa on lapsiperheidentiteetissä?
Must on ihan kiva kuulla muiden kokemuksia ihan kaikesta. Myös lapsista.
Tosi negatiivisesti suhtaudutte.
Vierailija kirjoitti:
Juu ja mistähän tulee olettamus, että jos on äiti niin haluaa sitten omien lasten ollessa jo isoja, toimia lapsenvahtina joillekin uhmaikäisille taaperoille? En aio auttaa ketään muuta kuin omaa lastani jos hän joskus saa omia lapsia.
Jaa, en mä ainakaan nyt yhtäkkiä keksi mitään erityistä syytä, miksi en voisi vahtia uhmaikäistä taaperoa, vaikka omat lapset ovatkin isoja.
Todellakin tiedän!!