Lue keskustelun säännöt.
Perheemme bruttotulot ovat yli 90000 euroa
28.11.2025 |
Tarkalleen taitaa olla 95000 euroa. Aiemmin tulot olivat kauan ne. 60000 euroa, joten bruttonousu tuntuu hurjalta. Aiemmin olisin ajatellut, että näillä tuloilla elää ökyelämää, mutta totuus on kyllä toinen. Pärjäämme hyvin enkä missään nimessä valita tätä tilannetta, mutta on kyllä näkökulma muuttunut. Bruttotuloista jää säästöön karkeasti 10 %. Tiedän kyllä, että mihin rahat menevät (esimerkiksi opiskelevan lapsen asumiskulut syö ison osan) mutta meillä on edelleen sama asunto, joka kohtuullisen pieni, vanha auto jne, joten varsinaisesti elintasossa ei vielä suurta muutosta ole tapahtunut. Herättääkö tämä ajatuksia?
Kommentit (42)
Kaikki on kiinni menoista. Me asumme omakotitalossa, tienaamme ehkä yhdessä bruttona ehkä 70 000, molemmilla jää lähes 1000 euroa säästöön joka kuukausi eli 2000 yhteensä, laitamme ne rahastoihin. Sitten tähän pakettiin kuuluu yksi lapsi. Itsestäni tuntuu, että elämme kuin kuninkaalliset, kaksi suhteellisen uutta autoa, kaupassa käydään katsomatta hintoja ja vaatteita ainoastaan silloin kuin oikeasti tarvitsee, ulkomaille pari kertaa vuodessa ja näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yhdelle ihmiselle tulee 95000e niin netto olisi jotain 60000e luokkaa. Kahdelle tasan jakaantuessa jonkin verran enemmän. Ei tuolla ökyelämää tosiaan vietä, kaikkia hankintoja ei tarvitse enää suunnitella, mutta budjettia pitää siti pitää tarkasti tai menee helposti yli.
Merkittävästi enemmän jakautuessaan kahdelle. Veronmaksajien taulukon mukaan yhdelle jää noin 54keur ja kahdelle 64keur eli lähes 20% enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Köyhällä mopo keulii. Oikeastaan aika liikkis aloitus.
On varmasti osittain totta tämäkin. Syistä x johtuen tämä tilanne ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Olen ollut niin vakavasti työkyvytön, että on mietitty eläkettä jo alle 30-vuotiaana, joten näistä lähtökohdista en voi olla kuin tyytyväinen nykytilanteeseen. Ja toivon mukaan eletään nyt kalleimpia vuosia, kun lapset vielä opiskelee ja heitä tuetaan, on asuntolainaa jne.
Ehkä herättää juuri sellaisia ajatuksia että varmaan joillain on virheellinen käsitys siitä mitä isommasta palkasta jää käteen ja minkälaista elämää isommallakin palkalla eletään.
Omat bruttotulot ovat 85 000 vuodessa ja lisäksi saan nettona 750 euroa kuussa tukia. Yhteenlaskettu netto on yli 5000 kuussa. Kuitenkin kun sillä pitää kustantaa itsensä lisäksi myös kaksi teiniä kulkuneuvoineen, koira, talo ja puoliksi vapaa-ajan asunto niin tiukkaa tekee.
Mieheni bruttotulot ovat 100 000 vuodessa mutta kun silläkin pitää kustantaa itsensä lisäksi teini ja talo ja puoliksi vapaa-ajan asunto niin tiukkaa hänelläkin tekee.
Ajatuksiako? Lähinnä jäi mietityttämään ap:n kulurakenne.
Meillä sama 90000 brutto, säästöön jää 1/3 siitä.
