Onko hullua muuttaa teinien kanssa 400 km päähän?

Vierailija kirjoitti:

Se Kuopio ei välttämättä ole enää semmoinen, mitä sä ikävöit. 

Sanoit, että miehellä olisi tötä siellä... mutta entäpä sä? Suomessa ei häävi työllisyystilanne ole.

Lapset ovat kyllä  niin hurjassa iässä tuon suhteen, että heidän elämäänsä lähtisi muuttamaan noin radikaalisti. Paljon omia myllerryksiä ja kaverit ovat todella tärkeitä ja se oma tuttu elinpiiri. He joutuisivat aloittamaan kaiken alusta ja onko heistä siihen.

Ehkä voisitte miettiä jotain vapaa-ajan kotia sieltä lapsuusmaisemista?

Mökkiä olen haaveillut näiltä seuduilta. Viimeistään eläkkeellä, jos ei ole aiemmin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä missään tapauksessa revi teinejä juuriltaan ja irti kavereista tuossa iässä! Ehdit muuttaa myöhemminkin.

Just näin. Mä olen vaimolle sanonut, ettei näiltä huudeilta lähdetä ennen kuin pahnanpohjimmainen saa opiskelut valmiiksi.

Tuo 16 vuoden ikä voi olla toisaalta ihan hyväkin ikä muuttaa. Sen ikäinen pystyy jo pitämään yhteyttä kavereihin vaikka olisi välimatkaa. Joka tapauksessa peruskoulun jälkeen vaihtuu kaveripiiri, kun osa menee lukioon ja osa amikseen, ja osa vanhoista kavereista jää ja tulee uusia kavereita tilalle. 

Muuttaminen voi olla vaikeaa 14-vuotiaalle. Siinä iässä on murrosikä pahimmillaan ja paljon sopeutumista ihan oman itsensä kanssakin, kun keho muuttuu. Ehkä teidän kannattaa miettiä vielä, voisiko perhe asua vuoden-pari kahdessa paikassa? 

16-vuotiaalle ja 6-vuotiaalle on varmaan paljon helpompi sopeutua. 

Nyt on hyvä aika alkaa viimeistään opettamaan varsinkin isompia lapsia tulemaan toimeen omillaan. Muutaman vuoden asutte vielä ja sen jälkeen voitte muuttaa nuorimman kanssa ja isot ovat jo niin isoja, että voivat jäädä asumaan nykyiselle paikkakunnalle (tai ehkä lähtevät joka tapauksessa muualle opiskelemaan). En lähtisi teinejä repimään irti omista ympyröistään siksi, että minusta olisi kivempi asua muualla.

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisia kommentteja kuten arvelinkin. Itse en koe Kuopiota tuppukylänä ja murre ei haittaa. 😄 Ollaan kuitenkin monta kertaa vuodessa kyläilty lasten kanssa Kuopiossa, joten ihan tuntematon ei kaupunki ole. 

Juurikin tuo lasten sopeutuminen on asia joka mietityttää, kukaan kun ei voi kertoa miten asiat menisi. Kavereita ei siellä ole, toki muuta sukua löytyy.

Ja jos muutetaan, lähtee koko perhe samalla ehdottomasti.

 

Ap

Ei se pendelöiinti niin kamalaa ole kuin luulet. Jotkut perheelliset ovat reissutöissä vuosikymmeniä ja teillä se ei olisi kuin pari vuotta. Voihan se siippa muuttaa työviikoksi vaikka vanhemmilleen, jos et luota hänen asumistaitoonsa yksin ja arki-iltojen viettämiseen.

No, nyt on aika muuttaa ennen kuin 6-vuotias aloittaa koulun. 

Teinit voivat muuttaa takaisin "etelään", kun hakeutuvat opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Muuttaminen voi olla vaikeaa 14-vuotiaalle. Siinä iässä on murrosikä pahimmillaan ja paljon sopeutumista ihan oman itsensä kanssakin, kun keho muuttuu. Ehkä teidän kannattaa miettiä vielä, voisiko perhe asua vuoden-pari kahdessa paikassa? 

16-vuotiaalle ja 6-vuotiaalle on varmaan paljon helpompi sopeutua. 

Itse joudin muuttamaan seiskan ja kasin välissä. Sinänsä kaikki miuten ookoo, mutta kaveruuksien suhteen yms yksi vuosi meni lähes harakoille. Tuossa iässä ryhmäytyminen on niin tiivistä, että se vuosi meni täysin totutellessa uusiin porukoihin ja sisäänpääsyyn.

