Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos parisuhde on myös riippuvuussuhde, mitä pahaa siinä on?
26.11.2025 |
Jos ja kun suhteessa on ajoittain isoja ongelmiakin ja erosta keskusteltu kai sata kertaa. Mutta silti vaan rakkautta on ja yhdessä ollaan paljon. Kiinni toisessa kai.
Molemmat ollaan takuulla myös riippuvaisia. Ongelmien takia itse olen kai enemmän eroa ajatellut. Mutta toisaalta ei suhde niin paha ole. On myös tosi outo ajatella ettei enää oltaisi yhdessä. Hänestä on myös iso apu monessa asiassa joista en ehkä yksin selviäisi.
Miehestä ajattelen että hän on vielä enemmän riippuvainen. Ei ole aina suhteeseen tyytyväinen ja ottaa "irtiottoja" enemmän eli toteaa tekevänsä nyt näin, piste. Vaikka aina kuunneltu toisenkin mielipidettä. Mutta mies ei kykene ajattelemaan eroa yhtään ja hän on tosi kiinni suhteessa eli ikävöi jo vuorokauden erossa ollessa. Eilen lähti toiselle paikkakunnalle ja soittanut jo monta kertaa ja viestejä laittanut 30. Minulle vähempikin riittäisi.
Mutta siis myönnän että varmasti ollaan riippuvaisia todellakin. Mutta mitä se haittaa? Oma valinta kuitenkin. Yleensä vaan pidetään todella todella huonona asiana.
Kommentit (23)
Itse näkisin tuon niin, että jos puhutaan satakertaa erosta, niin sehän tarkoittaa, että vähintään toisella on jo toinen jalka ulkona. Ei se siihen vierelle loppupeleissä jää. Heti, kun vaan vastaan tulee "sopivampi" henkilö, joka on myös kiinnostunut tästä tonen jalka ulkona-henkilöstä, niin ottaa ja lähtee ja jättää sinut. Miten siis voit koskaan luottaa missään häneen? Hänhän on kuin alkutalven jää, täysin arvaamaton etkä tiedä mistä kohdasta jää murtuu ja sinä hukut.
Itse en ainakaan pystyisi luottamaan henkilöön, joka jatkuvasti uhkailee erosta. Sehän ihan selkeästi kertoo minulle toistamiseen, ettei halua olla kanssasi eikä pidä minusta sen vertaa, ettei loukkaisi minua tuolla tavalla .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvuus on yleistä, parisuhteessahan se näkyy.
Jossain vaiheessa tulee tarpeelliseksi oma kasvu ja kehittyminen elämässään eteenpäin.
Siihen asti jää.
30 viestiä on kyllä aika monta. Vai viestittelettekö aina noin paljon?
Mielestäni riippuvaisuus toisesta ei ole koskaan hyvä asia. Mitä sitten kun toinen lähtee, ennemmin tai myöhemmin näin käy, viimeistään kuoleman kohdatessa.
Toisen kanssa yhdessäolo voi perustua ihan muihin asioihin kuin riippuvuuteen.
Omasta kokemuksesta ainakin se että riippuvaisesta ihmisestä ei noin vain erota, vaan kun erotilanne tulee oikeasti käsille, voi riippuvainen ihminen alkaa todella aggressiiviseksi, väkivaltaiseksi ja hankalaksi, vaikka ei sellainen normaalisti olisi ollutkaan. Ei ole kiva joutua miettimään että jos tästä haluan lähteä niin päädynkö eron myötä ikäväksi tilastomerkinnäksi henkirikoksen uhrina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitå nämä ongelmat ovat? Jos on jatkuvaa riitaa, fyysistä, taloudellista tai psyykkistä väkivaltaa, pettämistä, valehtelua, päihteitä tmv. niin riippuvuus on sairasta.
Ei kai siinä mitään, jos ei itsellenne ole niin suuri ongelma, että mieluummin eroaisitte. Sellaisten parien kohdalla tuntuu surulliselta, jotka ovat aivan hirveitä toisiaan kohtaan ja jatkuvasti valittavat, kuinka paha on olla, mutta eivät riippuvaisuudeltaan kykene eroamaan. Mutta eihän sillekään kukaan ulkopuolinen lopulta mitään mahda, aikuiset ihmiset päättävät itse, miten elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tavallaan, mitä ajat takaa, ap. Kaikki rakkaus on jonkinlaista riippuvuutta. Jos toista ei tarvitse mihinkään emotionaalisesti, seksuaalisesti, sosiaalisesti tai kuka mihinkin tarkoitukseen, on vaikea keksiä, miksi olisi yhdessä.
