Onko kotihoidossa olevan 4v:n " pakko" mennä kerhoon?

Meillä on poika kohta 5v ja hän on käynyt seurakunnan kerhossa 2x/vko 2h kerrallaan ja on tykännyt. Enempää ei haluaisikaan. oli pikkuveljensä kanssa vähän aikaa päiväkodissakin minun ollessa töissä, joten sekin elämä on tullut nähtyä.. Meillä poika on semmonen " kotikissa" niin kuin minäkin.. Pikkuveljensä kanssa leikkii kovasti päivät ja on naapurissakin kavereita. Hain juuri pojille kerhopaikkaa syksyksi, mutta en ole varma sitten otammeko vastaan, kun tuntuu että tuo kerho on ihan riittävästi. Eli tuon 5v:n kerhon lisäksi olisi 2-3krt/vko 3h mittainen kerho. Pitää vähän kuulostella pojalta mille alettas :-) Reilun vuoden päästähän tuo eskarikin alkaa ja sitten on joka päivälle touhua.



P ja pojat kohta 5v ja 3v ja rv 38

ja päätettiin että tehdään niinkuin meistä tuntuu oikealta eli ei laiteta lasta kerhoon. Perhekerhossa on käyty neljävuotiaan ja pikkusiskon kanssa, lisäksi 4-vuotias käy muskarissa 45 min viikossa. Nyt on sama mietintä edessä ensi syksyä koskien.



Tehkää OMA päätös, vaikka tiedän että joskus pitää selitellä. Meidän lapsi pärjää hyvin porukassa ja kavereiden kanssa vaikka ei ole päiväkotiin ja kerhoon laitettu.

meidän 4v poika on kans sellanen " kotikissa" ettei yhtään ole tarvinnu miettiä et viihtyykö kotona vaan. ei siis ole kerhoon menny vaiks kyllä siitäkin kai selviäis. kotoväki ja perhekerho joka toinen viikko on riittäny.



jotku ehkä " hoputtavat" siksi, että pitävät kristillisen kasvatuksen alottamista aikasin tärkeänä. tai vaan kun " kuuluu" ? jokatapauksessa: pakko ei ole :)

eivät ole olleet kerhoissa, vaan heillä on ollut toisistaan leikkiseuraa kotona (ikäväkyllä tässä pihassa ei asu kuin me perheenä:/ mutta vanhemmalla alkaakin jo syksyllä eskari. Meillä ei ole kukaan kummastellut ettei lapset kerhossa käy, neuvolassa vain ollut puhetta, mutta th on ymmärtänyt ettei seurakunnan kerhoon lapsemme menisikään (kuulutaan eri uskontokuntaan) Eivät he ole ainakaan mitenkään pilalle menneet, vaikka itselläni välillä tuntunut että olisi kiva kun pihassa edes olisi muita lapsia.

meillä on kotihoidossa olevat aloittaneet srk:n kerhon 3-vuotiaina ja molemmat ovat viihtyneet siellä todella hyvin. oikeastaan asia on ollut niin, että joka aamu on kysytty onko tänään kerho ja jos ei ole niin harmittaa... eli kerho on ollut nimenomaan heille itselleen tosi tärkeä asia.



itse ihmettelen miksi vastustat kerhoon menoa? 2x viikossa 3 tunnin ajan on loppujen lopuksi tosi vähän ja siinä jää paljon yhteisiä vapaapäiviäkin jolloin voi tehdä mitä itse haluaa. kotihoidossa olevalle lapselle on kuitenkin tärkeätä oppia olemaan jäsenenä myös isommassa lapsiryhmässä. minusta lapsen on hyvä myös opetella olemaan yksin ryhmässä ilman äidin turvaa. on aika kova paikka jos eskari/koulu on eka tällainen kokemus, siellä tulee niin paljon muutakin uutta opeteltavaa että rankaksi menee jos täytyy vielä opetella ryhmässäkin oleminen.



kerhossa myös askarrellaan ja lauleskellaan ja opetellaan kädentaitoja. näitähän voi tietyisti tehdä kotonakin ja hienoa jos joku sen jaksaa tehdä :) itse vain olen niin huono askartelemaan että olen suosiolla ja tyytyväisenä jättänyt sen osion kerhon kontolle.



minä sanoisin että hae se kerhopaikka ensi syksyksi ja kokeilkaa miltä se tuntuu. voi ollakin että lapsesi viihtyy siellä hyvin (ja eikös se ole tärkeintä?)! jos kerho tuntuu kokeilemisenkin jälkeen huonolta ajatukselta niin ainahan sen saa lopetettua kesken kauden.

Meillä esikoinen aloitti kerhon 3 vuotiaana, ihan siitä syystä että oppii toimimaan ilman meitä vanhempia. Oli tosi arka uusissa tilanteissa, aivan riippuvainen meistä vanhemmista.

