Onnellisissa pitkissä parisuhteissa olevat, kertokaahan vinkkejä, kiitos

Vierailija kirjoitti:

Kunnioita toista ja pidä keskusteluyhteys. 

Välillä tietty pitää käydä vieraissa virkistämässä muistia että kuinka ihana se oma mies onkaan. 

20 v yhdessä.

Ai pitää?

Ensimmäinen 10v oli mahtavaa aikaa, sitten alkoi puuduttamaan. Päätettiin avata suhde ja nyt on kummallakin bonuspuoliso ja keskinäinen suhdekin voi taas hyvin.

Vaihtelu virkistää! 

Me rakastamme ja kunnioitamme toisiamme eikä meillä ole mitään asioita, mistä monet tappelevat. Emme käytä päihteitä eikä meillä ole taloudellisia huolia.

Aito, aivoin keskusteluyhteys sekä vielä 15v jälkeen me käymme treffeillä, teemme juttuja yhdessä, kokeilemme uusia asioita yhdessä, sama yhteinen huumori, otamme toistemme tarpeet huomioon jne.

Jostain syystä ihmiset lopettavat sen sellaisen treffailun muutaman vuoden jälkeen, kun päädytään yhteen. Tottakai suhde lässähtää ja muuttuu tylsäksi!

Olen ollut puolisoni kanssa 25 vuotta yhdessä, aloitimme suhteen ollessani 18 vuotias.

Mielestäni tärkein oivallus on se, että älä yritä muuttaa toista. Muutos pitää tulla ihmisestä itsestään. Jos toinen muuttuu vuoksesi, se on pitkässä juoksussa pelkkää teeskentelyä ja aiheuttaa ristiriitoja. Jos toinen ei muutu, sinun on joko hyväksyttävä se tai mietittävä pystytkö elämään sen kanssa. Jos vastaus on ei, silloin on parempi erota.

Suhteemme alussa oli ihan liikaa sellaista pakonomaista miellyttämisenhalua ja konfliktien välttelyä, mikä vain patoutti ongelmia. Tämä aiheutti sen, että yritettiin vain hymyillä, vaikka tosiasiassa toinen otti päähän niin huolella että meinasi kuppi mennä nurin.

Kun hyväksyimme sen, että on täysin ok olla eri mieltä. On täysin ok riidellä välillä. On täysin ok, että välillä tulee paha mieli siitä mitä toinen tekee. Asiat tuppaavat selviämään puhumalla. Se on elämää, elämä ei ole täydellistä.

Yhteiset kulut maksamme yhdessä suhteutettuna kummankin tulotasoon,  kummallakin on silti omat rahat.  Eli jos palkka on saman verran, se on 50/50, jos taas toinen tienaa huomattavasti enemmän, hän maksaa myös enemmän. Varmistetaan että kummallekin jää oikeudenmukainen summa rahaa omaan käyttöön.

Tällä menty vuodesta 1999, lapsia useampi ja yhteinen asuntolaina, eikä koskaan ole tarvinnut riidellä rahasta.

Minäkin sanon, että keskusteleminen on erittäin tärkeää. Ei pidä olettaa, että toinen ymmärtää asiat puhumatta, vaikka hän tuntuisi kuinka sielunkumppanilta. Toisaalta kaikesta ei aina kannata keskustella, ainakaan miettimättä yön yli. Saattaa huomata, ettei mitään ongelmaa ollutkaan, oli vaan nälkä, väsymys tms.

Tätyy hyväksyä toisen muuttuminen ja muuttumattomuus. Mutta mielestäni kaikki lähtee siitä, että kumppani on alunperin valittu oikein. Itselleni se oli ihminen, joka tuntui yhtä aikaa tutulta ja turvalliselta, mutta myös kiinnostavalta ja mystiseltä. Näin on edelleenkin ja siksi jaksan olla hänen kanssaan myös hankalampina aikoina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ns ketuttaa, niin katso ensin peiliin, sitten vasta siihen kumppaniin. 

Tämä ei toimi, jos toinen on jo valmiiksi itseään kaikesta syyttävä, alistuva kynnysmatto ja toinen tyranni, jolla narsistisia piirteitä. Toisesta tulee koko suhteen sylkykuppi, johon toinen purkaa aggressionsa. 

 

 

Joo, mutta silloin ei ole ylipäänsä mahdollisuuksia onnistua sen paremmin parisuhteessa kuin elämässä ja se vika edelleen on siellä peilissä, molemmilla.

Hyviä juttuja tullut muilta. Lisäisin, että pitää jaksaa kiinnostua puolison jutuista. Niiden ei tarvitse olla omia kiinnostuksen kohteita, eikä kaikkeen tarvitse lähteä mukaan mutta välillä on hyvä poistua omalta mukavuusalueelta ja keskustella asioista, jotka eivät ole itselle tuttuja tai katsoa vaikka elokuva/teatterinäytös mikä ei itseä ehkä niin kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset kulut maksamme yhdessä suhteutettuna kummankin tulotasoon,  kummallakin on silti omat rahat.  Eli jos palkka on saman verran, se on 50/50, jos taas toinen tienaa huomattavasti enemmän, hän maksaa myös enemmän. Varmistetaan että kummallekin jää oikeudenmukainen summa rahaa omaan käyttöön.