Autot on uudehkot, vanha okt ja uusi kaupunkiasunto (asumiseen menee silti vähemmän kuin monella 1 asuntoon) ja lapsi saanee perimäni vuokraluukun mukaansa lähtiessään omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä about sama, mutta toisen palkka yli 7000€, minun 1200 ja sitten pääomatuloja.
verotus vie kumppanin palkasta noin ison osan, että käteen jää alle 4000 euroa, itselle noin 1000 ja pääomatulot menee lainoihin. Kolme lasta. Ei todellakaan mitään ökyelämää eletä, tosin ihanaa se että itse käyn osa-aika töissä lähinnä pysyäkseni virkeänä ja vaihtelun vuoksi, miehen palkka on mahdollistanut lasten kanssa kotona olemisen. Eli se luksus tulee enemmänkin vapaudesta kuin materiasta. Olen myös itse ollut isommalla palkalla töissä pari vuotta, silloin tuntui että rahaa kyllä riitti, tehtiin kalliita matkoja jne. Arki oli kuitenkin sekä itseni että miehen mielestä heikompilaatuista, joten vähensin töitä tuntuvasti. Nyt on vähemmän rahaa mutta arki rullaa ja on ihanaa olla lasten käytettävissä, eikä tarvitse stressata jos tulee flunssaa tai muuta, kun ei tarvitse järjestellä kumpi jää kotiin jne.
Rehellisesti sanottuna en oikeasti tiedä miten kaksi pienipalkkaista aikuista jaksavat pyörittää lapsiperhearkea, molemmat väsyneitä töistä eikä edes rahaa jää käteen tuntuvasti niin ettei siitä tarvitse murehtia. En tarkoita tätä ylimielisesti, vaan oikeasti haluaisin että kaikilla olisi vähän kevyempää, ja mielelläni olisin valmis vaikka maksamaan veroja enemmän ja korottamaan pienipalkkaisten lapsiperheiden tukia. Nythän jopa tuilla elävät perheet saattavat saada enemmän kuin kahden pienipalkkaisen aikuisen perhe joilla omistusasunto, mielestäni se on väärin. Lapsista pitäisi saada pienempiin tuloasteisiin kohdistettu veroale PALKKATULOIHIN, (esim alle 2500€ bruttona tienaavat) jolloin palkan verotus olisi kevyempää kuin vastaavan määrän sosiaalietuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on kiinni menoista. Me asumme omakotitalossa, tienaamme ehkä yhdessä bruttona ehkä 70 000, molemmilla jää lähes 1000 euroa säästöön joka kuukausi eli 2000 yhteensä, laitamme ne rahastoihin. Sitten tähän pakettiin kuuluu yksi lapsi. Itsestäni tuntuu, että elämme kuin kuninkaalliset, kaksi suhteellisen uutta autoa, kaupassa käydään katsomatta hintoja ja vaatteita ainoastaan silloin kuin oikeasti tarvitsee, ulkomaille pari kertaa vuodessa ja näin.
Niin, sehän tässä tavallaan "hauskaa" onkin, että meillä on ollut huomattavasti pienemmillä tuloilla omakotitalo ja säästöön jäi vähän tuolloinkin. Tuolloin olisi ärsyttänyt jos joku olisi meidän nykyisillä tuloilla sanonut mitään negatiivista. Ja on meillä hankittu (halpa) vapaa-ajan asunto, jota ei aiemmin ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä herättää juuri sellaisia ajatuksia että varmaan joillain on virheellinen käsitys siitä mitä isommasta palkasta jää käteen ja minkälaista elämää isommallakin palkalla eletään.
Omat bruttotulot ovat 85 000 vuodessa ja lisäksi saan nettona 750 euroa kuussa tukia. Yhteenlaskettu netto on yli 5000 kuussa. Kuitenkin kun sillä pitää kustantaa itsensä lisäksi myös kaksi teiniä kulkuneuvoineen, koira, talo ja puoliksi vapaa-ajan asunto niin tiukkaa tekee.
Mieheni bruttotulot ovat 100 000 vuodessa mutta kun silläkin pitää kustantaa itsensä lisäksi teini ja talo ja puoliksi vapaa-ajan asunto niin tiukkaa hänelläkin tekee.
