***ENSKAT PERJANTAIHIN***

Ja heipat vaan MAMMIKSELLE ja tiitiäiselle:=)



Ja SEREKIN oli käynyt; ihkua ja onnea vielä kovasti!!



LEENIKSELLE superhypernnittelut juniorin syntymästä - KESIKSELLE kiitos kuulumien välittämisestä!

Voi, kun enskavauvoja tulee nyt iloiseen tahtiin, ihanaa!!



Kiitos I-L, kun kaipailit - mikä olo sulla on tänään? Ennakoisko kova väsy synnytystä?



KANELIN kuulumia odotellaan!



Omassa navassa ke oli paha masispäivä, eilen parempi, mutta oli koko päivän menoja, niin en pinoutunut. Vointi hyvä, ei turvotuksia - mutta olen kyllästynyt olemaan raskaana!!!? Kuuluu varmaan tähän vaiheeseen:=0

3 vkoa vielä laskettuun aikaan ja siitä sitten yli...plääh!!



HOYTILLE kovasti onnea tulevan rouviintumisen johdosta - ihanaa!!!!



Terkkuja kaikille!! Ja nyt sitten NINCALLE listaemonajatkavaa ja sassiin;=)



-mooli 37+0

Leenikselle perheineen isot onnittelut pikkuprinssin johdosta!!!



Juska82: En aikaisemmin ehtinyt kommentoimaan noihin selkäkipuihin, mutta nyt. Itse en hommannut tukivyötä, vaan sen sijaan sain hyvän selkä-/vatsalihasjumppaohjeen. Kivut hävisivät n. puolessatoista viikossa, eikä ole sen jälkeen vaivanneet. Itse olen henki.koht sitä mieltä, että kehon nivelten paras tuki on sen omat lihakset, mutta toki joskus tukienkin käyttö on aivan perusteltua. Se on kuitenkin muistettava, että aina kun nivel on tuettu, ei sitä ympäröivien lihasten tarvitse tehdä mitään. Ne eivät siis kehity, vaan päin vastoin " surkastuvat" edelleen, ja oravanpyörä on valmis. Hyviä jumppaohjeita voi kysyä fysioterapeuteilta. Myös jotkut (raskausaikaan perehtyneet/ tutustuneet ) liikunnanohjaajat ja Personal Trainerit osaavat tehdä juuri sinulle parhaan, sopivimman ja turvallisen jumppaohjelman. Kun keskivartalon lihaksisto on ns. normaali-hyvässä kunnossa, on raskausaika ja ison mahan kanssa liikkuminen/ touhuaminen erittäin hyvää jumppaa selän pienille ns. syville lihaksille. Moni urheilija, joka on aktiiviuransa aikana kärsinyt selkäkivuista, on raskauden jälkeen kuin uusi ihminen entistä paremman " ydintuen" ansiosta ;-)



Millasten kysymykseen: Itse olen 28 vuotias, ja syksyllä syntynyt. Olen antanut itseni lukea jostain että viimevuonna ensisynnyttäjien keski-ikä oli 28 vuotta, joten taidan olla keskivertoporukkaa... Äitini oli 21 kun sai minut. Enpä olisi itse ollut vielä silloin valmis äidiksi! Toisaalta olen ystäväpiirissäni vasta toinen, jolla on lapsi tulossa. Ensimmäinen joka meni naimisiin.



Cana & kirppu 31+4

Tai kai tässä vaiheessa voi jo toivotella hyvää päivää! =) Aamun lehdet luettu ja menikin aikaa kun niin paljon kiinnostavia juttuja.



Tuntui jotenkin kotoisalta tulla palstalle ja huomata, jotta MAMMIS availlut tämän päivän pinon. :) Eli ihan kiva kun käyt täällä meitä moikkaamassa vaikka varsin oikeutetusti jo vauvapuolelle ootkin siirtymässä.



MOOLI, kiva kun linjoilla taasen olet! Kiitos kysymästä, vointi on jokseenkin samanmoinen kuin eilen, mutta päässä tuntuu paremmalta. Sain kyllä nukuttuakin ihan ok, joten jospas tänään jotain pientä saisi aikaiseksi. Oikeasti vaan alan kaipailemaan jotakin merkkejä, siis semmoisia konkreettisia niin kuin vaikka supistukset, jotta vauvalla olisi edes pienenpieni halu syntyä.



