Vanha laki takaisin niin loppuisi joutilaisuus

 Työttömät palkattomaan työhön.

Irtolaislait

Ruotsin valtakunnassa (johon Suomi kuului) oli useita irtolaisuutta koskevia säädöksiä. Ne sanoivat suoraan, että

"työkykyinen mutta veroa maksamaton, ilman palveluspaikkaa kulkeva henkilö on irtolainen".

Irtolaisuus oli rikos, josta seurasi kiinniotto ja pakkotyöhön määrääminen (vankityöt, työhuoneet, kehruuhuoneet).

Pakollinen palvelus

Käytännössä nuorten, varattomien ja maaomaisuutta omistamattomien oli pakko olla jonkun palveluksessa, muuten heidät voitiin katsoa irtolaisiksi.

Työhön saatettiin lähteä heti rippikoulun jälkeen. Tämä oli normaalia sekä Suomessa että Ruotsissa.

Miksi näin?

Tavoite oli estää joutilasta elämäntapaa ja saada kaikki työkykyiset mukaan veronmaksuun (suoraan tai palveluksen kautta).

Valtio ja paikalliset isännät halusivat pitää työvoiman hallinnassa.

KÄYTÄNNÖSSÄ TÄMÄ TARKOITTI:

Rippikoulun jälkeen nuori ei saanut olla työtön, vaan hänen piti mennä rengiksi, piiaksi, palkolliseksi, merimieheksi, sotilaaksi tai oppipojaksi.

Ellei mennyt, poliisi saattoi ottaa kiinni ja määrätä pakkotyöhön.

Palvelus kestikin yleensä vuoden kerrallaan, ja vaihtaminen oli tiukasti säänneltyä.

Naimaton nainen ei saanut muuttaa vapaasti ilman isännän lupaa ennen vuotta 1863.