Minut on teini-ikäisenä muutettu toiselle puolelle Suomea (lähelle äitini kotiseutua), ja kyllähän se yhtä h*lvettiä oli. Onneksi vanhempanikin, myös äiti, totesi ettei se ollut meidän paikkamme, ja palasimme takaisin jos ei nyt maitojunalla, niin aika pian kuitenkin. Pelasti minun ja sisareni mielenterveyden.

Vierailija kirjoitti:

No, nyt on aika muuttaa ennen kuin 6-vuotias aloittaa koulun. 

Teinit voivat muuttaa takaisin "etelään", kun hakeutuvat opiskelemaan.

Kuopiossa on amikset, ammattikorkeakoulu ja yliopisto. 137 km itään niin on samat oppilaitokset tarjolla. Elämää on muuallakin kuin "etelässä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se Kuopio ei välttämättä ole enää semmoinen, mitä sä ikävöit. 

Sanoit, että miehellä olisi tötä siellä... mutta entäpä sä? Suomessa ei häävi työllisyystilanne ole.

Lapset ovat kyllä  niin hurjassa iässä tuon suhteen, että heidän elämäänsä lähtisi muuttamaan noin radikaalisti. Paljon omia myllerryksiä ja kaverit ovat todella tärkeitä ja se oma tuttu elinpiiri. He joutuisivat aloittamaan kaiken alusta ja onko heistä siihen.

Ehkä voisitte miettiä jotain vapaa-ajan kotia sieltä lapsuusmaisemista?

Mökkiä olen haaveillut näiltä seuduilta. Viimeistään eläkkeellä, jos ei ole aiemmin mahdollista.

Mitään sitku -elämää ei ole. Moni on kuollut tai sairastunut vakavasti ennen oikeaa eläkeikää.

Älä todellakaan revi lasten elämää auki tällä tavalla. Teininä ei pääse enää samalla tavalla mukaan vanhoihin piireihin ja koulu/lukio, harrastukset ja yleisemmin ihmissuhteet jäävät köyhiksi. Teinit todennäköisesti vaan eristäytyy ison muutoksen ja yksinäisyyden vuoksi. Paljon järkevämpää muuttaa aikaisintaan kun kaksi vanhinta ovat selvinneet omilleen.

Meille päätös oli oikeastaan helppo. 16v jäi synnyinseudulle omilleen. Hänellä omi hyviä fredejä, joiden vanhemmat otti koppia ja 13v tä kiusattiin ja hän halusi muuttaa ja hän sopeutui hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Siis missä asutte nyt? Muutitte jonnekin etelään, ehkä Espanjaan?

Sehän on kysymyksessä. 400km Kuopiosta etelään. Olisiko jossain pääkaupunkiseudulla?

Ikivanha juttu jo itsellä, mutta tuskin teinit muuttuneet takavuosista. Meille tuli teini-iässä isäpuoli ja muutettiin kaupungin kupeesta aivan perämetsään. Se oli aivan kamalaa. Oltiin jo kerran vastaava muutto tehty ja sain uudelta paikkakunnalta ystäviä. Uudella ei ollut ystäviä enkä niitå enää saanut kun yläaste oli ohi. Ei siellä perämetsässä ollut harrastuksia tai mitään muutakaan. Menetin ystävät ajan myötä kun ei heitä enää nähnyt ja se kämppä oli kamala hirsitalo, jossa ahdisti vaan joka päivä enemmän. Vähemmän yllättäen meni välit isäpuoleen ja äitiinkin. Muutin isäni luo ja sain takaisin lapsuuden ystävät uudelleentutustumisen jälkeen. Lopputulos on etten halua koskaan enää muuttaa ellei se välttämätöntä ole

En ota kantaa siihen pitääkö teidän muuttaa. Itse kärsin tuosta aikanaan suunnattomasti.

M50+

Vierailija kirjoitti:

Muuttaminen voi olla vaikeaa 14-vuotiaalle. Siinä iässä on murrosikä pahimmillaan ja paljon sopeutumista ihan oman itsensä kanssakin, kun keho muuttuu. Ehkä teidän kannattaa miettiä vielä, voisiko perhe asua vuoden-pari kahdessa paikassa? 

16-vuotiaalle ja 6-vuotiaalle on varmaan paljon helpompi sopeutua. 

14 vuotiaalle kaikki on vaikeaa, on vaikeaa olla murrosikäinen. Kyllä minä muuttaisin, kas kun lapset päättää vasta aikuisina asuinpaikkansa. Toki oli aikoinaan koulukaveri jonka vanhemmat muuttivat Ruotsiin ja tämä meni sinne vain viikonloppuisin ja lomilla, puoli vuotta asui vanhassa asunnossa sen ostaneen perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisia kommentteja kuten arvelinkin. Itse en koe Kuopiota tuppukylänä ja murre ei haittaa. 😄 Ollaan kuitenkin monta kertaa vuodessa kyläilty lasten kanssa Kuopiossa, joten ihan tuntematon ei kaupunki ole. 

