Lue keskustelun säännöt.
Onko puoliso patalaiska vai jonkinsortin narsisti
06.12.2025 |
Yhdessä ollaan oltu kymmeniä vuosia ja aina hänessä on omat kummallisuutensa ollut, mutta ajattelin aikaisemmin, että kenessä ei olisi. Nyt on alkanut pinna kiristyä ja riitely on päivittäistä. Osin varmaan siksi, että itsellä on tullut mitta täyteen. Lapsen teini-ikä on tuonut miehestä esiin pahemman sortin kakaran ja mulla ei enää hermo kestä. Lapsi kyselee monta kertaa kuukaudessa multa, että miksi ei voitais erota enkä enää voi pistää sitä murrosiän piikkiin.
Mies nukkuu iltapäivään, ellei ole menoja. Tekee yleensä iltapainotteista työtä, mutta välillä on päiviä, jolloin hänellä ei ole duunia ollenkaan, yrittäjä kun on. Yöt tuijottaa telkkaria. Mitään isompaa hommaa ei tee, vaikka lupaisi, ennenkuin hermostun. Minä teen normin työpäivän yleensä etänä, mutta kuskaan yleensä lapsen kouluun aamulla kahvitauolla ja heti työpäivän loputtua harrastuksiin. Jos mies hoitaa jonkin viennin, mun pitää se erikseen häneltä pyytää. Mitään ei tee, mutta kaikessa neuvoo, kaikkeen puuttuu. Lasta käskyttää koko ajan, tee niin, älä tee niin, tee näin, älä tee näin. Ja yleensä neuvoo tekemään juuri toisin kuin itse esimerkillään näyttää.
Minä hoidan meillä huonekalujen kasaamiset, remontit, nettiliittymät, sähkösopparit, vakuutukset, autojen huolloista muistuttelun ja usein muunkin niihin liittyvän, lattiakaivojen putsaukset, kodin tavaroiden ja lapsen vaatteiden ja harrastusvälineiden hankinnat, wilman viestit, harrastuksen sovellukset, laskujen maksun, pyykit, ruoat jne. Mies tarvitsee apua jopa oman puhelimen ostoon, puhelinliittymän päivittämiseen, kaikkeen mikä vaatii vähänkään vaivaa tai perehtymistä. Silti hän on aivan suurenmoisen erinomainen neuvomaan kaikkia muita, yleensä pieleen. Mutta tietää kaiken, puuttuu kaikkeen, välihuutelee joka keskusteluun lapsen kanssa vaikkei kanna vastuuta mistään. Ei muista milloin lapsella on treenit, vaikka viikosta toiseen sama aikataulu.
Viimeisen vuoden aikana opetellut käyttämään pyykkikonetta (kun tarpeeksi monesti asiasta sanoin), osaa käyttää yhtä pesuohjelmaa. Omasta mielestään tekee paljon. Netflixin historian perusteella on katsonut tuhansia ja tuhansis eri sarjojen jaksoja parin vuoden aikana. Aina on silti "kiireinen" ja ihan loppu. Enemmän rikki ja loppu kuin muut, vaikka nukkuu sen 10-12 tuntia lähes joka pv ja sen lisäksi katsoo 4-8 tuntia keskimäärin telkkua. Firmansakaan asioita ei hoida, eli ei ole mikään stressaantunut yrittäjä, vaikka sellaista leikkii.
Tää kaikki on saanut mut ärsyyntymään niin paljon, että alan olla se vi...mainen akka joka on naama rullalla koko ajan. Itsellä on oikeasti to do-lista koko ajan täynnä ja en todellakaan sinne itse haali tavaraa. Miehessä on paljon narsistia piirteitä, jotka tulee ilmi usein kun lapsen kanssa toimii. Uhriutuu, ei kuuntele, ei kykene ymmärtämään muita, puhuu aina itsestään. Olen silti miettinyt onko narsisti/piilonarsisti vain vaan aivan ...tanan laiska loiseläjä.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Niin varmaan olisi ollut viisainta näin jälkikäteen ajateltuna. Sitä kun jotenkin ajatteli että myötä- ja vastamäessä. Viimeiset vuodet on olleet pelkkää vastamäkeä ja toisella ei tunnu olevan mitään haluakaan muuhun. Ja mäki muuttuu jyrkemmäksi koko ajan.