On tykännyt alusta asti käydä kerhossa ja tullut todellakin reippaammaks ja omaa ajattelua omaavaks leikki-ikäiseks. Osaa pitää puoliaan ihan eri tavalla ja mennä uusiin tilanteisiin ilman meitä vanhempia.

Meille kerho on sopinut tosi hienosti ja kun kerhopäivät on viikon odotetuimpia hetkiä niin jatketaan kerhossa käyntiä eskarin aloitukseen asti.

Teet itse omaa lastasi koskevat päätökset, älä anna muitten mielipiteen siihen vaikuttaa.

mutta se voisi tehdä lapsellesi monella tapaa hyvää. Hän voisi nauttia kerhoilusta ja uusien kavereiden saamisesta, saisi kokea onnistumisen tunteita myös ilman äidin vieressä oloa, hänen itsetuntonsa kohenisi kun hän huomaisi pärjäävänsä myös ilman vanhempiaan muutaman tunnin.



Miksi olet ajatellut että et hakisi hänelle kerhopaikkaa?

Käyn hänen kanssaan kerran viikossa Avoimessa päiväkodissa Esikkokerhossa ja hän viihtyy siellä hyvin ja on muutenkin tosi sosiaalinen tapaus. :) Kotihoidossa siis on.

Mietin, että onko muita kerhoja kuin seurakunnan kerhoja, me kun edustamme eri uskontokuntaa, joten emme tietenkään halaua lastamme seurakunnan kerhoon. ;) ?? Mietin siis jo nyt tulevaa kerhoikää ajatellen...

Mikset kysy lapseltasi, haluaisiko hän mennä kerhoon?

Jos ei tiedä mitä kerho on ja mitä se pitää sisällään, ilmoittaisin sinuna hänet kerhoon ja jos tykkää-> jatkaa kerhoa, ja jos ei pidä, niin kerhon voi lopettaa milloin vain.



Minusta tuon ikäinen lapsi voisi hiljalleen jo itse osallistua oman elämänsä haluamisiin ja valintoihin, [b] tällaisessa [/b] asiassa-> siinä samalla sinä äitinä annat myös hänen itse opetella päätöksen ja valintojen tekoa jne.



Mikään pakko ei siis ole, en vain näe miksi totaalisesti kieltäisitkään sen!



Meidän poika aloitti viime syksynä avoimepväkodin kerhossa, kerran vkossa 3h. Ikää oli silloin 3v2kk. Aluksi itki hieman eroa äidistä, mutta kolmanne kerran jälkene kerhoa odotetaan joka vko kuin lehmä kesää =D Alun alkaenkaan meidän poika ei ole ollut arka tmv, mutta ei se ollutkaan itsestään selvää jäädä ryhmätilanteeseen ilman minun läsnäoloa.

Mutta siitä mudostui meidän pojalle todella tärkeä, hänen ihan ikiomansa juttu, ilman äitiä-> sanookin usein: mä olen niin iso et pärjään kavereiden kanssa ilman sinua äiti, kerhossa vaan <3<3<3



Nyt ajattelin että tästä syksystä lähtien voisi olla sen 2x vkossa, koska ikää tulee juuri sen 4v kesällä..

Sinuna minä kertoisin lapselle, mitä kerho pääpiirteissään on: hän jäisi yksin kerhotätien ja muiden lasten kanssa vähäksi aikaa leikkimään, ehkä askartelemaan ja laulamaan jne. Että kiinnostaisiko tällainen, pakko ei ole mennä, mutta saa jos haluaa. Tai että saa kokeilla sitä (voihan sen kerhon lopettaa, jos ei lapsi tykkää).



Meidän pian 4v. on ihan onnessaan, että pääsee kerhoon syksyllä! Hyvä ettei ole jo kerhoreppua pakannut ;)

poikani (3 1/2 v) on päivähoidossa, mutta jos olisi kotihoidossa, niin ehdottomasti kävisi kerhoa. Oppisi siellä toimimaan toisten lasten kanssa ja myös toisten aikuisten. Oppisi paremmin odottamaan vuoroa ja saisi askarrella, laulella ym. Poikani on hyvin aktiivinen ja eläväinen tapaus, mutta jos olisi ujo ja varautunut, niin katsoisin, että hänen olisi hyvä tulla toimeen myös muiden ihmisten, kuin minun kanssani. Jos lapsi ekan kerran menee lapsiryhmään vasta eskarissa, niin apua, minusta se tuntuu tosi myöhäiseltä. Miten se lapsi siellä pärjäisi?Huh.

No musta 4-vuotiaan olisi hyvä saada kokemusta siitä, miten ollaan ohjatussa ryhmässä muiden lasten kanssa. Itselläni on 3v3kk ja 1v2kk lapsetkotihoidossa, ja todennäköisesti ovat vielä ainakin vuoden, ja ajattelin kyllä laittaa esikoisen johonkin kerhoon syksyllä. Ensinnäkin hän kaipaa muiden lasten seuraa kovasti (tavataan kyllä muita pihassa, kyläillään jne...) ja että hän tosiaan harjaantuisi uohon ryhmässä olemiseen, kun se on kuitenki nedessä viim. 5-vuotiaana, kun esikoisesta loppuu hoitovapaa.

