Onnellisissa pitkissä parisuhteissa olevat, kertokaahan vinkkejä, kiitos

Se on totta, ettei toista voi muuttaa, mutta parisuhteesta tulee mahtava oppimismatka jos kummallakin on sellainen asenne että haluaa toiselle ja suhteelle hyvää ja on valmis sen eteen myös muuttumaan itse. 

Meillä on takana 8 vuotta, mikä ei vielä ole kovin pitkä suhde, ja myös tuntuu siltä että ollaan vielä ihan alussa! Nykyään riidoista ja näkemyseroista on tullut sellaisia jänniä oppimisen mahdollisuuksia, ja kummallakin on halua hyödyntää niitä. 

Itse olen aiempien suhteiden virheistä oppinut sen, että toista tulee kunnioittaa riidankin keskellä. Hän on silti se rakas, jota ei halua haavoittaa ja sanoja ei saa takaisin. Tämä on ollut iso tekijä miksi tämä suhde on ollut paras kaikista ja paranee vain. 

Pitää uskaltaa olla avoin ja haavoittuvainen. Se on luottamusta. Ilman sitä kumppaneista tulee helposti kilpakumppanit. On kokemusta tästäkin.

Lämpö ja fyysinen läheisyys ovat myös tärkeitä, ne lisäävät myös henkistä läheisyyttä.

 

Toista ei kannata yrittää muuttaa, itseään voi kehittää.  Pikkuasioista ei kannata nillittää.  Kotona pitää saada olla oma itsensä ja olla välillä rauhassa.  Arkea ja pientä epämukavuutta pitää sietää.  Omat autot, omat rahat ja tilava, mukava asunto lisäävät viihtyisyyttä näin vanhemmalla iällä.  Lapset ja lapsenlapset ovat ihana yhteinen asia.  Nyt on hyvä vaihe, kun työt ja ruuhkavuodet ovat takanapäin.  Yhdessä 53 vuotta, avioliitossa 48 vuotta.

Oikea puolisovalinta on tärkein. Mitkään hienot ohjeet eivät auta, jos toinen ei samalla tavalla panosta ja asennoidu suhteen hoitamiseen ja rakkauden vaalimiseen. Eli valitse fiksu ja kypsä, tunne-elämältään terve kumppani ja ole itsekin sellainen. Jos et ole, ota vastaan apua ja suhtaudu avoimin mielin itsesi kehittämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säilyttää myös omat ympyrät, kaverit ja harrastukset. 

...niin ja myös ne omat rahat. 

Meillä on yhteinen pankkitili ja myös kummallakin omia tilejä.

Se tahto rakastaa.Siis jos on aivan sekopäisesti rakastunut ja tunne jatkuu niin alamäessä palauttaa mieleen.Kun on samat arvot ja huumorintaju yhteinen,on hyvä olla.Ollaan aina otettu aikaa meille.Nyt eläkkeellä edelleen pidetään kivaa kahdestaan.Paljon seksiä ,lastenvahteja ja armollisuutta . yhdessä nyt 53v.

Puhutaan puolisolle aina arvostavasti ja hänestä muille arvostavasti. 

Ei olla itsekkäitä vaan tarjoudutaan aina tekemään kodin askareita, heräämään lapsen kanssa jne. Näin molemmilla on olo, että molemmat haluavat kantaa vastuuta.

Kannattaa miehenä syntyä pitkäksi , rikkaaksi , komeaksi ja isomunaiseksi. Tämä on aika varma resepti että suhde kestää vuodesta toiseen . Harvoin nainen päästää tällaista miestä menemään . Jos nämä ominaisuudet puuttuu kannattaa luovuttaa jo lapsena. Ei mahdollisuutta parisuhteeseen tai seksiin koskaan . 

Vierailija kirjoitti:

Täällä vastaa mies, jo keski-ikäinen. Oma parisuhteeni ei ole vielä varsinaisesti pitkä -muutamia vuosia yhdessä, puolet siitä avioliitossa- mutta olemme kuitenkin jo vakiintunut aviopari. Onnellinen sellainen.

Minulle hyvin tärkeä ominaisuus ihmisessä on, että ei ota itseään liian vakavasti. Että osaa nauraa itselleen. Vaalin tätä piirrettä itsessäni, ja puolisoni on samanlainen. Hassuttelemme paljon. Tällainen kepeä, leikillinen vuorovaikutus on mielestäni parisuhteessa tärkeätä.