Tänään on kyllä niin syksyisen harmaata ettei tosikaan. Kunhan nyt vaan ei mitään takatalvea tänne eteläiseen Suomeen tule. Onneksi on perjantai, koska viikonloppuna miehellä vapaata. =) Ei tarvitse kissan kanssa höpötellä vaan on ihan ihmisseuraa... ;)



Tulempas myöhemmin kurkkailemaan lisää teidän kuulumisianne. Mukavaa päivää,



iida-innea 39+1

en ole vielä päässyt kahvinjuonnilta ja surffailulta eteenpäin...mutta nyt tästä alan vedellä rynttyitä niskaan;=)



I-L, samaa piti sanomani, että olipa niin kotoista, kun MAMMIS oli pinon pykännyt! ja sitten vielä sellaista, että tapasin eilen 4 vk pikkuneidin ja äidin ja taas tenttasin synnytyksen käynnistymisestä - hällä ei todellakaan ollut mitän supistuksia ennen laskettua päivää, jonka iltana siis supparit alkoivat ja vaavi syntyi siinä yö kuluessa - antoipa taas toivoa, että se todellakin voi käynnityä sitten " yhtäkkiä" ... mun mies ei muuten usko, että synnytys voi alkaa koska vaan, vaan ajattelee, että se kyllä muutaman päivän antaa merkkejä lähestymisestä...hi-hii, taitaapi yllättyä, ehkä...:=)



Juuh, aattelin lumpustaa kaupungille ostamaan tuttipulloja ainaskin. Ja ne samperin imetysliivitkin on hankkimatta! Eilen sain testailtua sitä kantoliinan sitomista, eikä tuo ole homma eikä mikää noin teoriassa...kunhan babyn saa siihen sitten taiteiltua varovasti;=)



kalluppiin piti vielä vastailla, että minä täytän kesällä 32 ja mies on yli 10v. vanhempi.



Voikaa hyvin ja toivotaan aurinkoa:)



-mooli

Sateisen harmaata perjantaita kaikille.



Ja ihan älyttömän paljon onnea Leenikselle ja miehelle poikavauvasta!! Synnytyskertomusta odotellaan..



Oli tosiaan kotoista kun Mammis oli avannut päivän pinon täällä, terkut vaan sinne. Onnellista vauva-arkea!

Niinkuin toivotan tietenkin kaikille vauvan saaneille mm. Sere, Miauu, Coltsfoot ja Kesis.



Ninca, mun täytyy ainakin kieltäytyä listaemon paikasta =( Olen aika onneton tietokeneiden kanssa. Lisäksi mä oon aika laiska palstailija, saattaa joskus mennä viikkokin etten kirjoittele vaikka usein kävisinkin lueskelemassa. Voi olla selityksen makua mut en nyt halua listaemon paikkaa, pahoittelen.. Toivottavasti joku muu enska haluaa jatkaa listaemona.



Juska82, onnittelut mukitelinekoon saavuttamisesta =) En ollutkaan aiemmin kuullut kyseisestä saavutuksesta.. Lantionpohjalihaksia olen tehnyt silloin kun olen muistanut (eli aika harvoin). Pitäis kyllä parantaa tavat!



Millaste, mä lähestyn uhkaavasti 30vuoden ikään. Ihan lähiaikoina on synttärit. Vaunuja en ole vielä käynyt edes katselemassa, ajattelen että kyllä niitä vielä ehtii.. Työkaverit ihmetteli suuresti kun sanoin etten ole kertaakaan käynyt edes katselemassa mitään vauvajuttuja kaupoissa.

Jokainen odottaa tyylillään.



