Onko puoliso patalaiska vai jonkinsortin narsisti
Yhdessä ollaan oltu kymmeniä vuosia ja aina hänessä on omat kummallisuutensa ollut, mutta ajattelin aikaisemmin, että kenessä ei olisi. Nyt on alkanut pinna kiristyä ja riitely on päivittäistä. Osin varmaan siksi, että itsellä on tullut mitta täyteen. Lapsen teini-ikä on tuonut miehestä esiin pahemman sortin kakaran ja mulla ei enää hermo kestä. Lapsi kyselee monta kertaa kuukaudessa multa, että miksi ei voitais erota enkä enää voi pistää sitä murrosiän piikkiin.
Mies nukkuu iltapäivään, ellei ole menoja. Tekee yleensä iltapainotteista työtä, mutta välillä on päiviä, jolloin hänellä ei ole duunia ollenkaan, yrittäjä kun on. Yöt tuijottaa telkkaria. Mitään isompaa hommaa ei tee, vaikka lupaisi, ennenkuin hermostun. Minä teen normin työpäivän yleensä etänä, mutta kuskaan yleensä lapsen kouluun aamulla kahvitauolla ja heti työpäivän loputtua harrastuksiin. Jos mies hoitaa jonkin viennin, mun pitää se erikseen häneltä pyytää. Mitään ei tee, mutta kaikessa neuvoo, kaikkeen puuttuu. Lasta käskyttää koko ajan, tee niin, älä tee niin, tee näin, älä tee näin. Ja yleensä neuvoo tekemään juuri toisin kuin itse esimerkillään näyttää.
Minä hoidan meillä huonekalujen kasaamiset, remontit, nettiliittymät, sähkösopparit, vakuutukset, autojen huolloista muistuttelun ja usein muunkin niihin liittyvän, lattiakaivojen putsaukset, kodin tavaroiden ja lapsen vaatteiden ja harrastusvälineiden hankinnat, wilman viestit, harrastuksen sovellukset, laskujen maksun, pyykit, ruoat jne. Mies tarvitsee apua jopa oman puhelimen ostoon, puhelinliittymän päivittämiseen, kaikkeen mikä vaatii vähänkään vaivaa tai perehtymistä. Silti hän on aivan suurenmoisen erinomainen neuvomaan kaikkia muita, yleensä pieleen. Mutta tietää kaiken, puuttuu kaikkeen, välihuutelee joka keskusteluun lapsen kanssa vaikkei kanna vastuuta mistään. Ei muista milloin lapsella on treenit, vaikka viikosta toiseen sama aikataulu.
Viimeisen vuoden aikana opetellut käyttämään pyykkikonetta (kun tarpeeksi monesti asiasta sanoin), osaa käyttää yhtä pesuohjelmaa. Omasta mielestään tekee paljon. Netflixin historian perusteella on katsonut tuhansia ja tuhansis eri sarjojen jaksoja parin vuoden aikana. Aina on silti "kiireinen" ja ihan loppu. Enemmän rikki ja loppu kuin muut, vaikka nukkuu sen 10-12 tuntia lähes joka pv ja sen lisäksi katsoo 4-8 tuntia keskimäärin telkkua. Firmansakaan asioita ei hoida, eli ei ole mikään stressaantunut yrittäjä, vaikka sellaista leikkii.
Tää kaikki on saanut mut ärsyyntymään niin paljon, että alan olla se vi...mainen akka joka on naama rullalla koko ajan. Itsellä on oikeasti to do-lista koko ajan täynnä ja en todellakaan sinne itse haali tavaraa. Miehessä on paljon narsistia piirteitä, jotka tulee ilmi usein kun lapsen kanssa toimii. Uhriutuu, ei kuuntele, ei kykene ymmärtämään muita, puhuu aina itsestään. Olen silti miettinyt onko narsisti/piilonarsisti vain vaan aivan ...tanan laiska loiseläjä.
