Lue keskustelun säännöt.
Näkeekö vauvat ja koirat henkiolentoja, joita me emme?
22.11.2025 |
Olen nähnyt useamman kerran kun eri vauvat jokeltavat selvästi katsoen jotain, missä ei näy ketään. Viimeksi lapsenlapseni seurasi katseellaan jotain liikkuvaa makuuhuoneessa, pää kääntyi ja tuijotti jotain, oli aika pelokkaan näköinen ja painautui syliini ihan littanaksi niin ettei enää nähnyt mitään, toisella kertaa seurasi taas jotain liikkuvaa katseellaan nurkkaan ja päästi naurahduksen. Samoin tuntuu koirat tekevän, näkevän enemmän mitä aikuisihminen.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut tällä foorumilla jossain ketjussa aikaisemmin asiasta. Lapsenlapseni oli vajaa 3 v ja hän oli leikkimässä omassa huoneessaan yksin. Äitinsä oli viereisessä keittiössä ja kysyi lapselta, mitä hän puuhaili.
Lapsi sanoi, että heittelee kiviä Helvi-tädin kanssa. Äiti meni lapsen huoneeseen ja kysyi, missä se täti nyt oli. Lapsi sanoi tädin menneen just pois.
Asian ydin oli, että minun vanha Helvi-tätini oli just kuollut ja tätä tietoa ei vielä muut tienneet kuin minä ja lapsen perhe ei ollut ollut koskaan missään tekemisissä ko ihmisen kanssa, eivätkä edes tiennet, että sen nimistä tätiä on olemassa.
Tämä ei sitten ole mikään keksitty tarina. Miniäni soitti tuolloin minulle ja naureskeli, etteivät tunne ketään tuon nimistä ihmistä. Naureskelu loppui, kun kerron tädistä.
Kuolemansa jälkeen henget vaeltavat vapaana ilman ruumista vielä hetken. Moni jatkaa eteenpäin kohti valoa, mutta jotkut jäävät jumiin tänne, sillä eivät ymmärrä, mitä tehdä seuraavaksi. Tai heidän elämänsä aikana kokemansa katkeruus sokaisee heidät ja jäävät "kummittelemaan". Usein jos henki on todella vahva jossakin, vaikka ei olisi ollut tämän kanssa pitkään aikaan tekemisissä, tämä henkilö joko ajattelee sinua aktiivisesti, tai on kuollut/lähellä kuolemaa.
Ihmiskeho painaa ja rajoittaa henkeä, ja kuoleman jälkeen henki on sen vuoksi hetken paljon vahvempi kuin koskaan eläessään, ennen kuin jatkaa matkaansa eteenpäin
Noista lasten henkisistä kokemuksista ei tarvitse sinänsä välittä tai niitä ei kannata kummeksua, suurin osa lapsista on riittävässä turvassa, kunhan saa olla äitinsä läheisyydessä ja aurassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koirathan on sieluttomia olentoja.
Haistavat!
Ehkä se "sielu" estää juuri näkemästä sitä henkimaailmaa "totuutta".
Niinhän siellä Raamatussa sanotaan:
"Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot."
"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa".
"Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin."
"Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi".
"Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni"
Muuten, jos haluaa suojautua henkimaailmalta, niin kasvit ovat erinomaisia suojaajia.
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut tällä foorumilla jossain ketjussa aikaisemmin asiasta. Lapsenlapseni oli vajaa 3 v ja hän oli leikkimässä omassa huoneessaan yksin. Äitinsä oli viereisessä keittiössä ja kysyi lapselta, mitä hän puuhaili.
Lapsi sanoi, että heittelee kiviä Helvi-tädin kanssa. Äiti meni lapsen huoneeseen ja kysyi, missä se täti nyt oli. Lapsi sanoi tädin menneen just pois.
Asian ydin oli, että minun vanha Helvi-tätini oli just kuollut ja tätä tietoa ei vielä muut tienneet kuin minä ja lapsen perhe ei ollut ollut koskaan missään tekemisissä ko ihmisen kanssa, eivätkä edes tiennet, että sen nimistä tätiä on olemassa.
Tämä ei sitten ole mikään keksitty tarina. Miniäni soitti tuolloin minulle ja naureskeli, etteivät tunne ketään tuon nimistä ihmistä. Naureskelu loppui, kun kerron tädistä.
No olipas mielenkiintoinen satu, olet pirun hyvä satuilemaan.
Tästä on jo vuosia, kun pieni lapseni oli tosi sairas ja ambulanssi oli kutsuttu. Lapsi tietysti makasi sängyssä, enkä osannut kuin rukoilla. Yhtäkkiä tajusin, että lapsen vieressä on joku täydellisen hyvä olento, jota en nähnyt, mutta tiesin. Huone oli täynnä valoa ja lämpöä. Huoli valui minusta pois ja tajusin, että lapseni henki ei ole käsissäni vaan minä voin vain pakata sairaalaan otettavat tavarat.
Jälkeenpäin mietin olikohan kyseessä lapseni suojelusenkeli. Ihmeellisintä oli, että tajusin kirkkaasti kokeneeni sen ennenkin. Mutta missä ja milloin, miten tuollaisen voisi unohtaa? Ehkä olin ollut vasta pieni lapsi mistä ajasta ei ole muistikuvia?