Toinen olennainen asia on toisen arvomaailman kunnioittaminen. Aina ei ole pakko olla kaikesta samaa mieltä, mutta silloinkin toisen mielipiteitä täytyy kunnioittaa.

Kolmanneksi, pitää osata riidellä rakentavasti. Ei mykkäkouluja, ei toisen mitätöimistä, ei minkäänlaista henkistä (eikä tietenkään fyysistä) väkivaltaa. 

Hyvin kirjoitettu. 

Meillä suhteen kantava voima on myös keskinäinen ystävyys ja kumppanuus, olemme elämässä samalla puolella silloinkin kun mielipiteet eriävät. 

Nauramme, hulluttelemme. Jos riitelemme (n 1x 10 vuodessa) riitelemme asiasta emme koskaan alennu henkilökohtaisuuksiin tai syyttelyyn. Olemme ylpeitä ja kiinnostuneita toisistamme, annamme tilaa omille jutuille mutta viihdymme todrlla hyvin yhdessä.

30v yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Koko juttu lähti ensin ystävyydestä. En sitten tiedä oliko tolla merkitystä.

Voi se lähteä ystävyydestäkin, mutta ei sillä sinänsä taida olla merkitystä, mistä se lähtee. Meillä lähti salamarakastumisesta, heti ensi näkemältä. 30 vuotta jatkunut. Nykyään toki on myös ystävyyttä ja kumppanuutta mukana suhteessa, ei ole sitä pelkkää salamaa enää, eikä sellaista jaksaisikaan. Tärkeitä asioita minusta on halu olla yhdessä, toisen kunnioittaminen ja luottamus, että molemmat haluavat toisilleen hyvää. 

Huumori, yhteinen. Sillä pääsee monenkin vaikean tilanteen ylitse ja se rikkoo myös jään, jos sitä kertyy. Lisäksi joku kunnioitus ja arvostus toista kohtaan, että toinenkin on ihminen.

Myöhäistä monelle, mutta:

Kumppani pitäisi jo lähtökohtaisesti valita hyvin. Itselleni tämä tarkoitti mm. seuraavaa:

-En edes harkinnut parisuhdetta miehen kanssa, jolla oli runsasta alkoholinkäyttöä/päihdeongelmaa, vaikeita mt-ongelmia tms. Nämä asiat eivät koskaan povaa hyvää, kun ongelmat tuppaavat iän myötä korostumaan.

-Kyky puhua tunteistaan ja ajatuksistaan rehellisesti. Ei tarvitse olla mikään Runeberg, mutta omat ajatukset on osattava tuoda esille. Tämä tekee kaikesta keskustelusta rakentavampaa ja asioista pystyy puhumaan aidosti.

-Älä ota ihmistä, jolla on arjenhallinnan kanssa ongelmia. Jos ihminen ei ole tähänkään asti osannut pitää huolta asioistaan, koti on kuin läävä ja mahdolliset aiemman liiton lapset heitteillä, niin ei tämä ihminen sinun kanssasi sen parempi kumppani ole.

-Valitse aidosti hyväsydäminen, empaattinen ja toisia ihmisiä ajatteleva kumppani. Katso, miten hän kohtelee sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole hänen lähipiirissään. Siitä voi päätellä paljon, miten ihminen puhuu esim. kaupan kassalle, tietä kysyvälle ventovieraalle jne.

-Jos kaipaat elämänmittaista, hyvää puolisoa ja haluaisit yhteisiä lapsia, niin katso piirteitä, jotka ovat vanhemmuuden ja puolisona olon kannalta olennaisia. Jännittävä harrastus tai kiva pukeutumistyyli ei ole olennainen asia vakaan perhe-elämän kannalta. Sen sijaan kannattaa katsoa, osaako toinen kantaa vastuuta, huolehtia muista, tehdä rutiininomaisia pitkästyttäviäkin asioita. Sitähän se arki pitkälti pikkulapsiperheessä on.

Minä etsin tällä logiikalla miestä useamman vuoden. Löytyi lopulta ihana mies, joka on ollut rakastava ja kunnollinen puoliso ja isä yhteiselle lapsellemme. :)

Mieheni rakastaa minua vakaasti. Itse en ole niin vakaa ihailussani miestä kohtaan.