Kommentit (17)
Olet oikeassa, jos ei tee tai ole edes halua muuttaa asioita, onko väliä miksi toimii niin kuin toimii. Ajattelin myös aikaisemmin, että ei osu narsisimiin ihan, vaikka onkin oikeasti aina joka tilannetta päällepäsmäämässä. Muuallakin kuin kotona. Sukset on hällä menneet ristiin lähes kaikkien kanssa, joiden kanssa vuosien varrella on toiminut. Vika on aina ollut muissa, häneltä löytyy kootut selitykset. Olen vain tässä asioita miettiessä tajunnut että hän laittaa aina itsensä etusijalle. Uhriutuu heti jos ei saa tahtoaan läpi esim. lapsen kanssa toimiessa. Kyllä minä niin mieleni pahoitin-on hyvin tyypillistä käytöstä häneltä. Lapsen ollessa pieni, haki aina viimeisenä tämän päiväkodista, nukkui siihen saakka ja sitten siirtyi hoitovastuu työpäivän jälkeen suoraan minulle. Yhtä aikaa selitti kuinka haluaa lapsen kassa tehdä sitä ja tätä, esitti hyvää isää. Silti ei koskaan ollut valmis lapsen takia vaikka tuntia aikaisemmin nousemaan jotta olisivat voineet jotain tehdä. Lapsi kokee jääneensä paljosta paitsi.
Ja tosiaan on jäänyt kiinni usein suoranaisesta valehtelusta ja vääristelystä. Valehdellut hoitaneensa firmansa asiat viranomaisille, sitten jäänyt kiinni siitä, ettei paperihommia ole yli vuoteen tehty. Vääristelee sukulaisilleen, eritoten äidilleen omaa rooliaan, äiti on huolissaan kun poika on niiiiin kiireinen ja stressaantunut. Minun sukulaisilleni yrittää mustamaalata minua aina kun pystyy, kuinka minun vikani on lapsen huono käytös (vaikka on kuin peilikuva isästään niissä asioissa mistä paasataan) ja kuinka hän ei jaksa jne. Sattuneesta syystä mun sukulaiset ei häntä halua enää esim. sukujuhliin jos vain voivat valita. Aiheuttaa aina draamaa. Mä ja lapsi ei haluta mennä yhdessä ulos syömään, koska aina tulee huutoshow. Siksi mietin että onko tää vaan vähän erilainen narsisti siksi, että minä en ole tyypillinen narsistin uhri koska en alistu. Mutta olen typeränä passannut häntä vuositolkulla koska olen ihminen joka on nuoresta alkaen tottunut siihen että asiat hoidetaan.
Kärsi, kärsi niin kirkkaimman kruunun saat.
Vierailija kirjoitti:
Kärsi, kärsi niin kirkkaimman kruunun saat.
Ei jaksa enempää, saa mies jäädä kärsimään ihan itsekseen. Välillä olen tyhmästi jopa ajatellut, että kun vuosia ollaan yhdessä oltu, miten hän pärjää kun minkään arkiaskareen tai asian hoitaminen ei onnistu. Ja siis olen yrittänyt häntä asioista vastuuttaa. Lapsen ollessa pieni ja mun ollessa hetken kotihoidontuella hänen piti hoitaa vastikkeet. Ei hoitanut, 6 kk jäi maksamatta. Vaikka antoi ymmärtää maksaneensa. Totesin että minä lähden nyt töihin. Hän ei olisi halunnut, lapsen päiväkodista haku haittasi kuulemma hänen töitään... siis nukkumista
Mitä myönteisiä piirteitä miehessäsi on? Millaisia positiviisia tunteita miehesi sinussa herättää?
Mitä hyvää ja toimivaa teidän parisuhteessa on?
Mitä hyvää ja toimivaa teidän perheessä on?
Mikä teitä puolisoina/perheenä yhdistää?
Vastaa sinä ensin näihin ja sitten kysyt nämä samat mieheltäsikin. Mitä hän ajattelee ja tuntee itsestään ja mitä hän sinusta? Mitä mieltä parisuhteestanne ja perheestänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsi, kärsi niin kirkkaimman kruunun saat.
