Lue keskustelun säännöt.
72 neliötä ja 4 henkeä (2 aikuista ja 2 lasta)
24.11.2025 |
Onko mahdollista elää näin pienessä asunnossa?
Sijainti olisi suuren kaupungin keskustan vieressä. Alue on rauhallinen omakotitaloalue. Toki keskustan läheisyys vetää puoleensa myös laitapuolen kulkijoita. Työpaikat ja lasten koulu olisi kaikki 2km säteellä. Myös harrastukset. Sijainti siis 10+, mutta toki joutuisi neliöistä tinkiä.
Eli onko täydellinen sijainti sen väärti, että joustaa neliöistä. Lapset joutuisivat jakamaan huoneen muun muassa.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Ahdasta on..ei tulisi mieleenikään asua noin..meillä 340 neliötä,ja nippa nappa mahdutaan tuolla henkilömäärällä..onneksi autotallit ja piha-aitat lämpiminä tiloina,jos alkaa ahdistaa..
Pitäiskö teidän vähän laihduttaa, jos noin ahdasta on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman huoneen puuttuminen voi olla lapselle ja nuorelle tosi iso ongelma: ei saa keskityttyä läksyihin ja harrastuksiin, ei saa omaa rauhaa, eikä voi kutsua kavereita kotiin.
Siis tuohan on tosi iso. Mikä ongelma? Meillä 46m2 3hlö.
Vierailija kirjoitti:
Oman huoneen puuttuminen voi olla lapselle ja nuorelle tosi iso ongelma: ei saa keskityttyä läksyihin ja harrastuksiin, ei saa omaa rauhaa, eikä voi kutsua kavereita kotiin.
Miksi ei saisi? Pennuille voi opettaa tapoja, kuten sitä, että toiselle annetaan läksyjentekorauha. Kaverit voivat ihan hyvin tulla käymään jaetussakin huoneessa. Ei mitään ongelmaa, kun ei tee oneglmaa.
Vierailija kirjoitti:
Oman huoneen puuttuminen voi olla lapselle ja nuorelle tosi iso ongelma: ei saa keskityttyä läksyihin ja harrastuksiin, ei saa omaa rauhaa, eikä voi kutsua kavereita kotiin.
Lapsille on hyvä opettaa sellainen asia kuin toisten ihmisten huomiooon ottaminen. Onhan siellä koulussakin muita ihmisiä samassa huoneessa ja silti pitää keskittyä tehtäviin. Ei aina voi päästä johonkin umpioon tekemään hommia. Ja toisen sisaruksen voi opettaa kunnioittamaan lukurauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollistahan on asua vaikka 10 neliön hellahuoneessa, mutta miksi pitäisi kiusata itseään, jos isompaankin olisi varaa?
Itse olen priorisoinut asumismukavuuden sijainnin edelle, koska ostin kodin, en sijoituskohdetta, mutta tämähän on ihan makuasia, mistä haluaa tinkiä, jollei kaikkea voi saada.
Mun pelkkä tupa on tuon asunnon kokoluokkaa. Riittää yhdelle. Vaikea kuvitella neljä ihmistä noin ahtaaseen tilaan. Tai no,puhutkin "hengistä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti pärjää!Me myytiin okt talo keväällä ja muutettiin toistaiseksi miehen kanssa kaksin 33 neliön yksiöön aivan keskustaan.Ihanaa kun kaikki lähellä.Tykätään kovin,ei mitään ongelmaa.Kiva pikku pesä.
Suurin osa ajasta ollaan mökillä ja kevät,kesä,syksy kokonaan mökillä.
Nämä tyypit on aina yhtä hauskoja, jotka kehuvat, kuinka ihanaa on asua jossain veetun kanikopissa ja seuraavassa lauseessa todetaan, että oikeasti valtaosa ajasta vietetään jossain ihan muualla.
Nii-in, ihminenhän on vaikka aidanseipäänä silloin, kun se ei ole ainoa vaihtoehto olemiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se liian pieni viimeistään, kun lapset tarvitsevat omat huoneet. Jos on varaa ostaa omakotitalo, on oletettavasti varaa harkita ja ostaa vasta, kun oikeasti sopiva löytyy.
Tuskinpa ap on omakotitaloa ydinkeskustasta ostamassa. Ja omaa huonetta lapsi ei tarvitse missään vaiheessa. Lapsi pystyy elämään jaetussakin huoneessa oikein hyvin, kun häntä ei totuteta liian hyvään.
Riippuu ihan lapsesta. Minä muutin omaan huoneeseen melkein heti, kun siihen aukesi mahdollisuus. Olin silloin 7-vuotias. Me nukuttiin koko perhe yhdessä alle 10 neliön makkarissa. Juuri ennen kuin aloitin koulun, taloon valmistui laajennus, jossa mun oli tarkoitus jakaa huone sisaruksen kanssa. Vanhaan makkariin muutti iso pakastin ja muutaman viikon kuluttua myös minä.
Asuin mieluummin pakastimen kanssa rumassa kopperossa kuin juuri valmistuneessa isossa ja valoisassa huoneessa sisaruksen kanssa, koska tarvitsin omaa rauhaa jo silloin. Enkä ollut tosiaan "liian hyvälle opetettu", kun lähtökohta oli tuo koko sakki samassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena, vastavalmistuneena, 90 luvulla, pääsin tutun luo asumaan. Hyvissä ajoin ilmoitti Mikko muuttaa tönne puolen vuoden päästä. Tein täysin erilaiset ratkaisun, muutin kellarikomeroon asumaan.
Vuorasin sivut banaanilaatikoilla,,eli koppiin ei nähnyt sisälle. Tein paljon ylitöitä ja viikonloput olin paljon ulkona. Olin talossa jo asunut, ei kyseenalaistettu mun liikkumista.
Hetki meni, erosivat ja muutin takaisin.
Sen kesän jälkeen oli tosi paljon rahaa säästössä
Lapseni , 1 kpl, ei käyttänyt huonettaan kuin nukkumiseen + lelut ja vaatteet säilytettiin siellä.
Tilantarvetta vähentää jos kerran työpaikat ovat niin lähellä että ilmeisesti ei ole aikomus tehdä etätöitä kotoa käsin - silloin tarvitsisi ainakin yhden työhuoneen lisäksi.