20 vuotta yhdessä. Mies ei vaadi minulta mitään muuta kuin sen, että saa olla lähelläni ja olla mieheni. Saan miehestä turvaa ja miehisyyttä. 

Meillä on ollut lähes aina erittäin hyvä keskusteluyhteys, mikä on pelastanut monelta karikolta. 

Hyvä katsoa peiliin, jos kokee vaikkapa tylsyyttä parisuhteessa. 

Huolehtii siitä, ettei omalla toiminnallaan tai sanomisillaam aiheuta toiselle pahaa mieltä ellei ole pakko. 

Päätös rakastaa toista joka päivä uudelleen

Kunnioittaa toisen rajoja ja yksityisyyttä

Usko siihen, että rakkaus voi vielä löytyä, jos sen kadottaa. Onneksi se löytyi.

Kaikilla parisuhteilla erilainen dynamiikka. Jokaisen parin pitää löytää yhdessä avaimet elämän onnistumiseen yhdessä. 

Yhteensopivat luonteet ja arvot. Arki on juhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miehenä syntyä pitkäksi , rikkaaksi , komeaksi ja isomunaiseksi. Tämä on aika varma resepti että suhde kestää vuodesta toiseen . Harvoin nainen päästää tällaista miestä menemään . Jos nämä ominaisuudet puuttuu kannattaa luovuttaa jo lapsena. Ei mahdollisuutta parisuhteeseen tai seksiin koskaan . 

Hienoa, en tiennytkään olevani isomunainen ja nyt noin 55 vuotta seurustelua takana ja avioliittoakin 38 vuotta, olenko poikkeava? Vaimolla ei muuten ole tatskoja, töröhuulia, hiustenpidennyksiä, rakennekynsiä yms. mutta hänellä on noin 100kiloeuron vuositulot kuten minullakin eli pärjäämme. Ei ole koskaan tarvinnnut mennä kylpylään, Turkkiin, Dubaihin, eikä ole nepsy tms. erityislasta  vaan se ainoa on lääkäri vakkarivirassa. Olen varmaan pervo kun mielestäni Purra  on nainen paikallaaan vaikken persuja äänestäkään.

20+ vuotta liitossa. Täällä on tullut jo oikeastaan kaikki esille. Ehkä se, että molemmilla on myös joku oma harrastus niiden yhteisten asioiden lisäksi.

Me ratkoimme solmut parisuhdeterapeutilla vuosia sitten ja aidosti opimme siellä. Sitä ennen kävin itse pitkässä terapiassa. Huonot eväät lapsuudenkodista voivat olla parisuhteessa myrkkyä. Esimerkiksi se mykkäkoulu on väkivaltaa.

55 jatkaa: Parisuhteessa on myös hyvä olla jotain kivaa mitä odottaa. Itse vien vaimoa ravintolaan aina silloin tällöin ja tuon joskus pieniä lahjoja. Ainakin kerran vuodessa on hyvä käydä pienellä reissulla yhdessä jossain. Ja se puhumisen ja riitelyn taito on asia jossa pystyy kehittymään, emme ole ajatusten lukijoita. Seksissä molempien toiveet on hyvä huomioida.

Onko kaksi kuukautta pitkä vai lyhyt aika? Ihan hyvin on mennyt. Tapaillaan yleensä vaan viikonloppuisin, jos keretään.

Pitää erottaa rakkaus läheisriippuvuudesta. 

Pitäkää yllä ihan omia juttuja ja harrastuksia. Jos kaikki pitää tehdä yhdessä, niin silloin ilm toinen alkaa pakosta sopeutua toisen tahtoon.

Lisäksi samanlainen suhde seksiin.

Kerran telkussa oli pariskunta, joka oli ollut 70 v yhdessä ja he sanoivat pitkän suhteen siunaukseksi sen, ettei heillä ole yhteisä harrastuksia.  En nyt ihan noin tiukkana olisi, mutta osittain.

T. N 55 v yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Valtio saa haitata, estää ja tuhota onnelliset parisuhteet ja pakottaa eroamaan. Valtio päättää kenen kanssa olet parisuhteessa ja kenen et.

Onko väkivaltaista alkoholisti-isää käsketty muuttamaan pois kotoa, että lapsia ei jouduta ottamaan huostaan? Pelko ei ole onnellisuutta.

Pitkässä suhteessa pysymisen edellytys: tyytyminen.