Ei jaksa enempää, saa mies jäädä kärsimään ihan itsekseen. Välillä olen tyhmästi jopa ajatellut, että kun vuosia ollaan yhdessä oltu, miten hän pärjää kun minkään arkiaskareen tai asian hoitaminen ei onnistu. Ja siis olen yrittänyt häntä asioista vastuuttaa. Lapsen ollessa pieni ja mun ollessa hetken kotihoidontuella hänen piti hoitaa vastikkeet. Ei hoitanut, 6 kk jäi maksamatta. Vaikka antoi ymmärtää maksaneensa. Totesin että minä lähden nyt töihin. Hän ei olisi halunnut, lapsen päiväkodista haku haittasi kuulemma hänen töitään... siis nukkumista
Haluatko muuttaa jotain? Olette tuolla mallilla kuitenkin yli 10 (?) vuotta eläneet? Onko tämä miehesi mielestä ihan hyvää elämää? Haluaako miehesi jotain muutosta?
Oot sitten kuitenkin lisääntynyt sen kanssa?
Onnea viisaasta valinnasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsi, kärsi niin kirkkaimman kruunun saat.
Ei jaksa enempää, saa mies jäädä kärsimään ihan itsekseen. Välillä olen tyhmästi jopa ajatellut, että kun vuosia ollaan yhdessä oltu, miten hän pärjää kun minkään arkiaskareen tai asian hoitaminen ei onnistu. Ja siis olen yrittänyt häntä asioista vastuuttaa. Lapsen ollessa pieni ja mun ollessa hetken kotihoidontuella hänen piti hoitaa vastikkeet. Ei hoitanut, 6 kk jäi maksamatta. Vaikka antoi ymmärtää maksaneensa. Totesin että minä lähden nyt töihin. Hän ei olisi halunnut, lapsen päiväkodista haku haittasi kuulemma hänen töitään... siis nukkumista
tää on jo ihan huippusaavutus eli laiska vätys on saanut vaimon uskoteltu siihen ettei pärjäisi ilman häntä ja sen takia vaimo empii eroa. Aikuinen ihminen kyllä pärjää tai oppii pärjäämään. Mieti itseäsi ja lasta, varsinkin kun se lapsi jo ehdottelee eroa.
Jonkinlaiselta persoonallisuushäiriöltä kuulostaa. Mutta voihan ihmisen persoonassa olla sekoitus vaikka mitä häiriöitä. Jotkut piirteet narsistisia, jotkut piirteet menee ihan vain laiskuuden piiriin ja jotkut muut piirteet joku ehkä niputtaisi jonkin muun häiriön alle. Jokainen narsistikin on omanlaisensa persoona. Persoonallisuushäiriöt ei ole eksaktia tiedettä vaan jatkumo ja piirteitä voi olla vaikkei olisi ihan diagnoosin paikka vielä. Jotkut elämäntilanteet voivat puhkaista enemmän piirteitä näkyviin. Onko miehellä myös neurokirjon piirteitä?
Kuulostaa kyllä että elämänhallinta ei ole kunnossa ja jonkinlainen terapia paikallaan, mutta mitään ei välttämättä ole tehtävissä ulkopuolisten toimesta tuollaiselle besserwisserille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsi, kärsi niin kirkkaimman kruunun saat.
Ei jaksa enempää, saa mies jäädä kärsimään ihan itsekseen. Välillä olen tyhmästi jopa ajatellut, että kun vuosia ollaan yhdessä oltu, miten hän pärjää kun minkään arkiaskareen tai asian hoitaminen ei onnistu. Ja siis olen yrittänyt häntä asioista vastuuttaa. Lapsen ollessa pieni ja mun ollessa hetken kotihoidontuella hänen piti hoitaa vastikkeet. Ei hoitanut, 6 kk jäi maksamatta. Vaikka antoi ymmärtää maksaneensa. Totesin että minä lähden nyt töihin. Hän ei olisi halunnut, lapsen päiväkodista haku haittasi kuulemma hänen töitään... siis nukkumista
Tuo olisi ollut jo eron paikka. Missä omanarvontuntosi on? Patologinen valehtelija. Miten mies pääsi tuosta kuin koira veräjästä? Todella epärehellinen ihminen.
Metatyömarttyyrimammat ne vasta narsisteja onkin
Vierailija kirjoitti:
Metatyömarttyyrimammat ne vasta narsisteja onkin
Olisikin pelkkää metatyötä. Kun on ihan ne kaikki muutkin työt. Meillä ei mies tuo rahaa taloon ja pöytään tuotu ruokakin on aina se mitä kaupasta halvimmalla saa. Eikä tee niitä miesten töitä muutenkaan. Kun ei "kiireeltään" ehdi.
