Lue keskustelun säännöt.
Ei kai se ole minun tehtävä päivittäin hoitaa lapseni kaveria?
27.11.2025 |
Ekaluokkalaisia koulussa. Lapseni kaveri tulee joka päivä koulun jälkeen meille ja on nälissään. No enhän mä voi antaa hänen vaan katsella sivusta, kun oma lapseni syö.
Ysin aamuina tämä kaveri saattaa istua meillä aamiaispöydässäkin. Vähän tuntuu siltä, että minun oletetaan olevan hoitotäti, kun pystyn olemaan kotona omaa lastani varten.
Kommentit (30)
Älä ap anna muiden hyväksikäyttää itseäsi. Minulla oli sama tilanne, kun lapset olivat pieniä ja pystyin olemaan kotona. Moni yritti hyväksikäyttää samaan tapaan. Kun on kotona, on yhdet tulot vähemmän. Ei voi olla niin, että muut tienaa ja hoidattaa ja syöttää lapsiaan jossain muualla ilmaiseksi. Usein tähän vielä liittyy halventava suhtautuminen, että kun oon tämmöinen tärkeä uraäiti ja toinen kotiäiti. Tosin en ymmärrä käsitettä kotiäiti. Kaikki tuntemani kotiäidit on koulutettuja, olleet töissä ennen lapsia ja yleensä jossain vaiheessa palaavat työelämään, ellei perheen taloudellinen tilanne sitten ole niin hyvä, ettei tarvitse palata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et osaa kertoa tuota lapsen vanhemmille vaan vingut mieluummin täällä?
Tää palsta on vertaistukea varten. Joskus on hyvä kysyä neuvoa ja tukea ennen toimintaa. Eihän tätä palstaa muuten edes olisi.
Kyllä ne lapset sitten isona muistavat, kenellä oli kiva äiti, kenen kotona sai leikkiä ja sai joskus ruokaakin, kun kotona ei ollut ketään.
Mulla oli 80-luvulla, noin puolivälissä, vähän tuommoinen kaveri. Saattoi pölähtää meille esimerkiksi sunnuntaina aamulla kun vielä nukuimme. Silloin maalla ei lukittu ovia. Oli aina nälissään, vaatteet miten kuten. No meillä ruokittiin tiettyyn pisteeseen asti. Kaverin perhe oli eroperhe ja köyhiä. Selkäsaunoja harrastettiin ja tunnelma oli aina tosi kireä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nyt vaan valitettavasti semmoinen tilanne että jokainen nainen ja varsinkin jokainen äiti yrittää käyttää kaikkia ymparillä olevia hyväkseen vaatimalla muilta asioita mutta ei suostu maksamaan niistä palveluksista eikä todellakaan "kerkiä" tekemään palveluksia koskaan muille samallamkun kauheaan ääneen uhriutuu kuinka hänellä on rankkaa ja kuinka on muiden velvollisuus auttaa
Jokainen mies ja jokainen isä tekee näin. Naiset yleensä edes yrittävät jakaa töitä.
Ei todellakaan jokainen! Esim. tuntemani yh-isä ei kuvittele että joku ilmaiseksi hoitaa hänen lastansa, vaan automaattisesti osaa tilata lastenhoitajan palvelusta jos tarvitsee ja maksaa sen. Et tunne kaikkia isiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli toi sama juttu, ja itseäni se ärsytti aluksi että joutuu "hoitamaan" toisen lasta. Mutta opin sitten että se on kohteliaisuus kun lapsen kaveri viihtyy meillä. Tein meille kaikille ruokaa ja näin saatiin hyvät muistot lapsille lapsuudesta. Ei menty konkurssiin sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Se on nyt vaan valitettavasti semmoinen tilanne että jokainen nainen ja varsinkin jokainen äiti yrittää käyttää kaikkia ymparillä olevia hyväkseen vaatimalla muilta asioita mutta ei suostu maksamaan niistä palveluksista eikä todellakaan "kerkiä" tekemään palveluksia koskaan muille samallamkun kauheaan ääneen uhriutuu kuinka hänellä on rankkaa ja kuinka on muiden velvollisuus auttaa
Pitää 100% paikkaansa mitä olen itse nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nyt vaan valitettavasti semmoinen tilanne että jokainen nainen ja varsinkin jokainen äiti yrittää käyttää kaikkia ymparillä olevia hyväkseen vaatimalla muilta asioita mutta ei suostu maksamaan niistä palveluksista eikä todellakaan "kerkiä" tekemään palveluksia koskaan muille samallamkun kauheaan ääneen uhriutuu kuinka hänellä on rankkaa ja kuinka on muiden velvollisuus auttaa
Jokainen mies ja jokainen isä tekee näin. Naiset yleensä edes yrittävät jakaa töitä.
Kolahtiko kalikka vai miksi älähdit?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset sitten isona muistavat, kenellä oli kiva äiti, kenen kotona sai leikkiä ja sai joskus ruokaakin, kun kotona ei ollut ketään.
Mitä merkitystä sillä on vaikka muistavat?
Näin meillä kävi. Välillä pikkusisarukset olisivat mielellään tulleet meille leikkimään meidän leluilla vaikkei sitä vanhempaa eskarilaista ollut edes mukana.
Hohhoijaa, en todellakaan ala vielä naapureidenkin k akaroiden perään katsomaan. Nyt näiden vanhemmat ei enää edes tervehdi. Ihan sama mulle kunhan pysyvät omalla pihallaan.