Kävin kaupassa hakemassa lisää juottoa

Sulla on ainoastaan aamulla asiaa ja hauskoja juttuja, kun aamulla et ole kännissä etkä huumeissa. Loppupäivän 

spämmäät ja jauhat pierusta. 

Kuka enää nykypäivänä yrjöää kännissä tai krapulassa?

Vieläkö siihen mätät peukut päälle ja sitten sulla riittää puheenvuoroja pierusta? 

Ap oikein odottaa, että joku haukkuu surkeaksi, kun muuten elämä on niin tyhjää ja tylsää. 

Se on jo vakava merkki riippuvuudesta, jos tarvitsee darran hoitoon alkoholia. Rakasta itseäsi enempi ja lopeta ryyppääminen.

Vierailija kirjoitti:

Se on jo vakava merkki riippuvuudesta, jos tarvitsee darran hoitoon alkoholia. Rakasta itseäsi enempi ja lopeta ryyppääminen.

Museoon pitäisi mennä. 

Elämä käy kovin raskaaksi, jos aamulla on usein krapulainen olo. Lisäksi elimistö vaurioituu pikkuhiljaa ja ennen pitkää tapahtuu jotain vakavaa.

Onneksi on myös ihmisiä, joilla on terve suhde alkoholiin. Hyvänä esimerkkinä on tapaus, josta edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.