Iida-linnea, sulla alkaakin olla jo hyvät viikot, toivottavasti ei mene paljoa yli lasketun ajan. Takatalven tuntua on ainakin täällä Savossa, räntää satanut koko aamun, hyi!

ps.Mä myös olen teho-osaston fani =)



Mooli oli kyllästynyt raskaana olemiseen. Varmasti aika moni tuntee samalla lailla. Itsekin jo hieman pelolla ajettelen että jos tulee hirmu kuuma kesä ja ahdistaa ja on tukalaa yms. Miten sitä jaksaa vaan odottaa loppuun asti? pakkohan se tietenkin on mutta musta tulee varmaan ihan hirveä kiukuttelija. Voi mies parkaa =(

Jaksamisia sinulle Mooli!



Cana, kiitos infosta tukivyön suhteen. Mulle on suositeltu sen käyttöä. Täytyy harkita vielä muutakaan kertaan. Eipä mulla vielä mitään selkäongelmia olekaan ollut ja jumpassa olen kyllä käynyt ahkerasti. Voihan olla ettei pahempia selkäongelmia tulekaan, siis toivottavasti ei tule.. Työ vaan on niin kuormittavaa (hoitoala) että voi olla tarvetta jonkinlaiselle tuki-systeemeille. Nuoruudessani olen kärsinyt selkäkivuista, nyt selkä on pysynyt kunnossa säännöllisellä liikunnalla.



Omaan napaan ei ihmeitä, ei siis yhtään mitään. Taidan lähteä päiväunille vapaapäivän kunniaksi. Kun on niin harmaatakin..

Voikaahan hyvin!!



hermione rv16+3

Ainakin täällä Etelässä, kurkkii tuolta pilven takaa. Se onkin hyvä hetki lyödä sälekaihtimet kiinni, että pystyy tässä toimistolokerossaan istumaan;)



Jumpat ja lantionpohjalihasjumpat on kyllä jääneet aika epäsäännöllisiksi. Supermammaksi itseäni vielä tuossa muutama kuukausi sitten kuvitellessani ostin oiein kuntosalikortinkin, joka on kyllä viimesen kuukauden saanut pölyttyä pahasti lähiaikoina. Ne lantiopohjalihakset muistan noin kerran viikossa ja sitten teen, laho on pää, tuohon voisin tietysti suikkasta muistilapun työkoneen screeninkulmaan, että muista lantionpohjalihas-jumppa. Siinähän ihmettelisivät, kun tulisivat taas kaikki parveilemaan niskan taa, että mitäs-täällä-nyt-on saatu-aikaiseksi?:D



Omaan napaan ei tällä hetkellä kuulu muuta kuin unetomuutta lantion kanssa ja tällä hetkellä kello puolikahden mynstäystuokiota. Aika kellontarkasti aina alkaa hirmuiset puskuharjoitukset tuolla navanseudulla; kantapäät vaan kylkiluitten alle ja sitten onkin kiva ponnistella ja pyllistellä. Voi toista, vielä pari kuukautta kun jaksaa pimennossa viettää:)



Liirum-laarum- maarula 31+4

Kesis kävikin kertomassa uutiset, kiitos siitä, ja kiitos onnitteluista! :)



Päästiin kotiin tänään ja pikkuinen on vienyt jo mamman ja papan sydämet :) Ihana otus!



Synnytyskertomusta...



Mulla alkoi siis supistelut tiistaina 17.4. aamusta. Tännekin taisin niitä menkkakipujuilimisia valitella. Siitä ne ei sitten enää laimentuneetkaan vaan puolesta päivästä eteenpäin niitä tuli n. 15-20 min välein, välillä tiheämminkin. Kättärille soittelin ekan kerran viiden maissa ip:llä miten pitkään kannattaa kärvistellä, kun supistuksia tuli lähes 10 min välein. Ne sanoi että jos tuosta tihenee niin tulkaa näytille. Mutta pah! Ne ei tihentyneet koko iltana / yönä. Oli kyllä aika voimakkaita mutta ei mitään tietoa tihentymisestä ennen aamu seiskaa. Melkein jo heitin kirveen kaivoon että ei varmaan taaskaan... Valvoin koko yön ja kärvistelin kaurapussin kanssa ja merkkailin suppareita ylös. Aamuysiltä suppareita tulikin sitten jo n. 6 min välein ja tahti tuntui kiihtyvän. Soitin kättärille ja pyysivät näytille. Meidät kirjattiin sisään n. klo 10:30 mutta synnytys kirjattiin käynnistykseeksi 9:30 jolloin supistuksia tuli 10 min välein.



