Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin joku tajuaa syyllistää vanhemmat?
24.09.2008 |
On käsittämätöntä, ettei oikeasti puhuta siitä, että suurimman vastuun lasten väkivaltaisista teoista pitäisi olla vanhemmilla kuin esim. Internetillä, poliisilla tms. Lähipiirissä on kokemusta monenlaisista ikävyyksistä ja kyllä fakta on, että jos vanhemmat ovat oikeasti rakkaudella kasvattaneet lapsensa ja antaneet lapselle aikaa koko lapsen elämän sekä hakeneet apua ongelmiinsa ajoissa, niin näissä tapauksissa lapset lähes 100%:sti selviytyvät hyvin.
Yleensä lapsen vaikeat ongelmat murrosiässä ja myöhemmin ovat seurausta monista laiminlyönneistä, siis moni asia vuosien aikana on lapsuudessa ja nuoruudessa mennyt perheessä täysin väärille raiteille.
Kokemuksesta voin sanoa, että nuoruusiän depressiot, joita uskon myös näiden nuorten tekijöiden sairastaneen, ovat syntyneet alkaen varhaslapsuuden lainminlyönneistä.
Voidaan syyttää tietenkin yhteiskuntaa, mutta ensisijaisesti vanhemmilla on nyt avaimet käsissä omien lastensa ja nuortensa tulevaisuuteen. Keskitytään tärkeimpään tehtävään eli oman jälkikasvunsa kasvattamiseen ja rakastamiseen.
Kommentit (19)
muunkaan ulkopuolisen vika.
Ennen nuo tyypit tappoivat vain itsensä. Nykyisin ne tekevät laajennettuja itsemurhia.
En edes usko, että viimeisimmällä lamalla on sen kanssa mitään tekemistä. Maailma vaan on pienentynyt, internetit ym. tekevät mahdolliseksi myös tällaisten epätoivottujen piirteiden kehittämisen yhdessä muiden samanhenkisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perkele siitä että, annan lapseni huostaan että hän saa apua!
Kyse on ap näissä tapauksissa sukupolvien ketjuista. Luuletko oikeasti, että joku haluaa perustaa perheen laiminlyödäkseen sen sitten? En todellakaan halua vähätellä vanhempien merkitystä lapsen psyykkisten ongelmien synnyssä, mutta yksinkertaistat nyt monisäikeistä asiaa liiaksi.
- Laiminlyövä vanhempi on usein itse omien vanhempiensa laiminlyönnin uhri ja mahdollisesti kyvytön luomaan lapseensa tervettä vuorovaikutussuhdetta
- Laiminlyödyt vanhemmat eivät saa ehkä samalla tavalla apua omilta vanhemmiltaan lastenhoitoon, kuin ne vanhemmat, jotka olivat jo lapsina rakastettuja
- Alttius sairastua tiettyihin psyyken sairauksiin on osittain periytyvä. Me ihmiset ollaan erilaisilla ominaisuuksilla ja erilaisella temperamentilla varustettuja. Siksi jonkin perheen yksi lapsi saattaa pärjätä erittäin hyvin ja toinen mätänee masennuksessaan
- Vanhempien vastuuttaminen ja syyllistäminen ei johda lasten kannalta mihinkään hyvään. Tietysti vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa lastensa hyvinvoinnista, mutta silloin kun tämä ei toteudu, lapsen ja perheen tulee saada yhteiskunnalta tukea, sillä lapsen kannettavaksi ei voi laittaa vanhempien kyvyttömyyden taakkaa
- Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa monet hyvätkään vanhemmat eivät tahdo pysyä perässä. Tietoyhteiskunnan ilmiöt ovat tutumpia nuorille kuin heidän vanhemmilleen
- Sinun kokemuksesi on sinun kokemuksesi. Älä yleistä sitä koskemaan kaikkia Suomen pahoinvoivia nuoria
yhtään kykyä 'suorittaa' kasvatustehtävänsä hyvin, tekisivät sen myös. Jos oman vapaa-aikansa käyttää kokonaan esim. järjestötoimintaan ja politiikkaan ja unohtaa tärkeimmän tehtävänsä. Paljon syrjäytyneitä tulee nk. hyvistä kodeista, joilla on ollut mahdollisuus tehdä valintoja, jotka eivät ole kuitenkaan liittyneet omaan perheeseensä. Aika on annettu jollekin muulle tärkeälle. Minä olen kasvanut tällaisessa kodissa ja tunnen lukuisia muita yhtä surkeita tapauksia.
muitakin tahoja? Vanhemmilla on kuitenkin lapsen ja nuoren elämässä kaikista merkittävin rooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä olen täällä yrittänyt jo pari päivää sanoa, mutta ei mene mammojen kaaliin.