Olisikohan noille sun tukirahoille joku muu joka tarvitsis niitä enemmän? Miksi noin hyvätuloiset saa tukia noin paljon?
Eikö tuo ole aika normaali palkka? Mitä ajatuksia sen pitäisi herättää? Meidän talouden brutto on yli 200 000 €.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä herättää juuri sellaisia ajatuksia että varmaan joillain on virheellinen käsitys siitä mitä isommasta palkasta jää käteen ja minkälaista elämää isommallakin palkalla eletään.
Omat bruttotulot ovat 85 000 vuodessa ja lisäksi saan nettona 750 euroa kuussa tukia. Yhteenlaskettu netto on yli 5000 kuussa. Kuitenkin kun sillä pitää kustantaa itsensä lisäksi myös kaksi teiniä kulkuneuvoineen, koira, talo ja puoliksi vapaa-ajan asunto niin tiukkaa tekee.
Mieheni bruttotulot ovat 100 000 vuodessa mutta kun silläkin pitää kustantaa itsensä lisäksi teini ja talo ja puoliksi vapaa-ajan asunto niin tiukkaa hänelläkin tekee.
Olisikohan noille sun tukirahoille joku muu joka tarvitsis niitä enemmän? Miksi noin hyvätuloiset saa tukia noin paljon?
Lapsilisät ja elatustuet kahdesta lapsesta. Se lasten isä kun ei osallistu lasten elatukseen sentilläkään. Jättäisin elatustuet milloin vain ottamatta jos lapsilla olisi isä joka maksaisi puolet lasten kuluista. Tai edes osan.
Voi ei. Toivottavasti tulette edes jotenkin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulot ja menot on hassu asia. Kun aikanaan pääsin ensimmäiseen vakituiseen työhön, alle 2000 palkka tuntui aivan järkyttävän suurelta. Nyt kun perheen bruttotulot vuodessa on reilut 170 000 euroa, niin ei se mitenkään ihmeelliseltä tunnu. Veroihin menee tietystä iso osa, mutta kyllä tilillekin ihan hyvä raha joka kuukausi tulee.
Olemme oppineet, ettei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksiako? Lähinnä jäi mietityttämään ap:n kulurakenne.
Meillä sama 90000 brutto, säästöön jää 1/3 siitä.
Autot on uudehkot, vanha okt ja uusi kaupunkiasunto (asumiseen menee silti vähemmän kuin monella 1 asuntoon) ja lapsi saanee perimäni vuokraluukun mukaansa lähtiessään omilleen.
Miehen tarkkoja tuloja tai menoja en tiedä, mutta itselläni ns. pakollisiin kuluihin menee reilu 1600 euroa. Ja se kuulostaa paperilla hurjan paljolta, kun ennen nettotulot ei olleet edes noin paljoa. Ja se pitää sisällään osan asuntolainasta ja vapaa-ajan asunnosta, vastikkeesta, sähköstä, ruoasta, vakuutukset, autovero, lapsen asumiskustannukset plus ruoka ja harrastus. Säästöön menee n. 9000 euroa vuodessa minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vielä miten tulot jakautuu. Jos yksi kotona ja yksi töissä, niin 95 000 euron brutosta jää käteen 56700 euroa vuodessa. Jos molemmat töissä samalla palkalla, niin käteen jää reilu 67 000 euroa. Se on yli 10 000 euroa enemmän nettona.
https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/tuloverot/palkansaaja…
Vierailija kirjoitti:
Tulot ja menot on hassu asia. Kun aikanaan pääsin ensimmäiseen vakituiseen työhön, alle 2000 palkka tuntui aivan järkyttävän suurelta. Nyt kun perheen bruttotulot vuodessa on reilut 170 000 euroa, niin ei se mitenkään ihmeelliseltä tunnu. Veroihin menee tietystä iso osa, mutta kyllä tilillekin ihan hyvä raha joka kuukausi tulee.