Juurikin tuo lasten sopeutuminen on asia joka mietityttää, kukaan kun ei voi kertoa miten asiat menisi. Kavereita ei siellä ole, toki muuta sukua löytyy.

Ja jos muutetaan, lähtee koko perhe samalla ehdottomasti.

 

Ap

Tälleen keskenkasvuisena paikkakuntaa vaihtaneena en pitäis asiaa niin kammottavana, että pelkästään sen takia kannattais jättää tekemättä, että sais lapset varjeltua siltä. Ihminen sopeutuu uusiin tilanteisiin

En muuttaisi vielä. Eikä kyllä mitään järkeä jakaa perhettä kahdelle eri paikkakunnalle kun ei ole pakko.

Mutta mitä ne teinit sanoo? Jos ovat myötämielisiä niin sitten muutto. Kuuntelisin mielipiteitä ja antaisin vaikuttaa kun ovat jo noin isoja ja mitään pakottavaa syytä muuttoon ei ole. Kavereilla on tosi iso merkitys tuossa iässä. 

Oma teini sanoisi ei ja sitten voisi miettiä omaa muuttoa kunhan teini on lähtenyt opiskelemaan. Mutta voivan ne ap;n teinit ajatella toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, nyt on aika muuttaa ennen kuin 6-vuotias aloittaa koulun. 

Teinit voivat muuttaa takaisin "etelään", kun hakeutuvat opiskelemaan.

 

Kuopiossa on amikset, ammattikorkeakoulu ja yliopisto. 137 km itään niin on samat oppilaitokset tarjolla. Elämää on muuallakin kuin "etelässä".

 

Toki, mutta jos vanhoja kavereita ym. jää ikävä.

Mulle tuli joku kotiseutuikävä viidenkympin kriisissä. Asutaan Espoossa, (etä)työt Helsingissä ja lähtöisin olen Hyvinkäältä.

Voi, että mä kaipasin Hyvinkään maisemiin aivan älyttömästi. Sveitsin lenkkipolkuja, tiettyjä baareja, kirjastoa, yleistä kaupungilla hengailua, torielämää... jne. Pari vuotta sitten tuli mahdollisuus vuokrata veljen kolmio kalustettuna. Mähän nappasin sen mahdollisuuden. Pääsin elämään Hyvinkäällä arkea.

Unohdin, etten mä enää ole se parikymppinen bilettäjä... Vaan viisissäkympeissä oleva nainen, joka nykyään käy teattereissa, taidenäyttelyissä, keikoilla, urheilutapahtumissa, rafloissa syömässä ja kahviloissa kuluttamassa aikaansa.

Hyvinkää on muuttunut ja kasvanut edukseen, mutta aika pientä siellä on tuo kulttuuritarjonta. Se jatkuvassa pkeseudulla hyppääminen riennoissa alkoi tylsistyttämään. Matkaa yleensä tein lähijunalla, kun iltahämärissä autoilu ei ole mun juttu.

Kavereita oli jonkin verran. Sukua enemmän. Sosiaalinen elämäni olisi ollut ihan ok ja pärjään itseksenikin. Sitähän tuo kokeilu myös ilmensi. Perheen kanssa nähtiin. Olivat yökylässä arkenakin toisinaan tai piipahdin kotona, silti "ei ollut ikävä". ;D

Mies kyllä ikävöi enemmänkin. Pelkäsi eron tulevan. Eikä mun puolelta ollut kyse mistään semmoisesta missään vaiheessa. Joku itsenäistymisvaihe, nuoruuden ikävöintiä.

Yllätys oli valtava, miten sitä oli tottunut lähiCittarin yms kauppojen tuotevalikoimiin. Valtavia alue-eroja saatavuudessa, vaikkei pitkästä välimatkasta ollutkaan kyse. Cityvihreä oli sormisuussa toisinaan, kun ei kaikkea erikoisvegeä saanut Hyvinkäältä mistään. 

Oma koti kullan kallis nyttemmin. Tuntunut ennen niin juurettomalta nykymaisemissa, mutta aloin paneutua enemmän näihin tiluksiin ja historiaan. Lapsetkin huokaisseet helpotuksesta. Jopa lukiolainen perui omaan kämpän muuton, kun ei ollut pelkoa Hyvinkäälle lähdöstä. ;)

Vierailija kirjoitti:

Lapset sopeutuu kyllä paremmin kuin aikuiset niin jos oikeasti on hyvä työtarjous kiin itse lähtisin kyllä

Pienet lapset, ei niinkään teinit.