Huhuh, ei tuohon tarvitse mitään diagnoosia etsiä, että voit jättää miehen. Ihan paskalta tyypiltä kuulostaa ja jos lapsikin jo ehdottelee eroa, niin mitä odotat?
Jos mikään ei muutu niin ei se sinunkaan arkesi tuosta itsekseen muutu. Ehkä kannattaa miettiä niitä syitä mitkä pitää sinut tuossa tilanteessa? Oletko jotenkin läheisriippuvainen vai koetko olevasi miehesi äiti?
Kaikenlainen saamattomuus ja vätystely aiheuttaa itselläni melkoisia puistatuksen tunteita. Voihan olla, että mies on masentunut, mutta kyllä tässä jotenkin haisee ihan sellainen, että hän on laiska ja tottunut helppoon elämään, jonka olet hänelle mahdollistanut.
Jos olisin sinä niin hankkisin oman asunnon ja aloittaisin lapsen kanssa uuden elämän. Mitä turhaa haaskaat elämääsi tuollaisessa kulississa?
Tuttu tarina. Ex oli ihan samanlainen. IT-alan yrittäjä, nukkui vasta aamuyöllä, katseli netflixiä ja huudatti musiikkia. Maksoin kaiken elämisen ja mies vaan kiukutteli. Ja mitään ei olisi saanut tehdä kotona! Siivoaminen ärsytti miestä, remontointia tai korjauksia ei voinut harkitakaan (rintamamiestalo...). Mies suuttui ja aktiivisesti kielsi esim. korjaamasta vuotavaa vessanpönttöä, kun hän ei sitä itse voinut /osannut korjata eikä halunnut muita työmiehiä taloon näyttämään hänen kyvyttömyyttään korjata se tiiviste.
Lopulta paloi pinna, mies pihalle, ja minä ostin hänenkin puolikkaan talostamme (eipä siitä paljoakaan hänelle lainanmaksun jälkeen jäänyt). Nyt on uudet keittiökalusteet, uusi wc, uudet pesutilat ja uusi sauna ja maalattu talo. Mies elelee kituutellen yrityksellään ja tuilla vuokra-asunnossa.
Mieti tämä: haluatko elää vielä 40 vuotta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos haluat, jää, jos alkaa ahdistaa, eroa jo nyt. Näin minä sen järkeilin.
Ei tekis pahaa joskus kumppanilta kysellä miten hänellä menee.
Sanoit ettet ole alistunut, mutta olethan sä. Olet alistunut, koska suostut tekemään kaiken. Ei sun ukkosi ole mikään mies, vaan itsekeskeinen laiska vätys. Jos lapsikin jo ehdottelee eroa, niin tilanne on oikeasti vahingollinen lapselle. Lopeta tuo alistuminen ja eroa. Et menetä mitään, vaan saat pelkkiä hyviä asioita tilalle. Sähän olet nyt jo käytännössä yksinhuoltaja joka hoitaa kaiken kotiin ja lapseen liittyvät asiat. Ja lisäksi sulla on aikuinen vätys passattavana.
Jos et halua muutosta asiaan, eli eroa, niin valittaminen on turhaa. Jos aiot jatkaa tuota uskomattoman surkeaa tilannetta, niin silloin sun on vaan sopeuduttava.
En ymmärrä miksi naiset pitää itseään tuollaisessa elämässä, kun ollaan kuitenkin synnytty maahan, jossa naisella on oma valta päättää asioistaan ja elämästään.
Ootko ajatellut, että lapsesi saattaa kärsiä ja haluta pois teidän epäterveestä perhekuviosta.
Hän lähtee viimeistään täysi-ikäisenä. Sitten sinulla on yksi hoidettava vähemmän, joten vähän helpottaa.
Ei hän narsistilta kyllä kuulosta. Se tarkoittaa nyt vähän eri asioita.
Vaikeaa sanoa mikä on. Kannattaisiko miettiä asioita enemmän itsesi ja lapsenne kannalta. Olisiko elämä parempaa erillään. Mitä hyvää hän tuo teidän elämään?
Olisiko mies masentunut? Tai vain laiska ja aikaansaamaton? Onko sen väliä, jos ei tee mitään asioiden parantamiseksi?