Ja vaikka sanoin että näitä piirteitä on ollut, niin kyllä silti vasta viimevuodet on olleet ihan oma lukunsa. Saman havainnon ovat tehneet muutkin hänet hyvin tuntevat, paitsi äitinsä. Iän myötä joku suodatin on kadonnut miehen käytöksestä. Aiheuttaa tosiaan jonkun kohtauksen melkein aina kun johonkin mennään. Hänellä on niin kova tarve osoittaa omaa erinomaisuuttaan kaikille, että moittii lasta tai jopa ohjeistaa muiden lapsia mihin mennäänkin. Ja jos sitten teini ei heti tee kuten hän haluaa (usein jotain turhaa tai typerää jopa) niin alkaa huuto, aivan sama missä ollaan. Kaupassa, ravintolassa, kylässä. Aikaisemmin sentään yritti käyttäytyä ihmisten ilmoilla.
Olet nyt avautunut täällä pitkään ja hartaasti. Lue postauksesi ja vastaukset. Huolella.
Eroaminen ei ole niin vaikeaa kuin pelkäät. Todennäköisesti joudut hoitamaan sen(kin) kokonaan yksin, mutta usko huviksesi, se kannattaa. Ihan pelkästään lapsesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä myönteisiä piirteitä miehessäsi on? Millaisia positiviisia tunteita miehesi sinussa herättää?
Mitä hyvää ja toimivaa teidän parisuhteessa on?
Mitä hyvää ja toimivaa teidän perheessä on?
Mikä teitä puolisoina/perheenä yhdistää?
Vastaa sinä ensin näihin ja sitten kysyt nämä samat mieheltäsikin. Mitä hän ajattelee ja tuntee itsestään ja mitä hän sinusta? Mitä mieltä parisuhteestanne ja perheestänne.
En osaa sanoa. Joskus pidin häntä sosiaalisena. Nyt pidän häntä ihmisenä joka puhuu vain itsestään missä vaan porukassa. Puhuu paljon mutta ei ole kiinnostunut oikeasti muista, elleivät ne hyödytä häntä. Ei muista vanhojen ystävien perheestä tai työstä mitään, koska on kiinnostunut vain heidän vanhasta, yhteisestä harrastuksesta. Kas kun ei juuri enää ne vanhat ystävät pidä yhteyttä. Yrittäjänäkin tuntuu usein ajattelevan, miten joku ihminen voisi häntä hyödyttää. Miten saisi jonkun tekemään nettisivut, hoitamaan verkkokauppaa, korjaamaan auton halvemmalla jne. Varmaan jokainen joskus tekee tätä, mutta ei ehkä samassa mittakaavassa.
Juuri nyt hän vain ärsyttää. Kuvittelin aikani että tää ärsytys menee ohi. Että johtuu kuormituksesta, iästä, lapsen murrosiästä. Ei mene ohi vaan pahenee. Kun hoidan jotain kodin hommaa, tulee avuksi jos kiroilen, että tarvii apua. Olen hetken tyytyväinen kunnes tajuan, että homma olisi edelleen tekemättä ellen minä olisi siihen tarttunut. Hän on vain apupoika, ei toinen tasavertainen aikuinen vastuiden osalta.
En kysy enää hänen mielipidettään. Buukkaan lomat vain lapsen kanssa. Hänellä ei kuitenkaan ole rahaa tai ei voi muka sitoutua varmasti ajankohtaan. Eli oikeasti yhteistä on jääkaappi ja asunto. Joskus katsotaan jotain sarjaa yhdessä jos satun hänen telkun tuijotukseen jumittamaan mukaan. Keskustelu vaikka ajankohtaisista uutisista on yleensä tinkaa, koska hän ei ole perehtynyt asiaan ja selittää jotain asian vierestä. Ei usein ymmärrä miten yhteiskunta toimii ja kun yritän sanoa, että ei tuo nyt ihan noin mennyt, taustat ovat nämä, suuttuu.
