Onnellisissa pitkissä parisuhteissa olevat, kertokaahan vinkkejä, kiitos

Jos joku ns ketuttaa, niin katso ensin peiliin, sitten vasta siihen kumppaniin. 

Oli tilanne tai erimielisyys mikä tahansa, toista on kohdeltava kunnioittavasti. 

~19 vuotta onnellisesti yhdessä

Luovu parisuhteesta. Valtio päättää kenen kanssa olet suhteessa ja kenen et.

Valtio saa haitata, estää ja tuhota onnelliset parisuhteet ja pakottaa eroamaan. Valtio päättää kenen kanssa olet parisuhteessa ja kenen et.

Miltäs kuulostaa? Kuulostaako onnelliselta elämältä, että itse et saa päättää kenen kanssa olet parisuhteessa ja kenen et? Valtio pakkonaittaa sut jollekin pidit siitä tai et niin sinähån panet!

Naurakaa yhdessä. Joskus nuorena luulin ettei esim. sängyssä voi nauraa tai erotiikka kuolee, mutta nykyään on niin rentoutunut olo, että voin ottaa siihenkin touhuun huumorin mukaan ja silti tuntea valtavaa intohimoa toista kohtaan.

Eipä siin mitään auta jos ei oo se oikea kumppani

Parisuhdeleirit. 

Mieheni ei ollenkaan osaa nähdä missään asiassa, että hänessä on vikaa. Vertaisryhmissä hänelle selkiää ja hän sitä sietää siellä. Jostain syystä mieheltäni puuttuu kaikki itsensä syyttäminen. Minussa on tietysti omat virheeni. 

Kotona asenne unohtuu, mutta kyllä käynneistä jää aina jokin hyöty. 

Alkuperäinen valinta oli meillä oikea. Se varmaan tärkein asia. Myöhemmin mahdoton korjata, jos kumppani kuuluu ihan toisenlaiseen ihmislajiin.  Ehkä kuitenkin voi tyytyä elelemään ystävinä tai kavereina eikä odota sen enempää. 

"Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" eli kun molemmat ilahduttavat toista, tai ainakin yrittävät olla tuottamatta toistuvia pettymyksiä, siitä on hyvä lähteä. Kiittää pitää osata ja pyytää anteeksi. Tiimiajattelu, me vastaan maailma, ei sinä vastaan minä. Yhdessä 20 v ja uusperhe-elämä.

Koko juttu lähti ensin ystävyydestä. En sitten tiedä oliko tolla merkitystä.

Keskusteleminen. Olemme oppineet yhdessä puhumaan asioista, iloisista ja vaikeistakin. Meillä ei ole mykkäkouluja, emme hauku toisiamme toisillemme emmekä muille, vaan sanomme rehellisesti, jos toisen sanomiset tuntuu pahalta tai jos kaipaa huomiota. Kertomalla ja kuulemalla saamme aikaan ymmärrystä ja kasvamme vahvemmiksi ja viisaammiksi. Kummankaan lapsuudenkodissa ei puhuttu, joten tämä oli molemmille tärkeä uusi asia omaksua. 

Vierailija kirjoitti:

Keskusteleminen. Olemme oppineet yhdessä puhumaan asioista, iloisista ja vaikeistakin. Meillä ei ole mykkäkouluja, emme hauku toisiamme toisillemme emmekä muille, vaan sanomme rehellisesti, jos toisen sanomiset tuntuu pahalta tai jos kaipaa huomiota. Kertomalla ja kuulemalla saamme aikaan ymmärrystä ja kasvamme vahvemmiksi ja viisaammiksi. Kummankaan lapsuudenkodissa ei puhuttu, joten tämä oli molemmille tärkeä uusi asia omaksua. 

Joo, tämä. Ja meillä 95% nahinoista olisi voitu välttää kun olisi vältytty oletuksilta ja väärintulkinnoilta. Suu auki ja sanoja ulos, kukaan ei lue ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Eipä siin mitään auta jos ei oo se oikea kumppani

Miksikäs sen väärän on sitten valinnut?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ns ketuttaa, niin katso ensin peiliin, sitten vasta siihen kumppaniin. 

Tämä ei toimi, jos toinen on jo valmiiksi itseään kaikesta syyttävä, alistuva kynnysmatto ja toinen tyranni, jolla narsistisia piirteitä. Toisesta tulee koko suhteen sylkykuppi, johon toinen purkaa aggressionsa. 

Jos tulee ongelmia, ole osa ratkaisua eikä ongelmaa.

Luottamus on tärkein. Niin kauan kun pystyt luottamaan toiseen, kaikki järjestyy lopulta. Ole siis itse luotettava. Pidä minkä lupaat, älä suhmuroi toisen selän takana. 

Kunnioita toista ja pidä keskusteluyhteys. 

Välillä tietty pitää käydä vieraissa virkistämässä muistia että kuinka ihana se oma mies onkaan. 

20 v yhdessä.

Rakkaus, hyvä tahto ja arvostus toista kohtaan. 

Erilaisuuden hyväksyminen, joidenkin asioiden sormien läpi katsominen, anteeksiantaminen.

Täällä vastaa mies, jo keski-ikäinen. Oma parisuhteeni ei ole vielä varsinaisesti pitkä -muutamia vuosia yhdessä, puolet siitä avioliitossa- mutta olemme kuitenkin jo vakiintunut aviopari. Onnellinen sellainen.

Minulle hyvin tärkeä ominaisuus ihmisessä on, että ei ota itseään liian vakavasti. Että osaa nauraa itselleen. Vaalin tätä piirrettä itsessäni, ja puolisoni on samanlainen. Hassuttelemme paljon. Tällainen kepeä, leikillinen vuorovaikutus on mielestäni parisuhteessa tärkeätä.

Toinen olennainen asia on toisen arvomaailman kunnioittaminen. Aina ei ole pakko olla kaikesta samaa mieltä, mutta silloinkin toisen mielipiteitä täytyy kunnioittaa.

Kolmanneksi, pitää osata riidellä rakentavasti. Ei mykkäkouluja, ei toisen mitätöimistä, ei minkäänlaista henkistä (eikä tietenkään fyysistä) väkivaltaa.