Mikä saa ihmisen jolla on suhteellisen paljon rahaa, käyttämään rahansa kalleisiin vaatteisiin kuten kenkiin

Mulla on mm Diorin kengät jotka maksoi aikoinaan 660e. Ei mun kaikki rahat niihin mennyt. Hassua jos joku kuvittelee niin. Kertoo enemmän tästä kuvittelijasta kuin minusta. 

Vaatteista ja ennen kaikkea laukuista aina napistaan. Se on kumma. Autoja tai kelloja saa ostaa suht rauhassa, mutta ans olla persules jos nainen ostaa Vuittonin, niin siitä tulee hirveä älämölö. Rööki ei herätä mitään tunteita, mutta laukut, ai saakeli ne laukut... 

Enemmän ihmettelen niitä, joilla on suhteellisen vähän rahaa, mutta ostavat silti kalliita käsilaukkuja ja merkivaatteita.

Pienenä neuvona, jatkuva puolustelu ja marttyyriksi heittäytyminen eivät ole kovin viehättäviä piirteitä ihmisessä. Olisi hyvä olla avoimempi erilaisille näkökulmille kuin vain sille omalle. En myöskään väittänyt missään vaiheessa, etteikö rahaa saisi käyttää miten haluaa, mutta jotkut kommentit tyyliin "ostan kestävät kengät, koska käytän niitä" voi luoja :D 

Kysymyshän on siitä, mikä saa jonkun laittamaan useita satoja, jopa tuhansia euroja yksittäisiin tavaroihin, kun täysin toimivat ja laadukkaat vaihtoehdot löytyvät murto-osalla hinnasta. Samalla summan voisi ohjata vaikka unelmaelämän rakentamiseen, kokemuksiin, matkustamiseen, itsensä kehittämiseen tai vaikka hyväntekeväisyyteen. En sano, että kalliin ostaminen olisi väärin, mietin vain, mikä motiivi oikeasti ohjaa tuollaiseen kulutukseen.

Ja tämä on ensimmäinen oma kommenttini, tuokin on hieman harhaista sekä huolestuttavaa, että ollaan suhteellisen varmoja siitä, että yksi ihminen kommentoi jossakin.

ap

Kalleisiin ja villeisiin kenkiin tuhlasin.

Vierailija kirjoitti:

Pienenä neuvona, jatkuva puolustelu ja marttyyriksi heittäytyminen eivät ole kovin viehättäviä piirteitä ihmisessä. Olisi hyvä olla avoimempi erilaisille näkökulmille kuin vain sille omalle. En myöskään väittänyt missään vaiheessa, etteikö rahaa saisi käyttää miten haluaa, mutta jotkut kommentit tyyliin "ostan kestävät kengät, koska käytän niitä" voi luoja :D 

Kysymyshän on siitä, mikä saa jonkun laittamaan useita satoja, jopa tuhansia euroja yksittäisiin tavaroihin, kun täysin toimivat ja laadukkaat vaihtoehdot löytyvät murto-osalla hinnasta. Samalla summan voisi ohjata vaikka unelmaelämän rakentamiseen, kokemuksiin, matkustamiseen, itsensä kehittämiseen tai vaikka hyväntekeväisyyteen. En sano, että kalliin ostaminen olisi väärin, mietin vain, mikä motiivi oikeasti ohjaa tuollaiseen kulutukseen.

Ja tämä on ensimmäinen oma kommenttini, tuokin on hieman harhaista sekä huolestuttavaa, että ollaan suhteellisen v

Älä jaksa lässyttää. Johan se tuolla sanottiin, että listaamasi asiat eivät ole vaihtoehtoisia eivätkä sulje toisiaan pois.

