Opiskeluaikojenne itse tehdyt ruoat?

Yleensä riisiä tai perunaa, kasviksia ja tonnikalaa. Keliakian takia en voinut syödä makaronia, eli siltä opiskelija-autuudelta vältyin. 2000-luvun alkupuoli, vanhemmilta tuli jonkin verran taloudellista tukea ja välillä ruokakassi, muuten opintotuki ja satunnaisia töitä.

Minun opiskelijamuonani ovat olleet ihan tavallisia kotimuonia, mutta salaatin vähyys on aina ärsyttänyt. Haluaisin syödä salaatteja vaikka muutaman kerran viikossa ihan päiväruuaksi, mutta se ei pitkäksi aikaa täytä. Minun salaattiini tulee: jäävuorisalaatti, kurkku, paprika, miniluumutomaatti, feta, pinaatti ja sitten sitä itse ruokaa eli kanaa tai katkarapuja. Ja niitähän tarvitsee paljon, jos meinaa elää sillä salaatilla niin, että se on oikeasti ainoa ruoka päivässä (+ leipää, jugurttia ja sellaista.)

Joten helpompaa on vaihtaa ruokasalaatti vaikka nakkikastikkeeseen ja perunaan. Onneksi pinaattia voi työntää lähes kaikkiin ruokiin.

Tavallisia ruokia. Wokkeja, keittoja (kana- tai jauhelihakeittoa yleensä), pastoja (spaghetti bolognese, tonnikalapasta, kanapasta), lohkoperunoita ja kanankoipia. Tuossa joitain yleisimpiä. 

Valmistuin kesän alussa, eli ei ole pitkä aika opiskeluajoista. Wolttasin koko opiskeluaikana yhden käden sormilla laskettavan määrän. 

Vierailija kirjoitti:

Minun opiskelijamuonani ovat olleet ihan tavallisia kotimuonia, mutta salaatin vähyys on aina ärsyttänyt. Haluaisin syödä salaatteja vaikka muutaman kerran viikossa ihan päiväruuaksi, mutta se ei pitkäksi aikaa täytä. Minun salaattiini tulee: jäävuorisalaatti, kurkku, paprika, miniluumutomaatti, feta, pinaatti ja sitten sitä itse ruokaa eli kanaa tai katkarapuja. Ja niitähän tarvitsee paljon, jos meinaa elää sillä salaatilla niin, että se on oikeasti ainoa ruoka päivässä (+ leipää, jugurttia ja sellaista.)

Joten helpompaa on vaihtaa ruokasalaatti vaikka nakkikastikkeeseen ja perunaan. Onneksi pinaattia voi työntää lähes kaikkiin ruokiin.

Sitten kun syö vaikka kolme kertaa viikossa salaattia ruuaksi, niin kyllä sille hintaa tulee. Ja todennäköisesti nälkä tulee parin tunnin päästä viimeistään. Joten se ei koskaan kannata, huoh.

Amiskassa sai syödäkseen.  Päivällä maksuton ja iltaruoka maksoi jonkun markan.  Asuntolasta lyhyt matka, ei tarvinnut kokkailla muuten kun iltapalaksi ruisleipää ja lenkkimakkaraa.

Keitettyä riisiä ketsuppipdelillä tarjoiltuna piimän kera. Tarjoillaan kaapista löydetyn näkkileivän kera.

Hyi olkoon mitä sitä on syönyt.

Pitäiskin tehdä yhtä hullua ruokaa, jota joskus tein ainesten jämistä. Perunamuusia ja keitettyä riisiä (molempia oli niin vähän, että niistä ei olisi yksin ollut riittävästi, siksi molemmat) uunivuokaan, sinne sekaan tonnikalaa, maustetaan jotenkin ja päälle juustoraastetta. Uuniin niin, että pinnasta tulee rapea ja kullanruskea.

Se oli hyvää silloin. Oon ihan varma, että ei ole enää. XD

Opiskelin 2005-2008 yliopistolla.

Hyvin vähän tuli laitettua ruokaa, sillä koululla söi niin halvalla. 1e kevytkeitto, 1.7e peruslounas, 2.5e soppa&salaatti ja kokin erikoinen (pihviä) 3,5-4e.

Välillä söin 2krt päivässä koululla, kun oli pitkä päivä. 

Kotona tein itse kaurarieskaa ja leivoin välillä makeaa. Hyvin vähän laitoin ruokaa. Joskus jotain soijabologneseä tai alepihviä. Tai jos oli -50% valmisruokia kaupassa, niin ostin niitä pakkaseen ja söin niitä.

Otin opintolainaa, mutta myös vanhemmat tuki hyvin taloudellisesti. Esim. kaikki koulukirjat ja tarvikkeet maksoi isä. Muutakin tukea sain 

Pestopasta. Aina samaa p@skanjauhamista.