Ei kai kun osa ei uskaltanut sanoa edes sitä etteikö kasvattaisi tulevaa massamurhaajaa kotonaan. Voi härreguuuuud!
Niitä lapsia vaan "pitää" tehdä, mutta oikeesti heistä ei huolehdita kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä lapsia vaan "pitää" tehdä, mutta oikeesti heistä ei huolehdita kunnolla.
Periaatteessa ei ole eroa onko vanhemmat poissaolevia alkoholin, työn vai hyvien harrastusten vuoksi.
Tuntuu, että tässä yhteiskunnassa täytyy ihmisen olla aktiivinen, itseään kehittävä (kaikilla osa-alueilla) ja joustava. Naistenlehdissä kerrotaan jatkuvasti tarinoita miten hyvin tämä ja tämä äiti pystyy yhdistämään pienen lapsen vanhemmuuden ja uran - ja lapsi on 9 tuntia päivässä päiväkodissa yksivuotiaasta lähtien - ja sitä ihaillaan ja pidetään osoituksena hyvästä ihmisyydestä, organisointitaidoista ja hyvästä vanhemmuudesta. Siihen meidän kaikkien tulisi yltää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tieto siitä, miten tragediat syntyvät.
Enpä menisi vannomaan, ettei omani voisi koskaan tehdä mitään julmaa, vaikka olenkin ollut kotiäitinä siihen saakka, kun hän oli 3-vuotias ja senkin jälkeen hän on ollut hoidossa max 5 h/päivä.
ja omia virheitäni miettisin jos omasta pojasta tulisi murhaaja. Ja paljon olenkin virheitä tehnyt, ihme kyllä poika on aika suloinen tenava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä. Perhekerhossakin jos joku erehtyy väsyneenä valittamaan kuinka heidän Niko-Petterinsä on vaikea tapaus, kiukkuaa ja riehuu, niin muut äidit vain tuijottavat hiljaa sanomatta mitään. Sitäkö on vertaistuki ja lähimmäisenrakkaus? Täältä av:ltä näytti löytyvän vastaus siihenkin kummaan käytökseen mitä livenä olen nähnyt nykypäivän kotiäideissä. Eli että ko. äidit vain ajattelevat, että omapahan on vikansa kun Niko-Petterin äiti kasvatti lapsestaan sellaisen kiukkuajan ja riehujan...
perkele siitä että, annan lapseni huostaan että hän saa apua!
Saanko udella ihan ystävällisesti, miksi annoit lapsesi huostaan..? Minulla on ollut samoja ajatuksia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tuleehan siitä paha mieli ja varsinkin silloin jos "syyllistäjä" sattuu olemaan oikeassa (siksi reaktio (omanikin) tuntuu usein olevan puolustus tai hyökkäys).. Eikö kuitenkin kannattaisi mennä itseensä ja miettiä asiaa ja omaa toimintamalliaan.. Jos kokee toimivansa täysin oikein antaa asian olla.
Eräs tuttuni "paasasi" juuri lasten liiasta tv:n katselusta..Täytyy myöntää, että tunsin piston sydämmessäni ja teki mieli puolustautua...mutta asiaa mietittyäni päätin että katselua on syytä meillä alkaa rajoittamaan.
Ihmisellä on suuri kyky muistaa kaikki itselleen edullisessa valossa. Joidenkin tahojen mukaan Petri Gerdtin isä oli kylmä ja vaativa. Joka tapauksessa eivät laittaneet poikaa hoitoon eivätkä hankkineet hänelle kavereita leikki-ikäisenä, teini-ikäsenä voikin jo olla liian myöhäistä sosiaalistua.