Puhuu omista harrastuksista ja työstä usein. Mun työstä tai työpäivästä ei kysy, ei kuuntele. Tää oli ehkä ekoja isoja merkkejä ihmisen itsekkyydestä ja empatian puutteesta. Mulla oli työpaikalla yt-neuvottelut ja yritin jotain niihin liittyvää kertoa. Olin esimiehenä ja aika oli melko rankkaa kun tietty asia aiheutti paljon paineita työyhteisössä. Siis muutamalla lauseella yritin jotain kuulumisia kertoa. Herra keskeytti, että ei hänen tarvi tietää. Kerro sit vaan että loppuuko vai jatkuuko työt. Mutta omat juttunsa kertoo kyllä niin pikkutarkasti ettei kukaan jaksa kuunnella.
Että joo, liian ymmärtävä olen ollut. Toisaalta en mä tätä yhteistä lasta kadu, hän on ihana, kiukkuisesta mutkkuiästä huolimatta.
Voi olla narsismia, voi olla persoonallisuushäiriötä tai voi olla heikkolahjaisuutta, jota piilottaa. Tuolla oirekuvalla myös kannabiksen käyttö on mahdollista. Mitä väliä? Kun sinä et hoida niin mies jättää 6kk vastikkeet maksamatta eikä kerro sitä?
Oma mieheni on asioiden hoidon kannalta aika samankaltainen, enkä ikinä jättäisi mitään hänelle tehtäväksi. Omia asioitaan ei hoida ja on ulosotossa. Kotona siivoaa kyllä, kokkaa, leipoo ja lapsen kanssa on hyvin joten en koe jääväni pakkasen puolelle vaikka itse hoidan kaikki käytännön asiat.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Sanoisin että on vain patalaiska k-pää eikä tule siitä muuksi muuttumaan.
Itse olen samassa tilanteessa ja eroamassa. Havahduin siihen että arkeni on ihan samanlaista oli miestä tai ei. Miehen olemassaolo näkyy kotona ainoastaan sohvalla makoiluna ja mitään muuta ei tee ellei siitä erikseen sano. Eronkin joudun nyt kokonaan itse hoitamaan koska mies ei tietenkään halua erota, meillä olisi kaikki muka hyvin jos minä en aina mäkättäisi joka asiasta.
Sinuna eroaisin. Se on lapsellekin vahingollista nähdä tuollainen perhedynamiikka jossa yksi perheenjäsen elelee ihan omaa elämäänsä.
Tutulta kuulostaa. Pitää alkaa kerätä puskuria muutaman kk verran. Kaikki rahat kiinni isossa rempassa joka oli pakko taloyhtiössä tehdä.
En mä pelkää etten pärjää, mutta en halua syöksyä taloudelliseen katastrofiin siksi että maksan uutta asuntoa ja vanhan remppaa yhtä aikaa.
Nyt luen tarkemmin aloitusta ja heikkolahjaisuudeltahan tuo vaikuttaa. Onko miehesi ns. tyhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tarina. Ex oli ihan samanlainen. IT-alan yrittäjä, nukkui vasta aamuyöllä, katseli netflixiä ja huudatti musiikkia. Maksoin kaiken elämisen ja mies vaan kiukutteli. Ja mitään ei olisi saanut tehdä kotona! Siivoaminen ärsytti miestä, remontointia tai korjauksia ei voinut harkitakaan (rintamamiestalo...). Mies suuttui ja aktiivisesti kielsi esim. korjaamasta vuotavaa vessanpönttöä, kun hän ei sitä itse voinut /osannut korjata eikä halunnut muita työmiehiä taloon näyttämään hänen kyvyttömyyttään korjata se tiiviste.
Lopulta paloi pinna, mies pihalle, ja minä ostin hänenkin puolikkaan talostamme (eipä siitä paljoakaan hänelle lainanmaksun jälkeen jäänyt). Nyt on uudet keittiökalusteet, uusi wc, uudet pesutilat ja uusi sauna ja maalattu talo. Mies elelee kituutellen yrityksellään ja tuilla vuokra-asunnossa.