Ei osta viimeisillä rahoillaan. Muistutan, että eri ihmiset nauttivat erilaisista asioista. Minulta kysytään usein, miksen matkustele ulkomailla, vaikka olisi varaa. En halua. Minua rasittaa matkustaminen, lentokentät, valvominen, aikaero. Nuorempana matkustin työn takia jonkin verran. Silloin se oli jotain uutta. Löydä Saksassa tai Tokion valtavassa suurkaupungissa. Puolison toiveesta matkustettiin Kanarialla ja Floridassa, Lontoossa, Pariisissa, Madridissa, Rodoksella, Menorcalla. Afrikan mantereellakin tehtiin kiertomatka. Viimeisin lomamatka oli Thaimaassa. Se ei ollut minua varten. Oli juuri ennen koronan alkua. Oli liian kuuna, liikaa väkeä, pelottavaa syödä yhtään mitään, maha kuralla siitö huolimatta 5 vrk, vaikka yritettiin olla tarkkoja ruokapaikan valinnassa. Yksi turistiretki jäi mieleen. Mentiin köyhälle maaseudulle. Lapsia risaisissa vaatteissa, osa ilman kenkiä. Käytiin myös maatilalla, ilmeisen rikkaiden ihmisten, siis sen köyhyyden keskellä. Minulla ei herännyt mitään muita tunteita kuin suunnaton sääli niitä työntekijöitä kohtaan, aamusta iltaan siellä kuumuudessa tehdä töitä, liian pitkiä työpäiviä ilman kunnon taukoja tai vapaapäiviä. Sanotaanko näin, että 2 viikossa olin ihan kypsä lähtemään kotimaahan. Minut valtaa aina tietty negatiivisuus noilla matkoilla, ja toki se voi johtua muustakin kuin väsymyksestä tai ripulista tai kuumuudesta. Se on jokin sellainen tunne, että miksi olen täällä, ei täällä ole mitään minua varten. Jännä, että esimerkiksi Floridasta jäi sama tunne. Turisteja varten kaikkea, kalliit hinnat, yritetään ökyillä ja silti sen pienen turistin valtaa olo, että miksi tulin.

Ostan mielelläni hyviä tuotteita. Esimerkiksi Marimekkoa käytän töissä paljon, koska se kestää. Hyvät nahkakengät ovat aarre. Nautin siitä, jos kenkä tuntuu mukavalta jalassa, näyttää hyvältä, eikä ole heti rikki. Yritän valita vastuullisesti, ostan mahdollisimman vähän jotain aasialaisessa hikipajassa huonoissa työoloissa valmistettua. Ei siltä aina voi välttyä, mutta yritän. Suosin kotimaista työtä. Esimerkiksi keittiön kaapistot on teetetty lähityönä, tiedän jopa, mistä puut ovat peräisin. 

En oikeastaan sijoita. Yhteensä osakkeita arvoltaan noin 2000€. Se ei kiinnosta minua. Tilillä on rahaa pahan päivän varalle. Teen paljon töitä. Yleensä noin 8-9 tuntia vuorokaudessa, ja myös viikonloppuisin muutaman tunnin per päivä. Lomailen mielelläni ja jätän työt silloin taakse. Kokonaistyöaika, kokonaispalkka.

Vierailija kirjoitti:

Pienenä neuvona, jatkuva puolustelu ja marttyyriksi heittäytyminen eivät ole kovin viehättäviä piirteitä ihmisessä. Olisi hyvä olla avoimempi erilaisille näkökulmille kuin vain sille omalle. En myöskään väittänyt missään vaiheessa, etteikö rahaa saisi käyttää miten haluaa, mutta jotkut kommentit tyyliin "ostan kestävät kengät, koska käytän niitä" voi luoja :D 

Kysymyshän on siitä, mikä saa jonkun laittamaan useita satoja, jopa tuhansia euroja yksittäisiin tavaroihin, kun täysin toimivat ja laadukkaat vaihtoehdot löytyvät murto-osalla hinnasta. Samalla summan voisi ohjata vaikka unelmaelämän rakentamiseen, kokemuksiin, matkustamiseen, itsensä kehittämiseen tai vaikka hyväntekeväisyyteen. En sano, että kalliin ostaminen olisi väärin, mietin vain, mikä motiivi oikeasti ohjaa tuollaiseen kulutukseen.