Eka tsekkaus alapäähän, paikat 3 cm auki, juniori rt:ssä, kalvot ehjät eikä kohdunkaulaa enää jäljellä. Siinä sitten kätilön kanssa sovittiin että kivunlievitystä tarpeen mukaan. Kävin suihkussa jossakin välissä ja keinuttelin pallon päällä. Supistukset oli aika voimakkaita mutta odotin kuitenkin koko ajan että milloin niistä tulee sitämättömiä... ei kai sitten tullut! Mä keskityin täysin hengittämiseen aina kun tuli supistus ja sillä pääsee kyllä yllättävän pitkälle (vinkkinä...:). Iltapäivällä kolmen maissa vaihtui vuorot ja silloin aloin ottaa ilokaasua. Uusi kätilö tuli tsekkaamaan tilanteen jolloin tehtiin sisätutkimus ja paikat olikin meidän ihmetykseksi jo 8 cm auki ja samalla meni vedet. Sekä samalla supparit kohosi potensiin jotakin ja alkoi ponnistuttaa ihan saman tien. Olin aikas kipeä ja tuntui tosi ikävältä mutta oikeastaan mulla ei ole oikein muuta käsitystä loppuajasta kuin että paskatti isosti ja punnasin niin hemmetin kovaa että aattelin, et kohta joko katkee verisuonia päästä tai mun alapää halkee! Ponnistusvaihe kesti 20 min ja oli tuskaisin, mutta kaikki kipu haihtui samantien kun poika syntyi. Niin se vain menee vaikka klise onkin =) Synnytyksen kokonaiskestoksi merkittiin siis vain 6,5h. ja pojan mitat siis 4090g ja 52 cm.



Iskä leikkasi napanuoran ja jäätiin jälkeisten syntymistä oottelemaan samalla kun ihmeteltiin pikku kundia :) Mutta... istukka ei syntynyt, vaikka kätilöitä kävi runnomassa ja kiskomassa ja loppuviimein mut passitettiin nukutukseen ja istukan käsin irrotukseen. :( Mies jäi junioria pesemään ja tutustumaan ja mä jouduin leikkauspöydälle. Menetin yli 3 litraa verta ja olin tosi tokkurassa illalla kun mies tuli vauvan kanssa heräämöön kuuden maissa. Juniori sai silloin tissin suuhunsa ekan kerran ja osasi hienosti imeä, kunnon poika! :) Itse jouduin kuitenkin olla tarkkailtavana kymmeneen illalla ennenkuin mut päästettiin osastolle jossa juniori oli piinannut nälkäitkulla isiä jo useita tunteja. Imetyksen jälkeen poika rauhoittui ja kerran heräteltiin yöllä syömään.



Eilinen meni vielä aika tokkurassa olotilassa mutta koheni iltaa kohden. Juniori syö upeasti ja on jo imenyt mut rinnat jo kyllä aika aroiksi mutta hyvä puoli on se että maito on noussut eikä tarvi poitsun nälässä olla. Ja täytyy tähän väliin todeta myös se, että en tiedä miten olisin selvinnyt jos mies ei olisi ollut mukana ja ei olisi oltu perhehuoneessa. Ihana ukko ja mahtavaa kokea koko rumba yhdessä!



Kaikenkaikkiaan, upea kokemus, lähtisin uudestaan, tosin tällä alapää-varustuksella just nyt ehkä en mutta ei jäänyt traumoja :)



Nyt meen tuota tuhisevaa nyyttiä ihailemaan! Voisin varmaan katella poikaa vaikka tuntikausia enkä kyllästyisi hommaan.



Tsemppiä loppupääläisille ja kaikille ihanaa viikonloppua! Tuun tänne kuikuilemaan välillä kun on hyviä hetkiä.