Mieti tämä: haluatko elää vielä 40 vuotta tuollaisen ihmisen kanssa? Jos haluat, jää, jos alkaa ahdistaa, eroa j
Ah, tämä! Siis kaikki kotona tehtävä ärsyttää miestä. Ei saa edes mainita, että jonkin rikki oleva asia voitaisiin hoitaa. Siivoaminen ärsyttää meilläkin. Samoin rempan suunnittelu. Taloyhtiössä kun oli iso remontti, mies istui sohvassa lehteä lukemassa kun työmiehet kiersi kämppää ja minä mukana keskustelemassa työporukan kanssa. Hiukan vinoon katsoivat remppaukot puolisoa.
Niin tutulta kuulostaa. Ex oli niin perässä vedettävä, pahantuulinen vätys. Kaikki oli minun harteilla lapsia, kodinhoitoa remontteja ja laskujen maksua myöten. Meilläkin murrosikäinen lapsi kysyi miksi ei erota. Kysyi vielä toisenkin kerran. Siitä meni kaksi kuukautta niin ero oli vireillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa tosi epäterveeltä suhteelta ja en ihmettele ap:n kuormitusta.
Kuitenkin, jos lapsi ehdottelee vanhemmalleen eroa, on hän jotenkin joutunut vanhempien välisen emotionaalisen sekasotkun keskelle väärällä tavalla. Eli joko toinen vanhempi pitää lasta uskottunaan, tässä tapauksessa ap, tai sitten vanhempien välinen riitely ja toisen ihmisen halveksunta ja parisuhteen tulehtuneisuus on sillä tasolla, että lapsi kärsii siitä todella. Omasta kokemuksesta sanon: ap, jos uskoudut millään tasolla lapselle puolisosi vioista, LOPETA! Sellaista ei tee yksikään normaali ja tervepäinen aikuinen ja se todella vahingoittaa lastasi.
Kun lapsesi kehottaa eroamaan, kysy miksi hän sellaista haluaa ja selvitä, onko puolisosi esim. väkivaltainen häntä kohtaan. Koska jos lapsi vaikka pelkää toista vanhempaansa, ei hän eron myötä pääse silti tästä eroon automaattisesti, päinvastoin, silloin lapsi on yksin sen "huonon" vanhemman kanssa mahdollisesti säännöllisestikin.
Jos taas lapsi kantaa harteillaan sinun onnellisuuttasi ja ongelmiasi, se rikkoo lasta enemmän kuin se, että sun puoliso on ärsyttävä tai hankala tai vastuuton. Sellaisen murehtiminen ei kuulu lapselle, vaan terapeutille tai sun kavereille jos he jaksaa kuunnella.
Sanon tämän samantyyppisessä dynamiikassa kasvaneena ja mun kohdalla se kääntyi niin, että ymmärän aikuisena paremmin sitä "viallista" vanhempaa vikoineen ja säälinkin häntä, kun se toinen halveksui ja toi sen esille koko ajan. Jäi paljon traumoja on on ollut iso homma opetella terveen ihmissuhteen mallit itse.
Ei tuo ole narsisti, vaan keskenkasvuinen saamaton nahjus. Uuno Turhapuro, joka makaa sohvalla, kun vaimo kiristelee hampaitaan. On lapsen tasolla, koska ei ole kasvanut. Vahvuuteen sairastunut nainen hoitaa kaiken ja mahdollistaa tuon helpon siivellä elon.
Suosittelen myös eroa. Ensisijaisesti tietysti sinun ja lapsen takia, mutta myös mies joutuisi oikeasti kasvamaan aikuiseksi ja ottamaan vastuun asioidensa hoidosta ja elämästään. Minusta tuntuu, että olet jo aika pitkällä eroprosessissa henkisesti. Mies ei tuosta tule muuttumaan tuossa teidän kuviossa koskaan. Haluatko loppuelämän tuota elämää? Eron vaatima työ on loppupeleissä pieni vaiva siihen nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et jaksa ja saa aikaiseksi erota, mutta valitat ja tiuskit aiheesta niin et ole yhtään aikaansaavampi tai reippaampi kuin miehesi. Puheeksi ja haaveksi jää, kun on niin helppo jäädä siihen missä sitä nyt ollaan eli ojassa ja allikossa....
