Kyllä se ero vaan pilaa lapsen elämän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa, mutta ne uudet suhteet. En tiedä yhtäkään uusperhettä, jossa ei lapsi tai lapset olisi kärsineet. 

Miten ne on kärsineet?

Esim fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä. Tästä on luonnollisesti seurannut uusi ero, mutta lapsiin jäävät syvät arvet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin tilanteesta. Jos kotona on ahdistava tunnelma ja vanhemmat riitelevät jatkuvasti, niin ero on lapsillekin varmasti helpotus. Jos kaikki on muuten hyvin ja lapsilla on turvallinen kasvuympäristö, niin ero vain sen takia etteivät vanhempien suhde on muuttunut kaverilliseksi (tai jompi kumpi on ihastunut toiseen) voi tosiaan pilata lapsen elämän. Ainakin sen on paljon kovempi isku, kun perhe hajotetaan ns turhaan ja vanhemman itsekkäiden halujen takia.

 

Ei se ole itsekkäitä haluja, jos parisuhde ei toimi eikä rakkautta ole. Kyllä vanhemmillakin saa olla oikeus hyvään ja toimivaan parisuhteeseen.

Hyvä ja toimiva parisuhde vaatii myös työtä.

 

Vain epävakaat sarjaeroajat ja sarjapettäjät väittävät muuta.

He eivät ole rakkauden arvoisia millään tavalla ja vanhemman roolissa alimmasta alinta pohjasakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei kukaan ole vielä maininnut, mutta ero on usein myös iso taloudellinen kriisi. Ei ole mitenkään mahdollista, että eri talouksissa pystyy pitämään samaa elintasoa kuin yhdessä. Kaksi asuntoa on kalliimpaa kuin yksi. Täytyy sanoa, että minulla on aika suuri kynnys erota, kun sen jälkeen lapsille olisi tarjolla ahdasta asumista kerrostalossa ja rikkoontunut perhe. Meillä ei toki ole niin vakavia ongelmia kuin monella, mutta ilman lapsia ei oltaisi yhdessä. Itse olen aikoinaan muuttanut pois vanhemman luota ahtauden vuoksi 16-vuotiaana enkä halua, että lapseni joutuu samaan tilanteeseen. 

Totta tuokin, mutta olisin itse mielummin asunut ahtaalla, kun katsonut miten isä pahoinpitelee henkisesti äitiä viikottain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten, minäpä otan sen lasta lyöneen juopon takaisin niin lapsilla on hyvä olla.

Saanko kysyä, mikä sinussa oli vikana, kun teit lapsen väkivaltaiselle juopolle? Arvostatko nykyään itseäsi enemmän kuin aiemmin?

Sä olet kyllä ihan sekaisin.

Tuohon ei voi kuin pyöritellä silmiä. Aika turha vastata moiseen typeryyteen. 👀👀

Tyhjää, niin tyhjää.

Toivottavasti sait kuitenkin ajattelemisen aihetta. Nuoruus ja tyhmyys, vanhuus ja viisaus. Tosin kaikki eivät viisastu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin tilanteesta. Jos kotona on ahdistava tunnelma ja vanhemmat riitelevät jatkuvasti, niin ero on lapsillekin varmasti helpotus. Jos kaikki on muuten hyvin ja lapsilla on turvallinen kasvuympäristö, niin ero vain sen takia etteivät vanhempien suhde on muuttunut kaverilliseksi (tai jompi kumpi on ihastunut toiseen) voi tosiaan pilata lapsen elämän. Ainakin sen on paljon kovempi isku, kun perhe hajotetaan ns turhaan ja vanhemman itsekkäiden halujen takia.

 

Ei se ole itsekkäitä haluja, jos parisuhde ei toimi eikä rakkautta ole. Kyllä vanhemmillakin saa olla oikeus hyvään ja toimivaan parisuhteeseen.