Leenis & juniori hieman reilut 2 vrk

LEENIS, voi miten ihanaa kuulla sinusta! Kiitos synnytyskertomuksesta. Toivottavasti vointisi kohenee ja voimat palautuu mahdollisimman pian. Vaikutat tosi onnelliselta ja kirjoituksestasikin jäi sellainen olo, että synnytyksestä ei jäänyt huonoja muistoja. Ihanaa vauva-arkea teille sinne kotiin. =)



Puhisten on päivä edennyt taasen iltaan... Välillä on alavatsalla sellaista juilintaa mutta muuten olo ihan ok. Vauva tosin kohtuullisen rauhallinen. Elättelen toiveita että hän yksiössään keräilee voimia synnytystä varten. Niin varmaan...



Nyt jotain iltapalaa syömään ja takasin miehen kainaloon sohvalle.



Kauniita unia kaikille,



iida-linnea

Leenikselle kiitokset synnytyskertomuksesta. Nopeasti olette kotiutuneet.



Alkaa nämä päiväpinot olla jo melkoisen lyhyitä. Pitäneekö kohta siirtyä jopa viikkopinoihin??



Olevinaan viime yön nukuin hyvin, mutta koko päivä on mennyt sitten väsymyksessä. En ole jaksanut tehdä sitten yhtään mitään. Koirat tietty käytin lenkillä ja se jopa hetkiseksi piristi, sateesta huolimatta.



Muutenkin viime yönä heräsin neljän aikoihin siihen aivan kuin joku oli paukuttanut meidän ovea. Meillä kun ei tuo ovikello toimi vaan siihen on koputettava. Tietty mies oli (ja on edelleen) töissä. Hieman säikäytti. Sitä sitten kuuntelemaan, että kuuluuko muita ääniä. Viitisen minuuttia odoteltuani kuului uusi ääni ja samalla myös huomasin kuinka televisio ja radio yrittivät saada virtaa. Eli sähköt oli menneet poikki ja äänet kuuluikin sähkökeskuksesta. Mutta hiemanko säikäytti.



Jatketaan nyt sit vielä omasta navasta. Suihkussa käydessä tuli äkillinen kiputila ekaks vatsanpuolella ja melkein saman tien kipu tuntui myös selän puolella. Veti aivan kaksikerroin. Kesto ehkä jotain 5 sekuntia. Mietin, ett olisko ollut sit vähän kovempi supistus kyseessä. Enempää ei ole onneksi ole tuntunut. Sain myös kuulla, että tuttavani oli toissapäivänä lähtenyt synnyttämään vesien mentyä, viikkoja pikkusen yli 36. Eli siis melkein samoissa kuin täällä.



On sitten alkanut jo tulla ¿jokojoko¿-kyselyitä. Vaikka olen sanonut kaikille kesäkuun alusta. Silti ihmiset kyselee. No, tietty anoppi ja oma äiti tietävät oikean la:n. Mutta myös he ovat tehneet kyselyitä. Oma äitini soittaa vähintään kaksi kertaa päivässä ja päivittäin muistaa kysellä: onko supistellut, joko on laskeutunut jne..Ottaa päähän. Sit oma äiti on vielä sellainen, että ottaa herkästi herneen nokkaansa jos vähäänkään yrittää sanoa ettei kyselisi. Muutoinkin koko ajan neuvoo, että ei saa tehdä sitä ja pitää tehdä näin, koska muutoin vauva oppii ja on sitten sellainen tai tällainen..ARGH:¿.Mitenkähän jaksan sitten kaikkia niitä neuvoja, kun Rimpula on maailmassa. Toki ymmärrän, että tarkoittaa varmasti hyvää, mutta..



Tulipas taasen valitusta, yrittäkää kestää..



Kuinka muuten on aiotteko ilmoittaa kenellekään, kun lähtö synnärille tulee? Siis jos miestä ei lasketa mukaan ;-)



Hyvää alkavaa viikonloppua ja toivottavasti onnistuneita unia enskoille!!



-Ninca ja Rimpula 36+0-

Pakko jonnekin purkaa, kun mieskin on töissä.