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa tosi epäterveeltä suhteelta ja en ihmettele ap:n kuormitusta.
Kuitenkin, jos lapsi ehdottelee vanhemmalleen eroa, on hän jotenkin joutunut vanhempien välisen emotionaalisen sekasotkun keskelle väärällä tavalla. Eli joko toinen vanhempi pitää lasta uskottunaan, tässä tapauksessa ap, tai sitten vanhempien välinen riitely ja toisen ihmisen halveksunta ja parisuhteen tulehtuneisuus on sillä tasolla, että lapsi kärsii siitä todella. Omasta kokemuksesta sanon: ap, jos uskoudut millään tasolla lapselle puolisosi vioista, LOPETA! Sellaista ei tee yksikään normaali ja tervepäinen aikuinen ja se todella vahingoittaa lastasi.
Kun lapsesi kehottaa eroamaan, kysy miksi hän sellaista haluaa ja selvitä, onko puolisosi esim. väkivaltainen häntä kohtaan. Koska jos lapsi vaikka pelkää toista vanhempaansa, ei hän eron myötä pääse silti tästä eroon automaattisesti, päinvastoin, silloin lapsi on yksin sen "huonon" vanhemman kanssa mahdo
Tämä onkin välillä melkoista tasapainottelua. Mutta meillä se on yleensä lapsi joka ottaa ensiksi yhteen isänsä kanssa. Ja minä koen että mun on pakko puolustaa lasta isän syyttelyltä. Isän tapa puhua lapselle, moittia, lytätä, nollata toisen toiveet ja ajatukset saa 15v teinin kilahtamaan. Ivailee lapsen vaatteista, naljailee jos ostan jonkun teinin toivoman asian, haukkuu lasta itsekkääksi. Naureskelee kun poika pitää huolta ulkonäöstään ja haluaa syödä terveellisesti. Teiniä ahdistaa olla isänsä kanssa samassa huoneessa, koska kokee ettei ole oikeaa tapaa olla, hänessä on aina vikaa. Ei voi olla isänsä kanssa rennosti. Ja mulle lapsi purkaa sitä, miksi isä ei tee hänen kanssaan mitä kokee kavereiden isien tekevän perheen kanssa.
Olen yrittänyt sanoa, ettei me tiedetä millaista kenenkin arki oikeasti on ja jokaisessa on vikansa. Mutta lapsi ei halua tuoda enää kavereita käymään, pelkää vanhempansa käytöstä, että isä puhuu noloja (tää nyt ei varmaan ole ainoa teini) tai alkaa huutamaan.
Eipä siinä voi kuin yrittää selittää lapselle, että ei ole sinun vikasi vaikka isä yrittääkin oman paskan käytöksen hänen syykseen laittaa. Parempi että ymmärtää isän olevan hankala kuin pitää itseään syyllisenä tilanteeseen. Ei se teini sokea ja tyhmä ole. Näkeehän se kuka tekee, kuka hänen asiansa hoitaa. En minä ala lapselle valehdella tai isän käytöstä puolustella.
Tarvii teinikin jonkun, joka on hänen puolellaan. Mulla on kavereita kelle puhua, lapsi ei halua puhua isästään kavereille. Olen sanonut että isä rakastaa, mutta on usein kohtuuton. Ja yritän kertoa miten parhaiten tulisi isänsä kanssa toimeen. Hyväksi tämä ei lapselle ole, sehän nyt on selvää. Mutta ei se erolapsenkaan olo sen hankalan vanhemman kanssa ole herkkua kun tapaavat.