En pidä itseäni kovin hörhönä, mutta ihmettelen aiemman kirjoittajan tavoin miten kiivaasti tällainen halutaan kiistää. Ja vieläpä vedoten tieteeseen: tieteen luonnehan on kehittyvä, aina tulee uutta tietoa. Tietenkään tieteen nimissä ei voi väittää tällaista okevan, jos todisteita ei ole. Mutta ei voida myöskään väittää, että missään nimessä ei ole. Jos joku naama punaisena huutaa, ettei voi olla, koska minä sanon niin, ollaan aika kaukana tieteestä. Eli juuri suattaa olla tai olla olematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja lapset myös. Kertovat myös miltä nämä näyttävät, jos heiltä kysyy, jne. Ja kissat ja muut eläimet tietysti myös. Aikuiselta ihmiseltä pyritään tietoisesti sammuttamaan tämä taito havaita korkeampia taajuuksia esim. huomion ohjaamisen ja paskan ravinnon avulla sekä demonisoimalla herkkäaistisuus esim. "psykoottiseksi" tai "yliherkkyydeksi". Lapset eivät ole vielä sillä tavalla pilalla vaan käyttävät kaikkia aistejaan ja koko kehoaan. Aikuinenkin voi tuohon tilaan palata, mutta se vaatii aika lailla täysin nyky-yhteiskunnan normoista irrottautumista, sillä se todellisuuskäsitys on ristiriidassa esim. tieteen kanssa.
Hyvin sanottu, henkilö on samantien "sekaisin ja hullu" kun hän eroaa muuten harmaasta ja eleettömästä mielipiteettömästä massasta, hänet täytyy diagnosoida ja lääkitä, jotta hänestä tulee taas "normaali" 😅😅
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut tällä foorumilla jossain ketjussa aikaisemmin asiasta. Lapsenlapseni oli vajaa 3 v ja hän oli leikkimässä omassa huoneessaan yksin. Äitinsä oli viereisessä keittiössä ja kysyi lapselta, mitä hän puuhaili.
Lapsi sanoi, että heittelee kiviä Helvi-tädin kanssa. Äiti meni lapsen huoneeseen ja kysyi, missä se täti nyt oli. Lapsi sanoi tädin menneen just pois.
Asian ydin oli, että minun vanha Helvi-tätini oli just kuollut ja tätä tietoa ei vielä muut tienneet kuin minä ja lapsen perhe ei ollut ollut koskaan missään tekemisissä ko ihmisen kanssa, eivätkä edes tiennet, että sen nimistä tätiä on olemassa.
Tämä ei sitten ole mikään keksitty tarina. Miniäni soitti tuolloin minulle ja naureskeli, etteivät tunne ketään tuon nimistä ihmistä. Naureskelu loppui, kun kerron tädistä.
Sama tilanne kaverin lapsen kanssa. Hän jutteli heidän edesmenneelle sukulaiselle ja sanoi sen nimen. Vanhemmilta meni kyllä yöunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa meistä näyttää vain elävän mielikuvitusmaailmassa. Yleensä korreloi alhaisemman ÄO:n sekä loogisen ajattelukyvyn puutteen kanssa.
Tällöin mikään järkevä keskustelu ei ole mahdollista ja todisteiden kysyminen ei johda mihinkään, koska näillä ei ole ymmärrystä siitä, mikä on pätevä todiste. "Musta tuntuu että kommunikoin henkien kanssa" ja "vauvani varmaan näki jotain" eivät ole todisteita.
Vierailija kirjoitti:
Hevoset ainakin näkee... Lähes joka tunnilla joku hepo näkee henkiolentoja, säpsyy ja säikähtää, minkä seurauksena kaikki hermostuvat varmuuden vuoksi. Monesti myös taluttaessa yhtäkkiä pysähdytään ja tuijotetaan jonnekin valppaana säntäämään karkuun.
Ne näkee varmuudella. Kaikki.
N54
Ne kuulevat, tai haistavat jotain erilaista, siksi käytös. Ei niillä niin hyvä mielikuvitus ole kun joillakin ihmisillä, jotka näkevät olematonta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se tuntuu vähän siltä että vauvojen ympärillä on vielä "toinen puoli" läsnä jollain tavalla. Samoin kuin luolemansairaat alkavat jotenkin pikkuhiljaa astua toiseen maailmaan, saattavat puhua jo kuolleille ihmisille jne. Ehkä läheiset tulevat kuolevaa vastaan, ja sitten taas vauvoilla omat saattajat varmistaa tällä puolen jonkin aikaa, että vauva siirtyy tähän maailmaan hyvin. Tämä on aika lohdullinen ajatus, näin sen jotenkin itse ajattelen.
Ihmisen ei ole koskaan ollut tarkoituskaan elää vain materiaalisessa todellisuudessa, siksihän lapset ja vanhukset sen aistivatkin. Ihmiskeho on kone aistimaan myös sitä.
