Löysin rauhan, kun luovuin uskosta.

Kunnon uskovainen nainen:

Jos hyvän vaimon löydät,löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.

Häneen voit aina luottaa,hän pitää puutteen loitolla sinusta.

Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi,kaikkina elämänsä päivinä.

Hän huolehtii villasta ja pellavasta,hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.

Hän on kuin laiva,hän hankkii ravintoa etäältäkin.

Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelleja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.

Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan.

Hän vyöttää itsensä tarmollaja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.

Hän näkee työnsä tulokset,hän ei sammuta lamppua yölläkään.

Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla,hän ei päästä kädestään värttinää.

Hän avaa kätensä onnettomalleja antaa apuaan köyhälle.

Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.

Omin käsin hän valmistaa peitteet,hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.

Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa.

Hän tekee pellavapaitoja myytäväksija toimittaa vöitä kauppiaille.

Häntä seuraa menestys ja kunnia,hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.

Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin.

Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.

Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään:

Monet naiset ovat uutteria ja taitavia,mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden.

Kauneus katoaa, viehätys haihtuu,ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!

Ei paineita!

Vierailija kirjoitti:

Uskooko joku aikuinen helvettiin muka oikeasti?

Voin kertoa, että kannattaisi uskoa, että omilla teoilla on seurauksia, sekä hyvässä että pahassa. Helvetistä minulla ei ole tietoa, mutta siitä toisesta vaihtoehdosta on. Tämänhetkisen ymmärrykseni perusteella ikuisen rangaistuksen sijaan kallistuisin enemmän sille kannalle, että on kärsittävä rangaistus Jumalaa vastaan rikkomisesta, mutta että se ei välttämättä ole ikuinen. Ihmiset tietysti Raamatun mukaan lähetetään ikuiseen tuleen. Minun näkemykseni on se, että tuli on ikuinen, mutta ihmisen siellä viettämä aika ei välttämättä ole. Se voi kylläkin olla ikuisuudelta tuntuva. 

 

Raamatusta:

23Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. 24Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. 25Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. 26Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'. 27Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. 28Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'. 29Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'. 30Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. 31Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. 32Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; 33eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?' 34Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. 35Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

Olin hellareissa nuorena. Vähän liian monta vuotta siellä meni.

Lähtöni jälkeen tuli kriisi, kun ajattelin, ettei minulla ole oikeutta uskoa Jumalaan ja Jeesukseen, jos en osta hellareiden koko pakettia.

Sitten ymmärsin, että voin vapaasti uskoa ilman toisten ihmisten luomaa oppijärjestelmää. 

Tosin nykyään ajattelen Jeesuksen elämästä vähän eri tavalla kuin Raamattu kertoo. Vaan haitanneeko tuo.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti et ikinä ole ollut uskossa. Kun jumsla johdattaa jonkun Jeesuksen luokse niin hänen kädestä ei kukaan saa ihmistä riistettyä. Et edes sinä itse. Tuntemasi tunteet kertoo ettet ole ollut uskossa. Peladtunut jeesuksen lapsi ei pelkää helvettiä koska hänellä on varmuus.

Heh, sieltähän se tuli : ) Kunnon lahkolaisen toteamus. "Et ollut koskaan oikea uskovainen/vegaani/feministi" jne. 

Vierailija kirjoitti:

Helvettiin joutuminen tarkoittaa eroon joutumista Jumalasta. Jumalan läsnäolo tarkoittaa taas sisäistä rauhaa. Olet siis oikeasti löytänyt Jumalan.

Olen pahoillani, mutta olet käsittänyt väärin.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti et ikinä ole ollut uskossa. Kun jumsla johdattaa jonkun Jeesuksen luokse niin hänen kädestä ei kukaan saa ihmistä riistettyä. Et edes sinä itse. Tuntemasi tunteet kertoo ettet ole ollut uskossa. Peladtunut jeesuksen lapsi ei pelkää helvettiä koska hänellä on varmuus.

Varmuus pelastuksesta on itsepetosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisista normaaleista asioista? Jumalaan uskomisen pitäisi itse asiassa keventää itsesyytöksiä, koska virheistä huolimatta on mahdollista saada anteeksi ja tulla hyväksytyksi. Ei ole niin, että on vastuussa Luojalle kaikista virheistä ja niistä saa kärsiä sitten enemmän, vaan että Hän voi keventää taakkaa ja auttaa pääsemään eteenpäin.