Ja joo, teini on usein teini, hankala ja haluaa yhtä ja toista. Samaan aikaan on auttavainen ja haluaa tehdä asioita yhdessä. Pettyy joka kerta kun isää ei kiinnosta, isällä on aina joku syy tai tekosyy. Teinin käytöksen voi ymmärtää, aikuisen miehen käytöstä joka alentuu teiniä alemmalle tasolle, en jaksa ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkaa oli päästä tällaisesta ex-avomiehestä eroon, sillä minä omistin asunnon eikä ex-suostunut lähtemään suosiolla.
Kieltäytyi muuttamasta ja kosti minulle sekä lapsille eroa asunnossa viipyen samalla somessa uhriutuen "yllätyserosta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa tosi epäterveeltä suhteelta ja en ihmettele ap:n kuormitusta.
Kuitenkin, jos lapsi ehdottelee vanhemmalleen eroa, on hän jotenkin joutunut vanhempien välisen emotionaalisen sekasotkun keskelle väärällä tavalla. Eli joko toinen vanhempi pitää lasta uskottunaan, tässä tapauksessa ap, tai sitten vanhempien välinen riitely ja toisen ihmisen halveksunta ja parisuhteen tulehtuneisuus on sillä tasolla, että lapsi kärsii siitä todella. Omasta kokemuksesta sanon: ap, jos uskoudut millään tasolla lapselle puolisosi vioista, LOPETA! Sellaista ei tee yksikään normaali ja tervepäinen aikuinen ja se todella vahingoittaa lastasi.
Kun lapsesi kehottaa eroamaan, kysy miksi hän sellaista haluaa ja selvitä, onko puolisosi esim. väkivaltainen häntä kohtaan. Koska jos lapsi vaikka pelkää toista vanhempaansa, ei hän eron myötä pääse silti tästä eroon automaattisesti, päinvastoin, silloi
On kyllä erittäin ikävä tapa isällä kohdella lasta. Meillä lasten isä halusi jotenkin etääntyä perheestä. Ei edes puhunut lapsille mitään, kun ei puhunut minullekaan. Ärähti ja oli vihainen, jos lapset teki väärin, mutta ei mitään isänä olemistä. Tuolloin poika 16v sanoikin ettei edes tunne isäänsä. Eron jälkeen isä lopetti täysin yhteydenpidon tähän esikoiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa tosi epäterveeltä suhteelta ja en ihmettele ap:n kuormitusta.
Kuitenkin, jos lapsi ehdottelee vanhemmalleen eroa, on hän jotenkin joutunut vanhempien välisen emotionaalisen sekasotkun keskelle väärällä tavalla. Eli joko toinen vanhempi pitää lasta uskottunaan, tässä tapauksessa ap, tai sitten vanhempien välinen riitely ja toisen ihmisen halveksunta ja parisuhteen tulehtuneisuus on sillä tasolla, että lapsi kärsii siitä todella. Omasta kokemuksesta sanon: ap, jos uskoudut millään tasolla lapselle puolisosi vioista, LOPETA! Sellaista ei tee yksikään normaali ja tervepäinen aikuinen ja se todella vahingoittaa lastasi.
Kun lapsesi kehottaa eroamaan, kysy miksi hän sellaista haluaa ja selvitä, onko puolisosi esim. väkivaltainen häntä kohtaan. Koska jos lapsi vaikka pelkää toista vanhempaansa, ei hän eron myötä pääse silti tästä eroon automaattisesti, päinvastoin, silloin lapsi on yksin sen "huonon" vanhemman kanssa mahdo
Teini-ikäinen saa jo aika pitkälle itse päättää toisen vanhemman tapaamisistaan. Jos isä naljailee lapsen ulkonäöstä, pukeutumisesta ja halusta syödä terveellisesti ja isän kanssa on vaikea olla, koska tämä jatkuvasti piikittelee ja kontrolloi, niin on täysin ymmärrettävää, jos ei teini isäänsä halua nähdä. Ei se ole silloin sen toisen vanhemman vika.