Oma äitini soitti juuri hetki sitten. Varmaan kolmas puhelu tälle päivälle. Ja sen kolmannen kerran kysyi taas onko supistellut?? En jaksanut edes vastata koko kysymykseen vaan totesin, että älä kysele tuollaisia, koska voi olla vielä monta viikkoa edessä. Äiti siihen, ettei tuollaisesta saa suuttua. Totesin takaisin, että ei ole mukava vastata tuollaisiin kysymyksiin, että sitten tiedotetaan kyllä kun on kerrottavaa. No, herne oli jo vedetty nokkaan ja äiti totesi vain, että enpä sitten enää soittele ja kysele mitään.



En halua enää edes mennä käymään porukoiden luona, kun aina vain saan riidan aikaiseksi. Onhan sitä itsessäkin vikaa ja omassa asenteessa, mutta silti. Nyt on sitten itselläkin itkuinen olo, kun minun " viakseni" meni tuokin puhelu. Hänessä ei ole siis mitään vikaa,vaan olen kuulema perinyt luonteeni täysin isältäni. En tiedän lienenkö aikaisemmin maininnut, mutta tuleva mummo on jo moneen kertaan muistuttanut siitä, ettei vauvaa saa sitten pudottaa ja sitä pitää varovasti hoitaa. Huoli mummolla on myös siitä, etten osaa huolehtia vauvan saavan tarpeeksi ruokaa tai muutenkaan huolenpitoa jne...Kyselee jo meinaan nyt, että olenhan muistanut ruokkia koirat ja käyttänyt niitä ulkona..Siis kuvittelee mun olevan täysin aivoton..



Anteeksi tämä valitus mutta jonnekin on tosiaan pakko purkaa. Yritän kovasti ymmärtää, mutta välillä en enää jaksa.



Ninca, täysin maahan lyötynä..

Voih, ihana kertomus LEENIKSELLÄ ja hyvä, että olette kaikki nyt kunnossa!Kovasti, kovasti onnea!!!



Toivotan IIDA-LINNEA, että jotain olisi tapahtumassa ja pääsisit hakemaan nyyttiä asap;=) *supsup*



Mutta kyllä on pino mennyt hiljaseks! Aktivoitukee nyt vähän, hyvät immeiset;=)



Kauniita unosia enskoille!



-mooli (37+0)

Ompas Nincalla surku ilta. Ymmärrän kyllä että hermostuttaa äitisi soitot ja kyselyt. Mulla olis varmasti mennyt hermot myös. Eihän se sun vika ole jos äitisi soittaa jo kolmannen kerran ja kyselee samaa asiaa. Älä syyttele itseäsi! Kuulostaa siltä niinku sun mummo ei pitäis sua edes aikuisena, " vauvaa ei saa tiputtaa" . Hitto vie, kai jokainen sellaisen älyää. Taitaa olla ylihuolehtivia sun suku, koita sinä vaan pitää huoli omasta itsestäsi ja vauvasta. Harmi tietenkin et sillon ku juttuseuraa olis vailla, mies on jossain muualla. Tsemppiä vaan ja yritä pitää ajatuset kauniina äitisi ja mummosi häiriköinnistä huolimatta!!



Kiitokset Leenikselle synnytyskertomuksesta, kuulostat kyllä todella onnelliselta =) Ihanaa vauva-arkea teille!

lohtuhali täältä...älä välitä ja yritä olla turhaa miettimättä...toivon sinulle rauhallisia unosia!!!



-mooli

Ollaan lähdössä shoppailemaan tänään, joten lyhyt visiitti ennen sitä. Keskiviikkona oltiin neuvolassa ja sain kauheen saarnan painosta. Noussut liikaa ja nyt pitäisi sitten katsoa mitä suuhunsa laittaa. Blaah... Muuten oli kaikki arvot ja systeemit kunnossa. Lääkäri tarkasti myös ja kohdunkaula oli kolme senttiä ja kiinteä. Sf muuten kasvaa mulla ihan keskikäyrillä. Mulla paino siis noussut nyt kymmenen kiloa tän raskauden aikana. Ja siis ennen raskautta olin ihan normaalipainoinen. Pitää nyt sitten katsoa, ettei paino enää kauheasti nousisi.

Tuli vähän omanapainen teksti. Sori!

Peipposka ja vaavi 30+1