Sitä voi myös miettiä sitten kun lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi. Ihan älytöntä tehdä ensin lapset ja sitten erota pahimpina ruuhkavuosina. Totta kai parisuhde tuntuu silloin toimimattomalta, kaiken stressin ja kiireen keskellä. Jos maltettaisiin sinnitellä siihen asti, että lapset ovat kaikki kouluikäisiä, niin todennäköisesti arkikin alkaa helpottaa, jolloin parisuhteen tilannetta voi arvioida uudelleen ilman ylikuormittunutta olotilaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja toimiva parisuhde vaatii myös työtä.
Vain epävakaat sarjaeroajat ja sarjapettäjät väittävät muuta.

He eivät ole rakkauden arvoisia millään tavalla ja vanhemman roolissa alimmasta alinta pohjasakkaa.

Vain epävakaa ihminen kuvittelee, ettei kukaan mukamas sitä työtä tee ennen kuin eroavat.

Tosin voin kyllä sanoa, ettei itselleni parisuhde ole ollut mitään raatamista ja jatkuvaa työntekoa. Kauhea olisi olla sellaisessa suhteessa, missä pitää vielä kotonakin tehdä jatkuvasti töitä parisuhteen eteen.

Kyllä lastenkin on ymmärettävä se että aikuisilla on myös oma elämä ja omat toiveet mitä parisuhteeseen ja perhe elämään tulee. Toisiin saatetaan ihastua eikä sille mahda itse mitään. Perhekkään ei välttämättä ole aina yhtäpaljon kummankin vanhemman suurin haave vaan siihen on taivuttu monesti toisen hiljaisen mainostuksen ja erolla uhkaamisen seurauksena.

Lasten on myös ymmärrettävä se ettei vanhempien eroon tarvita mitään riitaa tai vakavaa syytä.

Lasten olisi oikeastaan parasta aina ajatella js valmistautua siihen että miten eläisivät ilman kumpaakaan vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ero pilaa, mutta ne uudet suhteet. En tiedä yhtäkään uusperhettä, jossa ei lapsi tai lapset olisi kärsineet. 

Miten ne on kärsineet?

Esim fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä. Tästä on luonnollisesti seurannut uusi ero, mutta lapsiin jäävät syvät arvet. 

Uusperheissä on ydinperheitä enemmän erilaisia väkivallan muotoja.

Vierailija kirjoitti:

Sitä voi myös miettiä sitten kun lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi. Ihan älytöntä tehdä ensin lapset ja sitten erota pahimpina ruuhkavuosina. Totta kai parisuhde tuntuu silloin toimimattomalta, kaiken stressin ja kiireen keskellä. Jos maltettaisiin sinnitellä siihen asti, että lapset ovat kaikki kouluikäisiä, niin todennäköisesti arkikin alkaa helpottaa, jolloin parisuhteen tilannetta voi arvioida uudelleen ilman ylikuormittunutta olotilaa.

Ruuhkavuosina erotaan usein sen takia, koska ruuhkavuodet näyttävät sen toimiiko parisuhde oikeasti vaiko eikö. Kyllähän silloin kun kaikki on kivaa eikä ole stressiä se huonokin parisuhde on toimiva.
Ne ruuhkavuodet myös paljastaa sen miten kumpikin toimii silloin ruuhkavuosina ja toimiiko se parisuhde silloin. Mitä turhaa jäädä, kun näkee jo silloin ettei parisuhde toimi. Koska jossain vaiheessa tullaan vanhoiksi ja ongelmat vaan tulee takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lastenkin on ymmärettävä se että aikuisilla on myös oma elämä ja omat toiveet mitä parisuhteeseen ja perhe elämään tulee. Toisiin saatetaan ihastua eikä sille mahda itse mitään. Perhekkään ei välttämättä ole aina yhtäpaljon kummankin vanhemman suurin haave vaan siihen on taivuttu monesti toisen hiljaisen mainostuksen ja erolla uhkaamisen seurauksena.