Miksi pitäisi aina kieriskellä jossain synnintunnossa ja pyydellä anteeksi? Kun vaikka sattui ajattelemaan pahaa jostain toisesta tai vaikka juoruilemaan? Olemme kuitenkin vain ihmisiä. 

Ei tarvitse kieriskellä vaan yksinkertaisesti lopettaa se syntielämä. Onnistuu parhaiten kun täyttää elämänsä muilla asioilla, kuin synneillä. 

Ja vaikka et uskoisi helvettiin niin pahoja tekoja tekemällä sinne joudut, ihan mitä tahansa ajattelit. Huomaat kyllä sitten...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti et ikinä ole ollut uskossa. Kun jumsla johdattaa jonkun Jeesuksen luokse niin hänen kädestä ei kukaan saa ihmistä riistettyä. Et edes sinä itse. Tuntemasi tunteet kertoo ettet ole ollut uskossa. Peladtunut jeesuksen lapsi ei pelkää helvettiä koska hänellä on varmuus.

Heh, sieltähän se tuli : ) Kunnon lahkolaisen toteamus. "Et ollut koskaan oikea uskovainen/vegaani/feministi" jne. 

 

Tuo henkilö ei ole uskossa vaan päivystää tällä palstalla kiusaamassa kaikissa hengellisissä ketjuissa. Kun "valitettavasti olet kästitänyt väärin" näkyy ketjussa niin tietää, ttä kyseinen saatana on löytänyt ketjun. Se kannattaa vain ignorata ja ymmärtää, hän on kipuinen ja tehnyt suuria virheitä elämässään. Suhtautua häneen kuin kuolevaa puuhun.

Vierailija kirjoitti:

Jehovantodistaja kysyi minulta, että enkö pelkää joutuvani  helvettiin. Vastasin, että en pelkää, mutta hän taitaa pelätä. Hänen pelkonsahan on helvetillistä.

 

Minulla on rauha ja rauhaan päästäkseni olen aina tehnyt elämässäni valintoja, että ei se rauha automaattisesti laskeudu ylle, vaan on oltava sovussa omien tekojensa kanssa ja yritettävä parhaansa, niin uskon, että sen on riitettävä.

Tämä on terve suhtautuminen. Parhaansa yrittäminen kohtuudella ilman liiallista vaativuutta, mutta kuitenkin oikeaan suuntaan pyrkien.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas löysin rauhan uskosta. Ei tarvitse tehdä syntiä miesten mieliksi, tai alentua muihinkaan vääryyksiin.

 

: D  Miksi ateistin pitää alentua vääryyksiin?

Se on se paatumuksen rauha.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas haluaisin olla uskossa ja surettaa kun en vaan ole tullut uskoon, samalla kuitenkin Jeesus valinnut ihmisiä pelastukseen sillä aikaa kun itse miettinyt mikä vika mussa on kun Jeesus ei huomaa mua:(

Olen pahoillani, mutta olet käsittänyt väärin. Ei tarvitse odottaa sitä, että Jeesus jotenkin huomaisi. Kannattaisi lukea evankeliumista, mitä Jeesus opetti, ja pyrkiä noudattamaan hänen opetuksiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisista normaaleista asioista? Jumalaan uskomisen pitäisi itse asiassa keventää itsesyytöksiä, koska virheistä huolimatta on mahdollista saada anteeksi ja tulla hyväksytyksi. Ei ole niin, että on vastuussa Luojalle kaikista virheistä ja niistä saa kärsiä sitten enemmän, vaan että Hän voi keventää taakkaa ja auttaa pääsemään eteenpäin.

Miksi pitäisi aina kieriskellä jossain synnintunnossa ja pyydellä anteeksi? Kun vaikka sattui ajattelemaan pahaa jostain toisesta tai vaikka juoruilemaan? Olemme kuitenkin vain ihmisiä. 

Olen ateisti, ja kyllä mun mielestä kuuluu tuntea syyllisyyttä, jos ajattelee pahaa toisista. Kristityillä en ole havainnut olevan tällaisia arvoja, vaan päinvastoin niitä omia pahoja ajatuksia toisista julistetaan oikein ylpeydellä ääneen.