Tällä menty vuodesta 1999, lapsia useampi ja yhteinen asuntolaina, eikä koskaan ole tarvinnut riidellä rahasta.

Tässä suhteessa on tuo raha aiiiiika tärkeä 😂

respektiä ja kunnioitusta toista, aina. Keskustelemme kaikesta ja nauramme paljon.

Terv avioliitossa viimeiset 32 vuotta,yhdessä 35 vuotta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioita toista ja pidä keskusteluyhteys. 

Välillä tietty pitää käydä vieraissa virkistämässä muistia että kuinka ihana se oma mies onkaan. 

20 v yhdessä.

Ai pitää?

Minä en ole koskaan pettänyt puolisoani, mutta viimeiset 10 vuotta kärvistellyt sen kanssa, että haluan muitakin. En tiedä toipuisiko suhde siitä.

Parisuhteessa pärjää ne jotka osaa asettaa rajat omalle jaksamiselle.

Kuten mies joka makaa sohvalla makkara toisessa kädessä ja olut toisessa.

En tiedä onko neuvoista hyötyä, koska monet asiat tulevat vasta iän ja kokemuksen myötä. Nykyään toimimme hyvin rakentavasti ja kunnioittavasti toistemme kanssa, mutta nuorena, ensimmäiset 5-10 vuotta, se oli vaikeaa. Silti olemme tässä, enkä osaa ihan sanoa mikä on ydinsyy. Olemme kumpikin ihan perusmukavia ja perusluotettavia ihmisiä (ei väkivaltaa, ei pettämistä tms), mutta monet vastaavat parit ovat eronneet.

Omat varjopuolet ja omat parisuhdemallit on hyvä tiedostaa. On hyvä ymmärtää, että pariskuntien riidat ovat usein sitä, että hyväksytkö sinä minut, näetkö sinä minut ja haluatko minut, ja se mikä kelpaa vastaukseksi riippuu hyvin paljon, siitä millainen olet ja millaisessa perheessä olet kasvanut. Jos oma perusluottamus parisuhteeseen ja omaan itseen/toiseen on kunnossa, on helpompaa kuin jos ei ole. Uskon, että eroperheiden lapset eroavat helpommin tämän takia.

Keskusteleminen kannattaa, joten valitse kumppani jonka kanssa jaksat jutella. Toisaalta, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän uskon tekoihin ja fyysisyyteen, ja vähemmän puheeseen, mutta ehkä se kertoo vain siitä mitä asioita minun on pitänyt käsitellä. Jokaisella on omat juttunsa.

Säilyttää myös omat ympyrät, kaverit ja harrastukset. 

Vierailija kirjoitti:

Säilyttää myös omat ympyrät, kaverit ja harrastukset. 

...niin ja myös ne omat rahat. 

Yli 30 vuotta naimisissa ja siltä pohjalta sanoisin että toisen kunnioittaminen, arvostaminen ja rakastaminen sellaisena kun hän on. Toki sen kumppanin täytyy olla kunnioittamisen, arvostamisen ja rakastamisen arvoinen ja toimia vastavuoroisesti.

Tärkeää on keskustella asioista ja tuntea toisen mieltymykset. Yhteinen tekeminen ja yhteinen aika, toki omaakin aikaa pitää olla. Samat arvot asioista, jos toisella on ihan eri arvostukset suhde ei oikein toimi.

Se puoliso vain on niin ihana. On hauskaa keskustella kaikista asioista ja yhdessä puuhata kotona. Jos toinen on kipeä, toinen auttaa. Kai sitä voi kutsua rakkaudeksi näin vanhanakin.

Olemme hyviä eri asioissa, niin asiat esim maailman poltiikka tulee tutuksi  monelta kanteilta.

Oleta toisesta hyvää ja usko toisen sanaa. Jos on negatiivista sanottavaa, kysy ensin onko nyt hyvä hetki antaa palautetta tai puhua hankalasta asiasta. Anna toisen olla oma itsensä ja olla myös omassa rauhassaan. Älä koe uhkaavana tai ota itseesi sitä jos toinen on eri mieltä. Kerro toiselle mikä sinulle on tärkeää, ja kunnioita sitä mikä toiselle on tärkeää. Opi tuntemaan tavat joilla toinen osoittaa rakkautta ja millaisia välittämisen osoituksia hän erityisesti arvostaa. Älä unohda fyysisyyttä suhteesta ruuhkavuosissakaan - se on tapa saada toinen tuntemaan itsensä halutuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Vaali suhdetta puolisosi perheeseen aina kun se on mahdollista. Uskalla kohdata kriisit ja pahatkin ristiriidat, uskalla lähteä pariterapiaan. Tunnusta tosiasiat ja ole valmis muuttamaan myös omaa käytöstäsi ja asennettasi. Kun toinen puhuu, ole kuulolla. Kun toinen vaikenee, anna tilaa. 

Yhdessä vuodesta 1978. Naimisissa nyt 40 vuotta. Ollaan kasvettu yhteen teineistä isovanhempien ikään. Huumori, kiintymys ja päivittäinen halailu kuuluu asiaan. Rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan kasvaa vuosi vuodelta. Haluamme toistemme parasta. Kummallakin on myös omia ystäviä ja harrastuksia. Ollaan onnellisia, kun meillä on toisemme.