Vierailija kirjoitti:
Jos et jaksa ja saa aikaiseksi erota, mutta valitat ja tiuskit aiheesta niin et ole yhtään aikaansaavampi tai reippaampi kuin miehesi. Puheeksi ja haaveksi jää, kun on niin helppo jäädä siihen missä sitä nyt ollaan eli ojassa ja allikossa....
Minähän en omaksi ilokseni valita vaan yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä ettei hermot menisi. Ärähdän silloin kun mies alkaa urputtamaan tai valittamaan jostakin tai on vailla että hoidan jonkun asian. Viime viikkoina olen sanonut että herra on hyvä ja tekee itse.
Eli kuvitelma että kotona tekisin ja kiukuttelisin sitä että teen, ei pidä paikkansa. Kiukuttelen siinä vaiheessa kun ukko tulee vaatimaan että teen hänen haluamallaan tavalla, vaikka itse ei hoida. Tai kun alkaa lasta haukkumaan tekemättömyydestä. Silloin aukaisen sanaisen arkkuni. Muuten odotan että saisin järkättyä asiat sille mallille että ero olisi mahdollisimman helppo. Ja on mulla huoli miehen elämänhallinnasta eron jälkeen. Lapsen kuitenkin pitäisi hänen kanssaan tekemisissä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et jaksa ja saa aikaiseksi erota, mutta valitat ja tiuskit aiheesta niin et ole yhtään aikaansaavampi tai reippaampi kuin miehesi. Puheeksi ja haaveksi jää, kun on niin helppo jäädä siihen missä sitä nyt ollaan eli ojassa ja allikossa....
Minähän en omaksi ilokseni valita vaan yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä ettei hermot menisi. Ärähdän silloin kun mies alkaa urputtamaan tai valittamaan jostakin tai on vailla että hoidan jonkun asian. Viime viikkoina olen sanonut että herra on hyvä ja tekee itse.
Eli kuvitelma että kotona tekisin ja kiukuttelisin sitä että teen, ei pidä paikkansa. Kiukuttelen siinä vaiheessa kun ukko tulee vaatimaan että teen hänen haluamallaan tavalla, vaikka itse ei hoida. Tai kun alkaa lasta haukkumaan tekemättömyydestä. Silloin aukaisen sanaisen arkkuni. Muuten odotan että saisin järkättyä asiat s
Olen eri, kuin jolle vastasit, mutta itse kirjoitit mm. näin:
"Niille tekemättömille asioille saattaa tehdä vähän jotain jos oikein kunnolla kilahdan tai pakotan tekemään."
"Kun hoidan jotain kodin hommaa, tulee avuksi jos kiroilen, että tarvii apua."
Eli kyllähän sinä kilahdat ja kiroilet kotona tehdessäsi tai yrittäessäsi tuolla tavalla saada miehen tekemään. Tuo on hyvin lapsellista käytöstä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et jaksa ja saa aikaiseksi erota, mutta valitat ja tiuskit aiheesta niin et ole yhtään aikaansaavampi tai reippaampi kuin miehesi. Puheeksi ja haaveksi jää, kun on niin helppo jäädä siihen missä sitä nyt ollaan eli ojassa ja allikossa....
Minähän en omaksi ilokseni valita vaan yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä ettei hermot menisi. Ärähdän silloin kun mies alkaa urputtamaan tai valittamaan jostakin tai on vailla että hoidan jonkun asian. Viime viikkoina olen sanonut että herra on hyvä ja tekee itse.
Eli kuvitelma että kotona tekisin ja kiukuttelisin sitä että teen, ei pidä paikkansa. Kiukuttelen siinä vaiheessa kun ukko tulee vaatimaan että teen hänen haluamallaan tavalla, vaikka itse ei hoida. Tai kun alkaa lasta haukkumaan tekemättömyydestä. Silloin aukai
Olen eri, kuin jolle vastasit, mutta itse kirjoitit mm. näin:
"Niille tekemättömille asioille saattaa tehdä vähän jotain jos oikein kunnolla kilahdan tai pakotan tekemään."
"Kun hoidan jotain kodin hommaa, tulee avuksi jos kiroilen, että tarvii apua."