Olemme oppineet, ettei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Juuri tätä ajattelin. Viisi vuotta sitten reilu 2000 euron bruttopalkka oli sellainen, että rahaa jäi ihan väkisellä säästöön 500 euroa. Nyt taas tuntuisi, että 2000 nettokin olisi pieni.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä herättää juuri sellaisia ajatuksia että varmaan joillain on virheellinen käsitys siitä mitä isommasta palkasta jää käteen ja minkälaista elämää isommallakin palkalla eletään.
Omat bruttotulot ovat 85 000 vuodessa ja lisäksi saan nettona 750 euroa kuussa tukia. Yhteenlaskettu netto on yli 5000 kuussa. Kuitenkin kun sillä pitää kustantaa itsensä lisäksi myös kaksi teiniä kulkuneuvoineen, koira, talo ja puoliksi vapaa-ajan asunto niin tiukkaa tekee.
Mieheni bruttotulot ovat 100 000 vuodessa mutta kun silläkin pitää kustantaa itsensä lisäksi teini ja talo ja puoliksi vapaa-ajan asunto niin tiukkaa hänelläkin tekee.
No varmasti on tosi tiukkaa teillä. Millaisia riippuvuksia teillä mahtaneekaan olla?
Täällä leuhkitaan palkoilla, säästöillä etc; saman aikaisesti kansa valittaa, kun ei ole rahaa leipään tms...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulot ja menot on hassu asia. Kun aikanaan pääsin ensimmäiseen vakituiseen työhön, alle 2000 palkka tuntui aivan järkyttävän suurelta. Nyt kun perheen bruttotulot vuodessa on reilut 170 000 euroa, niin ei se mitenkään ihmeelliseltä tunnu. Veroihin menee tietystä iso osa, mutta kyllä tilillekin ihan hyvä raha joka kuukausi tulee.
Olemme oppineet, ettei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Juuri tätä ajattelin. Viisi vuotta sitten reilu 2000 euron bruttopalkka oli sellainen, että rahaa jäi ihan väkisellä säästöön 500 euroa. Nyt taas tuntuisi, että 2000 nettokin olisi pieni.
Varmaan kuluja tullut sulle lisää. Noin paljon inflaatio ei ole laukannut.
Siinä vanhassa lausahduksessa, ei ne isot tulot vaan pienet menot, on paljon perää. Tonni on pirun paljon helpompi säästää kuussa, kuin tonni nettona tienata enemmän! Marginaaliveron takia, siihen tonniin saa tehdä töitä koska bruttona se helposti tarkoittaa, että pitää tienata 2000 euroa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vielä miten tulot jakautuu. Jos yksi kotona ja yksi töissä, niin 95 000 euron brutosta jää käteen 56700 euroa vuodessa. Jos molemmat töissä samalla palkalla, niin käteen jää reilu 67 000 euroa. Se on yli 10 000 euroa enemmän nettona.
https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/tuloverot/palkansaaja…
Ehkä se on on noin, jos toinen ei ole töissä ollenkaan. Jos molemmat ovat vähintään keskituloisia, ei ole suurta eroa. Meillä tulot jakautuu 110t+40t. Jos molemmat saisimme 75t niin saisimme vuodessa nettona 1400 enemmän. Jos tulot jakautuisivat 130t+20t, saisimme 4000 vähemmän, mikä on jo tuntuva ero. Tällaisissa eroissa ei ole mitään järkeä.
Itse koen aiemmin matalapalkka-alalla olleena, että yli 4000 euron brutto on minulle oikein hyvä palkka. Pidän työstäni eikä minun työssä maisteri tutkinto tuo välttämättä mitään lisäarvoa palkan suhteen, joten en kyllä koe, että sen takia olisi tarvetta vaihtaa työpaikkaa tai kouluttautua juuri nyt enempää. Eikä se työpaikan vaihtokaa niin yksinkertaista nyt ole. Ja toisaalta tulot riittää hyvin. Pointtina oli lähinnä se, että miten näkökulma voi rahaan muuttua. Joskus olisin tosiaan ajatellut, että näillä tuloilla elää luksuselämää, mutta ei se niinkään ole.