Estääkö menneisyyden mielenterveysongelmat adoptioluvan saannin?
En siis tarkoita mitään tosi vakavia mielenterveysongelmia tai mielisairautta.
Sellaista tilannetta siis, jossa miehellä on yli 10 vuotta sitten ollut muutaman vuoden masennus, joka on ajan ja lääkkeiden ja elämän myötä parantunut; ja jossa nainen on myös syönyt masennuslääkkeitä ja käynyt terapiassa ja saanut apua ahdistusongelmiin, jotka puhkesivat stressaavassa elämänvaiheessa ja epäonnistuneiden lapsettomuushoitojen jälkeen. Kumpikin nykyään " terveiden kirjoissa" .
Olen kuitenkin kuullut huhupuhetta, että vanhatkin mielenterveyden ongelmat voivat olla este adoptioon.
Kommentit (17)
Vaikka ollaan ihan tavallinen pariskunta, ihan normaaleja, terveitä ihmisiä, jotka rakastettaisiin lapsia kovasti :(
Toivottavasti joskus ihmiset älyävät sitten lakata hokemasta ainaista " ainahan sitä voi adoptoida" -viisauttaan.
Minulla ei ole asiasta parempaa tietoa, mutta varmista nyt ihmeessä asia muualtakin.
t: kahden bio-lapsen ex-masentunut äiti
varsinkin te, jotka julistatte, että TOIVOTTAVASTI, että ap:n kuvailemassa tapauksessa olisi joku uhka lapselle, taikka eivät voisi olla hyviä vanhempia?
ja seuraan adoptiojuttuja edelleen tiiviisti.
Tämä on ihan fakta, että kyllä, voivat estää luvansaannin ja kyllä, useat kohdemaat (Aasian maat ja Venäjä mm.) suhtautuvat mielenterveysongelmiin hyvin kriittisesti.
Adoptio on hyvin stressaava prosessi ja se ja adoptiolapsen kanssa eläminen vaativat hyvää terveyttä - henkistä ja fyysistä.
Ja siinä ajatellaan lapsen etua - hänellä on takanaan jo tarpeeksi ikäviä kokemuksia, adoptiovanhemman sairautta ei hänelle enää kannettavaksi haluta.
3
muuten hankkia ulkomailta lääkäriltä. Muuten voi jäädä ikäviä merkintöjä papereihin, eikä sitten joku asia tulevaisuudessa onnistukaan. On tuo niin väärin, jos kymmenenkin vuotta vanhat ongelmat estää normaalin elämän.
Ei mikään ihailtava piirre vanhemmassa.
3
menneisyydestä ja miksi pitäisikään? Yhtä hyvin voitaisiin tutkia geenit, joista näkisi alttiuden monille perinnöllisille sairauksille. Kukapa meistä voi taata olevansa täysin terve vaikkapa vuoden päästä.
Minulta ainakin on lupia kyselty useamman kerran.
Itse olen ollut monta vuotta terapiassa ja syönyt masennuslääkkeitä, ja koen nykyään olevani hyvinvoiva. Minulla on lapsi, jonka saaminen on huomattavasti edesauttanut tervehtymistäni.
Minut yllätti esim se, että emme saaneet syntymätömän lapsen vakuutusta minun ' mielenterveysongelmieni' takia. Olin todella yllättynyt ja jotenkin häpesin itseäni, kun vakuutusyhtiö hylkäsi hakemuksen.
Mielestäni on täysin väärin, että lieviin mielenterveysongelmiin suhtaudutaan näin. Nykyäänhän esimerkiksi masennuslääkkeitä määrätään aika helposti ja siitä sitten voi turhaankin saada tietynlaisen leiman otsaan.
Toki on totta, että adoptioprosessi vaatii varmasti jonkin verran henkistä kanttia raskautensa takia, mutta on täysin väärin, jos suoralta kädeltä evätään adoptio-oikeus sen takia, että on joskus ollut masentunut. Nykyäänhän masennus sitäpaitsi diagnosoidaan paljon helpommin kun ennen ja yhä useampi meistä sairastuu siihen.
mutta menneisyys kyllä käydään tarkoin läpi.
Ettekö te nyt tajua, että adoptio on ensisijaisesti sen lapsen tilaisuus saada uudet vanhemmat, kun hän on jo yhdet menettänyt? Hänellä on oikeus mahdollisimman terveisiin, mahdollisimman hyviin vanhempiin.
Järkyttävä asenne, suoraan sanottuna, että lapsi tänne heti mulle vaan, vaikka valehdellen!
12
alkaneet hoitamaan myös masennusongelmiaan lääkkeillä ja terapialla, ja jopa parantuneet, siitä saakin sitten leiman otsaan loppuiäksi. Toivottavasti tämä muuttuu tai taas ongelmat lakaistaan maton alle niin kauan kuin mahdollista, sekä omat että lasten. Vasta aivan pakon edessä haetaan apua.
vaan neuvonnassa käydään asiat läpi, neuvonta kestää puoli vuotta - vuoden. Noin. Jos tapaus on sosiaalityöntekijän mielestä ilmeinen, hän voi ehdottaa neuvonnan keskeytystä, mutta normaalisti sen jälkeen kirjoitetaan kotiselvitys ja anotaan adoptiolupaa, jossa lautakunta puntaroi vielä kertaalleen perheen tilanteen. Sairaudet on vain yksi asia, johon kiinnitetään tarkempaa huomiota.
3
Ymmärtää vaikeuksia kokenutta lastakin paremmin sekä osaa ja uskaltaa hakea apua itselleen ja lapselleen kaikissa asioissa. Jos masennus on selvästi menneisyyttä, ei se saisi vaikuttaa mihinkään.
mutta masennus on kuitenkin sairaus, joka luokitellaan uusiutuvaksi.
Ja jos molemmilla vanhemmilla on mielenterveystausta, se ei välttämättä ole enää kovin hyvä tae vaativalle vanhemmuudelle.
jos on sairastanut itse masennusta. Onneksi Suomessa on Kelan sairausvakuutus, joka koskee kaikkia lapsia ja aikuisia, eikä yksityistä vakuutusta välttämättä tarvitse.
ja jos ei sitä, niin voi olla vaikea löytää maata, joka hyväksyy hakijaksi.