Tunnetko rumia ihmisiä?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
En oo ikinä ymmärtäny mitä tarkottaa ruma ihminen, kun tosi monet ihmiset pitää hyvännäkösinä jotain mielestäni rumia ja varmaan sama toisin päin.
Vaikka tosiaan eri ihmisten ja kulttuurien välillä voi olla makueroja, ovat etenkin miehet yleensä kuitenkin hyvin yhteneväisiä naisten ulkonäköä arvioidessa ainakin tässä mainitun tutkimuksen mukaan: https://www.sciencedaily.com/releases/2009/06/090626153511.htm
Minä olen ruma: yhtäkään kaunista kohtaa ei minussa ole. Suuria kauneusvirheitä sitäkin enemmän. Mutta on tässä näinkin pärjätty 55 vuotiaaksi.
Sentään sain elää teinivuodet kasarilla, jolloin ulkonäköpaineet oli paljon pienemmät. Täällä Suomessa ei oltu näin ulkonäkökeskeisiä kuin nykyään. Ja ihmisten ulkonäkö oli melko luomua vain m7eikkaamista ja hiusten värjäämistä.
Varjelkoon näitä nykyajan pistoshoitoja ja leikkauksia !
Em esim. tänään,kun kävin Prismassa,ajatellut kenenkään siellä kauneutta tai rumuutta. Enkä tänään ole ajatellut ohimennen näkemieni ihmisten ulkonäköä ollenkaan, itseasiassa en ole ajatellut enkä huomioinut tällä koko viikolla...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, työkaveri. Eihän tuolle itse mitään voi, millaiset geenit on saanut. Valitettavasti tämä kyseinen henkilö omilla valinnoillaan (hiukset, pukeutuminen, ruokavalio, liikunta, lysähtänyt ryhti ja kävely) pahentaa ulkoista kuvaansa. Ehkä ulkoisilla asioilla ei ole hänelle itselleen niin suurta merkitystä.
Miksi sillä pitäisi olla jotain merkitystä?
No minä. Sairauden jäljiltä näytän kuin olisi joku haudasta repinyt takaisin maailmaan. Elän erakkona ja haluan kuolla.
Onneksi makuasioista ei voi kiistellä. Ihminen jota et itse pidä viehättävänä voi olla jonkun toisen mielestä ihan jees.
Tunnen paljon sisäisesti rumia ihmisiä.
Mielestäni kaikki ihmiset ovat kauniita. Joku voi tietenkin olla kauniimpi kuin toinen, mutta ei minusta kukaan ole ruma, paitsi jotkut käytökseltään.
Sitähän sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Voisiko sanonnan muuttaa, että myös rumuus on katsojan silmässä?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden ihan tosi ruman lapsen
Tai siis lapsenmielisen, aina kun katson peiliin.
Peilistä kattoo mä. Rupsahtanut, nuorena kaunis täh?
Silti, enempi, kulkee jutut, on uusia tuttui ja töitäkin tiellä.
Et vaikka turpa miten nätti silti sisältö on täppinä ykkösenä eka aina.
Oli. Kunnes tutuistuin heihin kunnolla....ja sen jälkeen ulkonäkö unohtui. Tiedän että klisee mutta ihmisen ulkonäkö unohtuu kun tutustut ja ystävystyt ihmisen kanssa.
Olen itse ruma. Pärstä kuin petolinnun perse ja silmät kuin kaksi mädäntynyttä villakoiran persettä. Mutta eipä ole tahtia haitannut.
Vierailija kirjoitti:
Oli. Kunnes tutuistuin heihin kunnolla....ja sen jälkeen ulkonäkö unohtui. Tiedän että klisee mutta ihmisen ulkonäkö unohtuu kun tutustut ja ystävystyt ihmisen kanssa.
Ystävän ulkonäöllä ei olekaan merkitystä.
Kauneus on katselijan p..seensilmässä !
Yksi entinen kaveri tulee mieleen. Saattaa johtua rumasta sisimmästään. Muistuttaa vähän noita-akkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vanhentunut rumasti. En olisi arvannut. Olin ihan kivannäköinen nuorena ja pidin jotenkin itsestäänselvänä, että vanhenen kauniisti niin kuin jotkut (harvat). Nyt pitää vain sopeutua.
T. Kuuskymppinen
Hyi!
Tässä on sisältä RUMA ihminen
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään rumaa ihmistä, mutta yhden tiedän; tämän ketjun aloittaja.
Mitä kautta tiedät mut? Oletko Jounin kavereita vai jostain firman kautta? -Ap
Kyllä, työkaveri. Eihän tuolle itse mitään voi, millaiset geenit on saanut. Valitettavasti tämä kyseinen henkilö omilla valinnoillaan (hiukset, pukeutuminen, ruokavalio, liikunta, lysähtänyt ryhti ja kävely) pahentaa ulkoista kuvaansa. Ehkä ulkoisilla asioilla ei ole hänelle itselleen niin suurta merkitystä.