Eli kyllähän sinä kilahdat ja kiroilet kotona tehdessäsi tai yrittäessäsi tuolla tavalla saada miehen tekemään. Tuo on hyvin lapsellista käytöstä myös.
Eli ennen kuin eroat, niin kokeile nyt vielä ainakin tämä: muuta oma käytöksesi. Lopeta esim. kiroilu ja tiuskiminen kotona, käyttäydy itse aikuismaisemmin apua tarvitessasi. Älä tee asioita miehen puolesta. Totta kai laiska mies tekee vain minimin, jos tietää sinun tekevän aina kuitenkin loput. Ala itse passiivisemmaksi, ja seuraa, muuttuuko mies yhtään aktiivisemmaksi. Todennäköisesti asioita jää tekemättä ja tästä tulee harmia, mutta mies tuskin muuttuu ilman sitä harmia. Mutta yksi on varma: toista et voi muuttaa. Voit ainoastaan muuttaa oman käytöksesi, ja toinen muuttuu siinä samalla, jos muuttuu ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et jaksa ja saa aikaiseksi erota, mutta valitat ja tiuskit aiheesta niin et ole yhtään aikaansaavampi tai reippaampi kuin miehesi. Puheeksi ja haaveksi jää, kun on niin helppo jäädä siihen missä sitä nyt ollaan eli ojassa ja allikossa....
Minähän en omaksi ilokseni valita vaan yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä ettei hermot menisi. Ärähdän silloin kun mies alkaa urputtamaan tai valittamaan jostakin tai on vailla että hoidan jonkun asian. Viime viikkoina olen sanonut että herra on hyvä ja tekee itse.
Eli kuvitelma että kotona tekisin ja kiukuttelisin sitä että teen, ei pidä paikkansa. Kiukuttelen siinä vaiheessa kun ukko tulee vaatimaan että teen hänen haluamallaan tavalla, vaikka itse ei hoida. Tai kun alkaa
Tokkopa tuo sillä muuttuu, että jätän tekemättä jos ei ole tähänkään mennessä muuttunut. Eikä tehnyt. Ja en minä arjessa nalkuta ja valita siitä ettei tee, ellei oikeasti ole asia joka on pakko hoitaa. Niistäkin tapana on sanoa ensiksi ihan normaalisti, että voisitko hoitaa asian x, koska on sun homma. Lupaa, ei hoida. Kysyn että milloinka ajattelit tehdä, taas tulee joku aika, joka ei silti pidä. Siinä vaiheessa saatan hermostua, jos asia on sellainen että haittaa muuta elämää. Viimeisin esimerkki oli huonekalun kasaaminen. Oli tiellä ja kaksi kuukautta puhuin että se pitäisi meidän tehdä. Ikinä ei ollut hyvä hetki. Aloin sitten työpäivän jälkeen (kun ukko itse nukkunut koko päivän klo 16 saakka) kasata huonekalua ja jossain vaiheessa kirosin kun hankalassa asennossa työkalu tippui ja herra tuli sohvalta apua tarjoamaan. Samantien alkoi ehdotella miksi en tee niin tai näin, johon ärähdin että tuletkos sitten tekemään. Lähti pois. Ei ole koskaan yhtään huonekalua kasannut. Kyllä minullakin on oikeus hermostua jos ukon tekemättömyys, levällään olevat tavarat ja hoitamattomat asiat haittaavat elämää. Ei se tarkoita että keittiössä nalkuttaisin sohvalla istuvalle ukolle elämän ankeutta. Hermostun myös silloin kun raha, jonka on aikonut laskuihin siirtää, ei ole vieläkään mun tilillä. Aikomisista ja lupaamisista huolimatta. Asioita tapahtuu vain sitten kun tiltttaan kun olen päiviä, viikkoja tai kuukausia pyytänyt. Eli ei, en aio muuttua, sanon jatkossakin jos ärsyttää. Kunnes tuosta eroon pääsee.
hei,narsisti on niin kulunu juttu, last season, nyt on muotia haukkua puolisoa/exiä,, siis miespuolisia , psykopaateiksi.
Ai kauhee.