se naiskirjailija kyyneleet silmissä pyysi ANTEEKSI kaikilta Suomen lapsilta ja nuorilta sitä, että me aikuiset emme ole heitä nähneet, tehneet tarpeeksi. Vaikka omilla lapsilla kaikki olisi suht ok, se ei tarkoita sitä että kaikki olisi hyvin! Kun nähdään epäkohtia (joita riittää kotien ulkopuolellakin) niihin pitää puuttua. Esimerkiksi käsittämätöntä että kouluterveydenhuolto ja koulupsykologien saatavuus on todella huonolla tolalla, samoin kuin lasten ja nuorten terapiamäärärahat. Jotain pitäisi myös tehdä, että päiväkoteihin saadaan tarpeeksi osaavaa henkilökuntaa ja kotona pieniä lapsiaan hoitavilla pitäisi olla myös mahdollisuus kotiapuun. Tässä joitain asioita - itseäni v***tuttaa että rahaa syydetään vaikka mihinkä oopperataloihin jne., mutta näihin edellämainittuihin ei muka riitä. Kyllähän tämä kertoo jotain arvomaailmasta. Ja valitettavasti tälläkin palstalla enimmäkseen vain nokitellaan toisia ja pietaroidaan omassa "hyvyydessä", myönnän olen itsekin siihen syyllistynyt.
Itsetutkiskelun paikka meille jokaiselle!
Se on vanhempien tapana. Oma äitini vietti useamman unettoman pivän miettien mitä teki väärin, kun pojasta "tuli" homoseksuaali.
Ei sitä vanhempana itse välttämättä huomaa missä tekee väärin, kun yrittää sitä elämää elää. Kaikki me ollaan välillä väsyneitä ja tehdään huonoja päätöksiä tai sysätään lapsi pois sylistä kun tuntuu ettei jaksa aina hoitaa ja kuunnella.
Niin, tuleehan siitä paha mieli ja varsinkin silloin jos "syyllistäjä" sattuu olemaan oikeassa (siksi reaktio (omanikin) tuntuu usein olevan puolustus tai hyökkäys).. Eikö kuitenkin kannattaisi mennä itseensä ja miettiä asiaa ja omaa toimintamalliaan.. Jos kokee toimivansa täysin oikein antaa asian olla.
Eräs tuttuni "paasasi" juuri lasten liiasta tv:n katselusta..Täytyy myöntää, että tunsin piston sydämmessäni ja teki mieli puolustautua...mutta asiaa mietittyäni päätin että katselua on syytä meillä alkaa rajoittamaan.
-- Mä luulen että tässäkin on eroja. Jotkut vanhemmat (äidit eritoten) syyllistyvät helposti mutta olen myös huomannut että on äitejä, jotka eivät syyllisty mistään! Ehkä heissäkin sitten on narsistin piirteitä? Näkevät vain miten erinomaisia ovat. Ajattelen nyt vaikkapa omaa äitiäni joka aina on paasannut miten hyvä äiti hän on ollut kun on jaksanut hoitaa meitä lapsia kotona. Onko koskaan kysellyt meiltä lapsilta mitä mieltä me siitä olimme? Itse ainakin toivoin useammankin kuin kerran että olisin saanut olla enemmän muiden lasten kanssa (vaikka päiväkodissa) mutta äitini halusi vain että olisin kotona. Harvoin sitä sai edes mennä jonnekin leikkimään.
Helppohan se nyt on sanoa, mutta luulen äidin osittain vain ajatelleen itseään. HÄn pääsi tavallaan helpommalla ollessaan kotona, ei tarvinnut mennä työelämän vaatimuksiin mukaan (äidillä jonkinlaisia sosiaalisia pelkotiloja). Olisi hänkin voinut kyseenalaistaa valintaansa vähän enemmän.
Sitä vain haluan tällä sanoa että syyllistäminen voi olla joskus ihan hyväkin juttu jos sillä saisi vanhemmat miettimään valintojaan uudemman kerran. Joskus sitä tulee itse omille valinnoilleen sokeaksi tai ei halua ottaa kritiikkiä todesta.
Alue: Aihe vapaa
mutta yhteiskunnan tasollakin on syytä: järjettömät työelämän vaatimukset esimerkiksi. Ihmisillä on suuri putoamisen pelko ja työtä tehdään oman jaksamisen äärirajoilla monessa paikassa kun tahti on epäinhimillinen.
LApsiperheiden palvelut on karsittu alle minimin, perheet ovat atomisoituneet ja useiden pitää pärjätä täysin omin voimin - ei ole minkäänlaisia tukiverkostoja arjessa selviämiseen. SIinä voi jäädä vanhemmuudelle liian niukat voimavarat. Kuka uskaltaa irtisanoutua tai jäädä tyhjän päälle muuten? Osa-aikainen työ ei enää riitä pitämään ihmisiä leivässä ja terveyspalveluissa.