Tytär valmistui vuosi sitten ja teki itse kaikki ruokansa kuten edelleenkin:

- jokirapupastaa, lohipastaa, pulled-kanaa tai salsicciaa kasvispyttiksellä, ramenkeittoa jossa nuudelien sijaan kaalia, paistettua lohta, lohikeittoa, rosmariinipossukastiketta, smetanakanaa, risottoja jne

Laihdutin koko nuoruusajan. Syömiset oli opiskeluaikoina karmeat. Saatoin olla päiväkausia syömättä kunnolla ,vain kahvia  tupakkaa ja voileipää.Bilettämiseen meni meikäläisen markat, join alkoholia reilusti. Kävelin kaikki matkat, monta kilsaa päivässä. Mikä oudointa olin aina terve, vieläkin olen, mitä ihmettelen.

Loputtomasti raakana paistettua perunaa ja sipulia. 

-70 luvulla asuimme siskon kanssa opiskeluaikana, teimme riisipuuroa ja makkarakeittoa vuoroon , tietysti söimme koulussakin. Sitten muistan kun tuli pitsat , teimme sellaisen, muistan sen maunkin, oli hyvää.

Tonnikala ja hernemaissipaprika olivat halpoja, eli niitä riisin kanssa. Jos rahaa oli vähän, toinen niistä jätettiin pois. Tonnikalapinaattimuusi oli herkkuruoka, ja jos oikein tuhlailtiin, ostettiin broilerpyöryköitä. Tämä ysärin alkupuolella.

Otin kaikki lainat mitä irtosi. Vanhemmat tukivat lisäksi. Eli kyllä sitä tuli säännöllisesti hyvissä ravintoloissakin syötyä.

Mutta muuten en arkisin viitsinyt syömiseen panostaa, söin lähinnä opiskelijaravintoloissa ison satsin kerran päivässä, ja leipää ja jogurtteja muuten. Alkoholiin meni bileissä reilusti rahaa, ja pikaruokaa tyyliin pizzat ja hampurilaisateriat tuli syötyä useamman kerran viikossa myös.

Olin opiskelija 2000-luvulla. Olin silloin kasvissyöjä, ja yksi lempiruoistani oli thaimaalainen ruoka johon paistettiin nopeasti, wok-tyyliin, paljon kiinankaalia ja joitain muita kasviksia suikaleina, lisättiin kookosmaito sekä sellaista pienessä lasipurkissa myytävää currytahnaa. Jasmiiniriisin kanssa syötiin. Se oli ihan hyvää mutta ei siinä proteiinia juuri ollut. 

Aika paljon tuli ostettua valmisruokia. Kasvisruokavalio oli silloin yleistynyt joten kasvisvaihtoehtoja oli ihan hyvin tarjolla.

Pärjäsin opintotuella. Nostin joinain vuosina opintolainaakin. Ei kovin usein tarvinnut lainata vanhemmilta.

opiskelin 1990-luvulla. Söin pääasiassa ruisleipää, juustoa ja juhlapäivinä jugurttia. En juuri kokkaillut, koska opiskelijaruokalan ateria Kelan tukemalla hinnalla oli niin halpa, ettei sen alle päässyt omilla kokkailuilla, mutta aika usein tein juustosta ja leivästä uunissa lämpimiä leipiä.

VIikonlopuiksi matkustin kotipaikkakunnalle poikaystävän luo, siellä laitettiin perunaa ja kastiketta, jos oli rahaa. Jollei ollut, ei syöty - koska aloin opinnot 1991 eli pahimpaan lama-aikaan, tätä sattui aika usein. Ekana vuonna oli pakko ottaa lainaa, tokana vuonna ei voinut, koska opintolainan markkinakorko karkasi 16 prosenttiin. Homma helpoittui kun pääsin toisen vuoden keväällä töihin ja siitä parin vuoden päästä poikaystäväkin pääsi töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Laihdutin koko nuoruusajan. Syömiset oli opiskeluaikoina karmeat. Saatoin olla päiväkausia syömättä kunnolla ,vain kahvia  tupakkaa ja voileipää.Bilettämiseen meni meikäläisen markat, join alkoholia reilusti. Kävelin kaikki matkat, monta kilsaa päivässä. Mikä oudointa olin aina terve, vieläkin olen, mitä ihmettelen.

 

Sama. Mä olin vieläpä kasvissyöjä, mutten juuri syönyt kasviksia. Leipää, välillä vegepizza, karkkia, erittäin paljon keskikaljaa. Bileissä tuli käytyä pari kolme kertaa viikossa. Säästin kaloreita alkoholiin. Huolimatta elintavoistani voin hyvin ja valmistuinkin odotusajassa. Ja hauskaa oli.

Vierailija kirjoitti:

Kokkailin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet.

Itsekin kokkailin saman kirjan mukaan. Söin ranskalaisia (siis perunoita) ja punaviini päissäni tein ruoanlaitosta taidetta: oli niin sotkuinen keittiö että kulinarismi kaappasi keittiöni eikä kape aihinen.

80-luvusta on jo kauan enkä muista paljoa, mutta riisiä söin lähes joka päivä joko sellaisenaan tai hemapana jonkun proteiinilisukkeen kanssa. Riisi ja kana oli aika tavallinen.