Lasten on myös ymmärrettävä se ettei vanhempien eroon tarvita mitään riitaa tai vakavaa syytä.

Lasten olisi oikeastaan parasta aina ajatella js valmistautua siihen että miten eläisivät ilman kumpaakaan vanhempaa.

Noilla teeseillä saadaan varmistettua lapsille syviä mt-ongelmia joita sitten aikuisuudessa kalliilla hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin tilanteesta. Jos kotona on ahdistava tunnelma ja vanhemmat riitelevät jatkuvasti, niin ero on lapsillekin varmasti helpotus. Jos kaikki on muuten hyvin ja lapsilla on turvallinen kasvuympäristö, niin ero vain sen takia etteivät vanhempien suhde on muuttunut kaverilliseksi (tai jompi kumpi on ihastunut toiseen) voi tosiaan pilata lapsen elämän. Ainakin sen on paljon kovempi isku, kun perhe hajotetaan ns turhaan ja vanhemman itsekkäiden halujen takia.

 

Ei se ole itsekkäitä haluja, jos parisuhde ei toimi eikä rakkautta ole. Kyllä vanhemmillakin saa olla oikeus hyvään ja toimivaan parisuhteeseen.

Sitä voi myös miettiä sitten kun lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi. Ihan älytöntä tehdä ensin lapset ja sitten erota pahimpina ruuhkavuosina. Totta kai parisuhde tuntuu silloin toimimattomalta, ka

Miksi nykyään enää pitäisi sinnitellä ja sietää epamukavuutta? Ei eletä mitään kivikautta jossa lapset joutuu suden suuhun jos vanhemat ei ole läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten, minäpä otan sen lasta lyöneen juopon takaisin niin lapsilla on hyvä olla.

Saat syyttää itseäs kun oot juopon hyväksyny mieheksi ja lapsen isäksi. Pitää oppia valitsemaan kunnon mies lastensa isäksi. 

 

Kerta olet kaikkitietävä. Millaisella kristallipallolla näkee tulevaisuuteen ja sen, onko oma kumppani tuleva alkoholisti tai onko esim alkoholisti nyt, mutta vain piilottelee asiaa? Sama väkivaltaisuuden kanssa. Mistä näitä kristallipalloja saa?

Ei tarvita kristallipalloa, kun malttaa tutustua hyvin kumppaniin, ennenkuin ryhtyy lapsentekoon. Ei se ole vaikeaa havaita kumppanin juomistottumuksia tai esim. äkkipikaisuutta, mikä voi muuttua väkivaltaisuudeksi. Ei näitä piirteitä pysty kauan peitellä. Merkit olivat varmasti olemassa.

Ei se ainakaan minun elämääni pilannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin tilanteesta. Jos kotona on ahdistava tunnelma ja vanhemmat riitelevät jatkuvasti, niin ero on lapsillekin varmasti helpotus. Jos kaikki on muuten hyvin ja lapsilla on turvallinen kasvuympäristö, niin ero vain sen takia etteivät vanhempien suhde on muuttunut kaverilliseksi (tai jompi kumpi on ihastunut toiseen) voi tosiaan pilata lapsen elämän. Ainakin sen on paljon kovempi isku, kun perhe hajotetaan ns turhaan ja vanhemman itsekkäiden halujen takia.

 

Ei se ole itsekkäitä haluja, jos parisuhde ei toimi eikä rakkautta ole. Kyllä vanhemmillakin saa olla oikeus hyvään ja toimivaan parisuhteeseen.

Sitä voi myös miettiä sitten kun lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi. Ihan älytöntä tehdä ensin lapset ja sitten erota pahimpina ruuhkavuosina. To

 

Elämä ei ole pelkkää hattaraa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lastenkin on ymmärettävä se että aikuisilla on myös oma elämä ja omat toiveet mitä parisuhteeseen ja perhe elämään tulee. Toisiin saatetaan ihastua eikä sille mahda itse mitään. Perhekkään ei välttämättä ole aina yhtäpaljon kummankin vanhemman suurin haave vaan siihen on taivuttu monesti toisen hiljaisen mainostuksen ja erolla uhkaamisen seurauksena.