Itse olen eri mieltä kuin muut " että voihan sen sitten lopettaa" -tyylillä. Se mitä lapsi oppii siitä jos kerho aloitetaan ja homma hieman pelottaa tai siitä ei tykkää, niin lopetetaan. Miten sitten muiden asioiden kanssa jatkossa, jos ei tykkää niin lopetetaanko, esim. se eskari/koulu? Lapsen mielipidettä kannattaa ehdottomasti kysyä, mutta aikuinen päättää.



Ja alkuperäiseen kysymykseen, ei ole pakko laittaa kerhoon. Teette niinkuin teistä parhaalta tuntuu. Tuntuu hieman vieraalta nämä vastaukset että lapsi tarvitsee jotain tottuakseen, kun oikeasti on kyseessä vielä pienet lapset. Kyllä sitä elämässä ehtii ja koulun aloittaessakin saa vielä olla pieni ja pelokas, ei sielläkään tarvitse olla maailman sosiaalisin ja reippain lapsi (ei siellä aina ole nekään jotka ovat jo päiväkotiuransa ryhmässä reippaina aloittaneet aikaisin). En ymmärrä miksi lapsi pitää totuttaa tuohon pärjäämiseen, eikö se pärjääminen omana itsenään tule siitä että lapsi on hyväksytty sellaisena kuin on, eikä yritetä tunkea tiettyyn muottiin.



Eli olen varsinainen vastarannan kiiski näissä mielipiteissäni. Ja meillä esikoinen aloitti seurakunnan kerhon 3v:na, joka jälkikäteen ajateltuna (jälkiviisas on hyvä olla) oli liian aikaisin. Kakkonen aloitti sitten hitusen vajaa 4v:na, joka oli varmaan hyvä ikä, vaikka hänellä kerhon aloittamiseen olikin isompi kynnys.

Äitini oli kotiäiti. Mutta minusta oli ihanaa käydä seurakunnan kerhossa, siitä on tosi hyviä muistoja. Ja muistan edelleen kuinka onnellinen olin kun pääsin eskariin.

Ei kerhossa käynti mikään pakko ole, mutta anna lapsellesi siihen mahdollisuus - ainahan sen voi lopettaa jos lapsi ei vihdy.

minusta on kuitenkin parempi aloittaa, kuin vaan selittää lapselle mikä kerho ja kysyä lapsen mielipidettä. Ei lapsella voi olla mitään käsistystä tai mahdollisuutta luoda todenmukaista mielikuvaa siitä mitä kerho tarkoittaa. Ja jos vaan selitetään että se on paikka johon jätetään ilman äitiä, ei se välttämättä houkuta lasta jolla ei ole kokemusta erossa äidistä olossa.

Parempi on monista puhua positiiviseen sävyyn kerhosta ja aloittaa se, ja lopettamistakaan ei kannata harkita ihan ekan kerran viihtymättömyyden jälkeen. Enkä usko että 4-vuotiaalle vielä syntyy mitään käsitystä, että koulun voi sitten 3 vuoden päästä lopettaa jos ei huvita, kun kerhonkin nyt voi.

Meidän esikoinen on nyt esikoulussa eikä ole sitä ennen käynyt kerhoissa lainkaan. Pelkästään toisinaan sunnuntain pyhäkouluissa, siinä kaikki. Poika on saanut elää tosi vapaasti ja tehdä mitä haluaa, eikä se minusta ole ollut mitenkään huono juttu. Vaikka olisin todennäköisesti pojan kerhoon laittanut jos se olisi ollut helpompi toteuttaa meidän tilanteessamme. Esikoulu alkoi pojalla heti hyvin eikä ole ollut ongelmia sopeutua ryhmään, ehkä siksi että on kotonakin oppinut tulemaan toimeen sisarustensa kanssa ja on muutenkin aika leppoisa kaveri. Pian 5-vuotiaat kaksosemmekaan eivät ole käyneet kerhossa koskaan. Ovat olleet viime syksystä kotona perhepäivähoidossa, ja joitakin yksittäisiä päiviä myös päiväkodissa. Se on näyttänyt riittävän heille aktiviteetiksi :). Sitä ennen ovat olleet kotihoidossa aina...



Eli enpä pidä kerhoja mitenkään välttämättöminä, varsinkaan jos kaveriseuraa löytyy muutenkin. Tuossa iässä kun kaverit alkavat olla jo aika tärkeitä :). Esikoispoikakin tuossa luki tätä tekstiäni ja kommentoi että kaverit ovat aina tärkeitä, ainakin hänelle ;). Kyllä sitä ohjattua toimintaa ehtii olla riittämiin koulussakin...