Ja tämä on ensimmäinen oma kommenttini, tuokin on hieman harhaista sekä huolestuttavaa, että ollaan suhteellisen v

Eikä humble brag onnistu älykääpiöltä. Ihan vaan vinkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Pienenä neuvona, jatkuva puolustelu ja marttyyriksi heittäytyminen eivät ole kovin viehättäviä piirteitä ihmisessä. Olisi hyvä olla avoimempi erilaisille näkökulmille kuin vain sille omalle. En myöskään väittänyt missään vaiheessa, etteikö rahaa saisi käyttää miten haluaa, mutta jotkut kommentit tyyliin "ostan kestävät kengät, koska käytän niitä" voi luoja :D 

Kysymyshän on siitä, mikä saa jonkun laittamaan useita satoja, jopa tuhansia euroja yksittäisiin tavaroihin, kun täysin toimivat ja laadukkaat vaihtoehdot löytyvät murto-osalla hinnasta. Samalla summan voisi ohjata vaikka unelmaelämän rakentamiseen, kokemuksiin, matkustamiseen, itsensä kehittämiseen tai vaikka hyväntekeväisyyteen. En sano, että kalliin ostaminen olisi väärin, mietin vain, mikä motiivi oikeasti ohjaa tuollaiseen kulutukseen.

Ja tämä on ensimmäinen oma kommenttini, tuokin on hieman harhaista sekä huolestuttavaa, että ollaan suhteellisen v

Sinin kommenttisi paljastaa sen, että rahaa on vähän. Jotkut 500€ kengät ei heilauta budjettia suuntaan tai toiseen, jos palkka on vaikkapa 8000€ kuussa, ja rikkailla vielä enemmän. Kehät eivät ole este unelmaelämän rakentamiselle, mutta työ saattaa olla. Toisaalta työ koukuttaa, siitä saa mielekkyyden kokemuksen. Pääsee hyödyntämään omia lahjojaan. Vain pieni osa ihmisistä haaveilee unelmaelämästä, jis elämä jo valmiiksi on melko hyvää. Yli viisikymppisenä alkaa ajatella, että tämän minä sain, ja oikeastaan täytyy olla siitä kiitollinen. Jos terveyttä riittää, unelma voi olla pitää sapattivuosi tai ostaa iso vene ja opetella purjehtimaan. Periaatteessa itselläni olisi varaa pitää se sapattivuosi, mutta en sittenkään halua. Saa nähdä, miltä tuntuu, kun täyttää 60 v.

Hyvätuloiset avustaa heikompiosaisia yleensä eniten. Maksaa veroja kymmeniä tuhansia joilla elätetään huonompiosaisia. Kovasta työnteosta pitää saada itsellekkin mieluisia asioita eikä antaa kaikkea tienattua toisille, niille joilla on enemmän vapaa-aikaa kun itsellä menee melkein kaikki töissä.

Mulla ei ole kauhean paljon rahaa, mutta ostan ennemmin kalliita vaatteita ja kenkiä, koska haluan laatua, kestävyyttä ja mukavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Pienenä neuvona, jatkuva puolustelu ja marttyyriksi heittäytyminen eivät ole kovin viehättäviä piirteitä ihmisessä. Olisi hyvä olla avoimempi erilaisille näkökulmille kuin vain sille omalle. En myöskään väittänyt missään vaiheessa, etteikö rahaa saisi käyttää miten haluaa, mutta jotkut kommentit tyyliin "ostan kestävät kengät, koska käytän niitä" voi luoja :D 

Kysymyshän on siitä, mikä saa jonkun laittamaan useita satoja, jopa tuhansia euroja yksittäisiin tavaroihin, kun täysin toimivat ja laadukkaat vaihtoehdot löytyvät murto-osalla hinnasta. Samalla summan voisi ohjata vaikka unelmaelämän rakentamiseen, kokemuksiin, matkustamiseen, itsensä kehittämiseen tai vaikka hyväntekeväisyyteen. En sano, että kalliin ostaminen olisi väärin, mietin vain, mikä motiivi oikeasti ohjaa tuollaiseen kulutukseen.

Ja tämä on ensimmäinen oma kommenttini, tuokin on hieman harhaista sekä huolestuttavaa, että ollaan suhteellisen v

Millaisia kommentteja odotit?