Lasten on myös ymmärrettävä se ettei vanhempien eroon tarvita mitään riitaa tai vakavaa syytä.

Lasten olisi oikeastaan parasta aina ajatella js valmistautua siihen että miten eläisivät ilman kumpaakaan vanhempaa.

Noilla teeseillä saadaan varmistettua lapsille syviä mt-ongelmia joita sitten aikuisuudessa kalliilla hoidetaan.

Jokainen on ihan itse vastuussa omasta mielenterveydestään. Vanhempiaan ei voi kahlita siksi ettei lasten päät kestä eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja toimiva parisuhde vaatii myös työtä. Vain epävakaat sarjaeroajat ja sarjapettäjät väittävät muuta. He eivät ole rakkauden arvoisia millään tavalla ja vanhemman roolissa alimmasta alinta pohjasakkaa.

 

Vain epävakaa ihminen kuvittelee, ettei kukaan mukamas sitä työtä tee ennen kuin eroavat. Tosin voin kyllä sanoa, ettei itselleni parisuhde ole ollut mitään raatamista ja jatkuvaa työntekoa. Kauhea olisi olla sellaisessa suhteessa, missä pitää vielä kotonakin tehdä jatkuvasti töitä parisuhteen eteen.

Missä oli sanottu raatamisesta ja jatkuvasta työnteosta?

Huominen tuskin tuo mitään muutosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten, minäpä otan sen lasta lyöneen juopon takaisin niin lapsilla on hyvä olla.

Saat syyttää itseäs kun oot juopon hyväksyny mieheksi ja lapsen isäksi. Pitää oppia valitsemaan kunnon mies lastensa isäksi. 

 

Kerta olet kaikkitietävä. Millaisella kristallipallolla näkee tulevaisuuteen ja sen, onko oma kumppani tuleva alkoholisti tai onko esim alkoholisti nyt, mutta vain piilottelee asiaa? Sama väkivaltaisuuden kanssa. Mistä näitä kristallipalloja saa?

Ei tarvita kristallipalloa, kun malttaa tutustua hyvin kumppaniin, ennenkuin ryhtyy lapsentekoon. Ei se ole vaikeaa havaita kumppanin juomistottumuksia tai esim. äkkipikaisuutta, mikä voi muuttua väkivaltaisuudeksi. Ei näitä piirteitä pysty kauan peitellä. Merkit oliv

Eli et tiedä mistä puhut! Jee

Vierailija kirjoitti:

Haistahan jo iso vi##u. Polvillaan rukoilitte ja itkitte takaisin, kun isäsi aivan ansaitusti vaihtoi lihoneen ja kiukkuiseksi muuttuneen pirttihirviöäitisi nuorempaan ja kiimaisempaan opiskelijatyttöön.

Nykyisinhän sinä itse myyt persettäsi huumeita vastaan Tukholman Slussenilla. Sukulaisillesi tosin väität, että olet sairaanhoitajana siellä. Voin kertoa sinulle, että ei ne usko. Ethän saanut edes peruskoulua käytyä loppuun ja et oppinut siellä edes lukemaan. Vai muka sairaanhoitaja. Ime mun "jortikkaa", ja niinhän sä sitä teetkin paristakymmenestä kruunusta joka ikinen päivä.

epävakaan kirjoitus

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään enää pitäisi sinnitellä ja sietää epamukavuutta? Ei eletä mitään kivikautta jossa lapset joutuu suden suuhun jos vanhemat ei ole läsnä.

Ehkä se onkin juuri ongelma nykyaikana. Mitään ei tarvitse enää sietää ja kaiken odotetaan aina olevan mukavaa.