Miten kieltäydyit kummiudesta

Kieltäydyin aikoinaan ja äiti veti välit poikki. Kohta tapahtumasta 10 vuotta ja edelleen on poikki.

Vierailija kirjoitti:

Kieltäydyin aikoinaan ja äiti veti välit poikki. Kohta tapahtumasta 10 vuotta ja edelleen on poikki.

Pyysikö äitisi sinua veljesi/sisaresi kummiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltäydyin aikoinaan ja äiti veti välit poikki. Kohta tapahtumasta 10 vuotta ja edelleen on poikki.

Pyysikö äitisi sinua veljesi/sisaresi kummiksi?

Lapsen äitiä meinasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ehtinyt erota kirkosta niin en voinut ryhtyä virallisesti kummiksi. Olin tosin veljen lapsen kanssa enemmän tekemisissä kun hänen oikeat kummit.

Kyllä meidän kirkossa pääsi kummiksi vaikka oli eronnut kirkosta. Pojan kummeista 2/3 ei kuulu kirkkoon.

No ei voi olla kirkon virallinen kummi. Toki muuten.

Eivät he paljastaneet etteivät kuulu kirkkoon.

En halua olla kakarasi kanssa missään tekemisissä. Ehkäisy on keksitty.

Sanoin, ettei kiinnosta sellainen touhu.

Minua on suojannut hyvin tältä kummipyydöltä se että olen enemmän aikuisaikaani ollut sinkku kuin parisuhteessa ja lisäksi matkaillut ja asunut paljon ulkomailla. Eli olen ollut heikosti kotimaasta tavoitettavissa. Lisäksi se että kavereilleni on ollut paljon sukulaisia ja ovat pyytäneet yleensä heitä kummeiksi. Sitten kerran minua kummiksi pyydettiin ja oli selkeää että olin se viimeinen jolta tätä kysyttiin kun muita ei kummeiksi saatu. Varmaan sukulaiset loppui kesken. Noh, olin jo tuolloin suunnitellut että lähden taas ulkomaille ja totesin että etäkummiksi minusta ei ole. 

 

Yhdessä vaiheessa toivoin että yksi ystäväni olisi pyytänyt minua kummiksi lapselleen mutta eipä hän näin tehnyt. Olin hieman pettynyt mutta edelleen ollaan paljon yhteydessä eikä asia vaivaa minua pätkääkään. 

.

Sanoimme, ettemme tunne niin hyvin. Oli puolison kaveri.

Olin ahne paska ja eronnut kirkosta muutaman veropennosen takia. Eli ahneus oli syy

Sanoisin että en ole lahjakone enkä hallitse kristillistä kasvatusta, jota kummin kuuluu toteuttaa

Kerran kieltäydytty ja se ystävyys loppui. Ilmeisesti kummius katsotaan niin suureksi luottamuksen osoitukseksi, että siitä on tökeröä kieltäytyä.

Mutta pyytämisen idea ei kai voi olla se, että ilman muuta saadaan suostumus?

Vastasin, että en kuulu kirkkoon enkä ryhdy itseäni kohtaan enkä myöskään kirkkoa kohtaan niin epärehelliseen tekoon että liittyisin kirkkoon pelkästään kummiksi pääsyä varten. Sukulaissuhteen perusteella olen kuitenkin täyttänyt lahjakoneen tehtäväni paremmin kuin kummit keskimäärin. 

Olisin kieltäytynyt, jos olisin tiennyt, mitä on tulossa.

Yritin myös tuota "voi harmi kun en kuulu kirkkoon enkä ole ikinä kuulunutkaan" -virkettä, mutta! Kirkko on nykyään niin epätoivoinen että tällaiset paatuneet ateistit kelpaa myös. Ja ihan virallinen 2 lapsen kummi olen. 

Vierailija kirjoitti:

Yritin myös tuota "voi harmi kun en kuulu kirkkoon enkä ole ikinä kuulunutkaan" -virkettä, mutta! Kirkko on nykyään niin epätoivoinen että tällaiset paatuneet ateistit kelpaa myös. Ja ihan virallinen 2 lapsen kummi olen. 

Ja lisään vielä että mulla on ne rumat kummitodistuksetkin.

Kummius on kunnoia-asia, ei siitä voi kieltäytyä.  Ei ihme jos menee välit poikki.  Jos nyt kumminkin haluat kieltäytyä, valehtele vaikka, ettet kuulu kirkkoon.  Ei kummien tarvitse välttämättä olla pariskuntia.  Lähipiirissäni on lapsi, jolla on kolme kummitätiä, kuin saduissa.  Kummiudessa tuo lahjarumba on turha.  Erittäin hyvä lahja on vaikkapa päivä kummin kanssa.  Omille lapsille kummia valitessa olen pitänyt tärkeänä, että kummit ovat sellaiset luotettavat henkilöt, jotka pystyisivät tarvittarssa huolehtimaan lapsesta jos itselle sattuisi jotakin.