~~KESÄKUISTEN pe-su~~

Nää sunnuntait on mukavia päiviä, kun mulla on omaa aikaa! Yleensä mies ja esikko 2 v. lähtee nääs uimahalliin ja sehän tarkottaa, että esikon päiväunet mukaan lukien mulla on ainakin 4 h vapaata!! No heh, kohta ei taas ole, kun tulee uusi nyytti taloon...



Eilen illalla yhtäkkiä aloin miettiä synnytystä. Että voi hemmetti, se jännitys ois taas edessä. Mitä, jos vaavi onkin iso, mitä jos se onkin perätilassa ja joudutaan sektioon, mitä jos jokin muu asia menee pieleen? Esikon synnytys meni ihan jees, joten sen puolesta ei ole traumoja, mutta kyllähän sitä vähän jännittää, kun laskettuun on vaan 6 viikkoa. Esikoista kannellessani on aina sellanen fiilis, että tämä ei kyllä taida niin pitkään masussa ehtiä olla... toisaalta esikko meni 9 päivää yli ja syntyi rv 41 + 2, joten siinä mielessä tämäkin saattaa mennä kyllä pitkälle. En vaan jaksaisi kasvattaa enää 8 viikoa tätä masua, joka nyttenkin on ihan kiitettävän kokoinen!! Mutta saishan tuo ainakin 4 viikkoa olla vielä muhimassa.



Mielialoista: miestä kohtaan mä olen ollu kuin perseelle ammuttu karhu tossa vähän aikaa sitten. tuntuu, ettei hän tee mitään oikein alkaen pyykinpesusta yms. älyttömästä. Vaikka paljon tekeekin kotihommia ja esikkoa hoitaa, eli ei pitäis olla valittamista, mutta kun ärsyttää niin ärsyttää tässä hormonimyrskyssä. Nyt vähän seesteisempi olo taasen.



Oltiin joo reissussa 3 h bussimatkan päässä to-pe esikon kanssa. Olis pitäny lähteä kyllä omalla autolla, kun sain painia aika-ajoin esikon kanssa, jotta pysyis paikallaan linja-auton penkillä!!



Käytiin katsomassa yhtä mun kaveria, jolla 3,5 v. tyttö, joka suoraan sanottuna aika rasittava tapaus. Aluksi oli niin mustis omista tavaroistaan, että mm. läppäs meidän tytsyä ja tönäs vasten metallista sängynreunaa. Siinä vaiheessa olin, et voi v... jos tää jatkuu tällasena niin me lähdetään alta aikayksikön. Perjantai meni sitten paremmin ja tytöt leikki nätisti yhdessä, mutta koko ajan äitinsä joutui kulkemaan tän tytön perässä varmistaakseen, ettei se vahingossa tai tahallaan satuta pienempäänsä. Onks toi ihan normaalia? Ei ainakaan meidän tuttavapiirissä muiden lasten kanssa tarvitse olla noin varuillaan, hyvin voi jättää lapset leikkimään toistensa kanssa ilman jatkuvaa vahtimista. Eri asia sitten, jos alkaa se lasten rakastama " juostaan ympyrää ja kaatuillaan maahan" -leikki, jossa vahingossa voi sattua törmäyksiä. Kaiken kaikkiaan siis aika rasittava reissu, jollaisia en aio missään tapauksessa enää tehdä raskaana ollessa. Joitain pieniä matkoja tässä vielä on tiedossa n. tunnin ajomatkan päähän. Sieltä sentään ehtii todnäk. omaan sairaalaankin, jos vaikka synnytysoireita alkaa ilmestyä.



Nyt tarttis mennä laittamaan takapihaa vähän kuntoon ja vaihtaa pariin kasviin mullat. TOsin kasvien mullanvaihdon aika ois ollu netin mukaan helmi-maaliskuussa, mutta meitsi vanha viherpeukalo (just joo) taas hoitaa hommat... Onnistun tappamaan lähestulkoon kaikki huonekasvit. Ne jotka mulla on vielä jäljellä, ovat kyllä aikamoisia sissejä ja kestänevät mullanvaihdonkin (jonka teen siis ekaa kertaa elämässäni... ;) Toivottakaa onnea!



Ainiin omaa napaa: Reissussa oli masu vähän kipeä, mutta kotona nyt taas helpompaa. Eilen närästi illalla, nyt ei enää. Tiistaina ois taas neuvola, paljonkohan on tullut elopainoa... tukala olo alkaa olla nousta esim. lattialta istumasta.



Uula rv 33 + 5