Minä ostan huippumuotia koska se edustaa minulle ikäänkuin taidetta. En nyt osaa tarkemmin sanoittaa motiiviani, olen aina ihaillut tyylikkäitä ihmisiä ja elän kauneudesta. Rakastan myös vanhaa arkkitehtuuria, mutta sitä ei Suomessa juurikaan ole. Ja korostan että nyt ei puhuttu logotuotteista, vaan esim. Loro Piana, Khate, Victoria Beckham (valitettavasti näitä ei saa Suomesta) tai Brunello Cucinelli. Joku toinen ostaa mersun vaikka ooppelillakin pääsisi. Itse ajan toyota yariksella enkä panosta autoon sen enempää. 

Olen hyvätuloinen ja jo keski-ikäinen. Työni vie ison osan elämästä, en tällä hetkellä pysty matkustamaan niin paljon kuin haluaisin. Kääriydyn sen sijaan ihanaan ylelliseen cashmiriin. Onhan tämä elämääntyylini kaikin puolin ekologisempaa ja eetisempää (vaatekaapissani ei juurikaan ole made in china -tuotteita) kuin monen muun. 

Inhoan ostamista, mutta sen osalta, mitä välttämättä tarvitsen, haluaisin ostaa laatua, jotta kestää mahdollisimman pitkään. Käytän aina kaiken loppuun. Nyt on tulossa vähän perintöä ja olen ajatellut, että voisi vuosien köyhyyden jälkeen uusia koko vaatekaapin, heittää vihdoin kaikki reikäiset lumput hiiteen.

Muiden ottelu kalliilla nostaa köyhien hintoja? Eikä köyhä saa enää tuotetta lainkaan.

Koska kengät on Aika pakolliset tuossa säässä. Paljain jaloinko pitäs?

Kiinnostaa tietää minkä ikäinen on ap. 

Näin 40+ ihmisenä, joka painanut uraputkessa viimeiset 20 vuotta läpi pikkulapsiarjen, yt:iden ja uupumuksen, ajatus siitä että kun on vihdoin saavuttanut sen taloudellisen aseman, jota varten on uhrannut koko aikuisikänsä, pitäisi ylimääräiset lahjoittaa muille, on todella vastenmielinen. Ostan juuri niitä asioita, joita haluan enkä koe siitä mitään tilivelvollisuutta kellekään. 

Itse siis siellä ylimässä desiilissä ja maksan mielellään kengistä 300-800€. Tosin en osta muotia, vaan laatua: kaikkien näiden odotan kestävän vähintään kymmenen vuotta ja olevan korjattavissa!

Itsellä myös tulee vuosittain kävelyä keskimäärin 8km päivässä, halvat kengät vaan ei kestä muutamaa päivää pidemmäs. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä vähä-älyisiä kommentoijia, meni ap:n pointti nyt kokonaan ohi. Ehkä on aika sulkea vauva.fi tältä päivältä.

Ha ha  sinä et ymmärtänyt ironiaa

 Minä ainakin vttuilin sanomalla että paljain jaloinko pitäs. Itse olet nyt se tyhmä.

Mihin sitten, jos ei kenkiin? Herroihin Yanagimachi, Fukuda ja Murata otan yhteyttä heti, kun nalli napsahtaa Veikkauksessa. Muutoin tuskin löytyy riittävät rahat.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa tietää minkä ikäinen on ap. 

Näin 40+ ihmisenä, joka painanut uraputkessa viimeiset 20 vuotta läpi pikkulapsiarjen, yt:iden ja uupumuksen, ajatus siitä että kun on vihdoin saavuttanut sen taloudellisen aseman, jota varten on uhrannut koko aikuisikänsä, pitäisi ylimääräiset lahjoittaa muille, on todella vastenmielinen. Ostan juuri niitä asioita, joita haluan enkä koe siitä mitään tilivelvollisuutta kellekään. 

Tämä. Olen itse 50+ ja tässä iässä niistä elämän saavutuksista saa ja pitää nauttia näkyvästi.