Mutta jos tosiaankin olette kumppaninne kanssa useinkin tyytymättömiä toisiinne ja suhteeseenne, herää kysymys, että mikä teitä pitää yhdessä. Tottumus? Vai oletteko eläneet noin risaisen elämän, että tunteiden ja käytöksen jatkuva heittelehtiminen on teille normaalia? Vai eikö vastaan ole kävellyt sopivaa uhria seuraavaksi kumppaniksi?
Ei mitään vikaa jos olet löytänyt sen arvoisen kumppanin että kannattaa. Jos et tulet hyväksikäytetetyksi ja huijatuksi todella isolla todennäköisyydellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Itse näkisin tuon niin, että jos puhutaan satakertaa erosta, niin sehän tarkoittaa, että vähintään toisella on jo toinen jalka ulkona. Ei se siihen vierelle loppupeleissä jää. Heti, kun vaan vastaan tulee "sopivampi" henkilö, joka on myös kiinnostunut tästä tonen jalka ulkona-henkilöstä, niin ottaa ja lähtee ja jättää sinut. Miten siis voit koskaan luottaa missään häneen? Hänhän on kuin alkutalven jää, täysin arvaamaton etkä tiedä mistä kohdasta jää murtuu ja sinä hukut. Itse en ainakaan pystyisi luottamaan henkilöön, joka jatkuvasti uhkailee erosta. Sehän ihan selkeästi kertoo minulle toistamiseen, ettei halua olla kanssasi eikä pidä minusta sen vertaa, ettei loukkaisi minua tuolla tavalla .
Ihan yhdessä on eroa puhuttu mutta etenkään mies ei koskaan ole sitä halunnut. Sata kertaa varmasti liioiteltu mutta kyllä ainakin pari kertaa vuodessa kriisiä on.
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus on yleistä, parisuhteessahan se näkyy.
Jossain vaiheessa tulee tarpeelliseksi oma kasvu ja kehittyminen elämässään eteenpäin.
Siihen asti jää.
Kasvua ja kehittymistä on ollut ihan tässä suhteessa ollessa. Ilman sitä ei kai olisi kriisejäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 viestiä on kyllä aika monta. Vai viestittelettekö aina noin paljon?
Mies varsinkin viestittelee tosi paljon. Monta viestiä työpäivänkin aikana. Mulle vähempikin riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni riippuvaisuus toisesta ei ole koskaan hyvä asia. Mitä sitten kun toinen lähtee, ennemmin tai myöhemmin näin käy, viimeistään kuoleman kohdatessa.
Toisen kanssa yhdessäolo voi perustua ihan muihin asioihin kuin riippuvuuteen.
No kyllä se meilläkin perustuu muuhun mutta riippuvuutta varmasti on siinä mukana. Kuoleman kohdatessa ei ole vaihtoehtoja, joten mikäs siinä. Ei sitä varten pidä erota että joskus kuollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta ainakin se että riippuvaisesta ihmisestä ei noin vain erota, vaan kun erotilanne tulee oikeasti käsille, voi riippuvainen ihminen alkaa todella aggressiiviseksi, väkivaltaiseksi ja hankalaksi, vaikka ei sellainen normaalisti olisi ollutkaan. Ei ole kiva joutua miettimään että jos tästä haluan lähteä niin päädynkö eron myötä ikäväksi tilastomerkinnäksi henkirikoksen uhrina...
Nyt ei onneksi sellaisesta ole ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitå nämä ongelmat ovat? Jos on jatkuvaa riitaa, fyysistä, taloudellista tai psyykkistä väkivaltaa, pettämistä, valehtelua, päihteitä tmv. niin riippuvuus on sairasta.
Luottamuksen ongelmia. Ei muuta eikä siitäkään jatkuvaa riitaa
Kukin tavallaan. Niin kauan kun ei muiden elämään sekaannuta, ei pitäisi muita haitata.
Mieleltään terve kulkee keskitietä.
Riippuvuus tuo ylimääräistä ahdistusta ja draamaa. Jos on kokemusta vain suhteista, joissa on läheisriippuvuutta eikä 2 erillistä ihmistä, niin ei tosin osaa muuta ajatella eikä kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Kukin tavallaan. Niin kauan kun ei muiden elämään sekaannuta, ei pitäisi muita haitata.
Tämä.
Alue: Aihe vapaa
En mäkään usko että erottais koskaan. Vaikka monesti niin päätän. Ei tuu mitään.