Suomessa on paljon pahuutta, siitä kertoo ylenmääräinen ateismi. Kaikki henkisyys pyritään kieltämään, sillä ihmiset tajuavat, että sen myötä kaikki paljastuisi ja heidän kaikki synkät salaisuutensa näkyisivät kirkkaana ku
Minulla ei ole mitään synkkiä salaisuuksia paljastettavana, vaikka en uskokaan tarinakirjan oppeihin
Aikamoinen mielikuvitus kun tuollaista shaissea väännät tänne 😅
Onhan todistettu tapauksia, joissa esim. hevoset kieltäytyvät menemästä jollekin tieosuudelle. Lähellä oli kansalaissodan aikana suoritettu joukkoteloituksia, mikä tuli sitten ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut tällä foorumilla jossain ketjussa aikaisemmin asiasta. Lapsenlapseni oli vajaa 3 v ja hän oli leikkimässä omassa huoneessaan yksin. Äitinsä oli viereisessä keittiössä ja kysyi lapselta, mitä hän puuhaili.
Lapsi sanoi, että heittelee kiviä Helvi-tädin kanssa. Äiti meni lapsen huoneeseen ja kysyi, missä se täti nyt oli. Lapsi sanoi tädin menneen just pois.
Asian ydin oli, että minun vanha Helvi-tätini oli just kuollut ja tätä tietoa ei vielä muut tienneet kuin minä ja lapsen perhe ei ollut ollut koskaan missään tekemisissä ko ihmisen kanssa, eivätkä edes tiennet, että sen nimistä tätiä on olemassa.
Tämä ei sitten ole mikään keksitty tarina. Miniäni soitti tuolloin minulle ja naureskeli, etteivät tunne ketään tuon nimistä ihmistä. Naureskelu loppui, kun kerron tädistä.
Kuolemansa jälkeen henget vaeltavat vapaana ilman ruumista vielä hetken. Moni jatkaa eteenpäin kohti valoa, mutta jotkut jäävät jumiin tänne, sillä eivät ymmärrä, mitä tehdä seuraavaksi. Tai heidän elämänsä aikana kokemansa katkeruus sokaisee heidät ja jäävät "kummittelemaan". Usein jos henki on todella vahva jossakin, vaikka ei olisi ollut tämän kanssa pitkään aikaan tekemisissä, tämä henkilö joko ajattelee sinua aktiivisesti, tai on kuollut/lähellä kuolemaa.
Ihmiskeho painaa ja rajoittaa henkeä, ja kuoleman jälkeen henki on sen vuoksi hetken paljon vahvempi kuin koskaan eläessään, ennen kuin jatkaa matkaansa eteenpäin
Noista lasten henkisistä kokemuksista ei tarvitse sinänsä välittä tai niitä ei kannata kummeksua, suurin osa lapsista on riittävässä turvassa, kunhan saa olla äitinsä läheisyydessä ja aurassa
Lapsi voi olla henkisessä kehityksessään hyvinkin paljon korkeammalla tasolla kuin kukaan hänen ympäristössään. Hänellä on suojelijansa ja auttajansa myös henkimaailman puolella, eivätkä äsken edesmenneet läheiset heitä vahingoita. Päinvastoin, Helvi-täti voi olla tuttu lapselle jostain aiemmasta inkarnaatiosta ja siksi tuli tervehtimään häntä. Ja samalla antamaan ajattelemisen aihetta lähipiirin aikuisille. :D
Vierailija kirjoitti:
Tästä on jo vuosia, kun pieni lapseni oli tosi sairas ja ambulanssi oli kutsuttu. Lapsi tietysti makasi sängyssä, enkä osannut kuin rukoilla. Yhtäkkiä tajusin, että lapsen vieressä on joku täydellisen hyvä olento, jota en nähnyt, mutta tiesin. Huone oli täynnä valoa ja lämpöä. Huoli valui minusta pois ja tajusin, että lapseni henki ei ole käsissäni vaan minä voin vain pakata sairaalaan otettavat tavarat.
Jälkeenpäin mietin olikohan kyseessä lapseni suojelusenkeli. Ihmeellisintä oli, että tajusin kirkkaasti kokeneeni sen ennenkin. Mutta missä ja milloin, miten tuollaisen voisi unohtaa? Ehkä olin ollut vasta pieni lapsi mistä ajasta ei ole muistikuvia?
En pidä itseäni kovin hörhönä, mutta ihmettelen aiemman kirjoittajan tavoin miten kiivaasti tällainen halutaan kiistää. Ja vieläpä vedoten tieteeseen: tieteen luonnehan on kehittyvä, aina tulee uutta tietoa. Tietenkään tieteen nimissä ei voi väittää tällaista okevan, jos
Se on vastapuolen vallassa oleva, jolla on suuri tarve kiistää kaikki yliluonnollinen. Saatanan suurin kusetushan on kiistää olevansa olemassa. On vain tämä elämä, ilman minkäänlaista vastuuta tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa meistä näyttää vain elävän mielikuvitusmaailmassa. Yleensä korreloi alhaisemman ÄO:n sekä loogisen ajattelukyvyn puutteen kanssa.
Tällöin mikään järkevä keskustelu ei ole mahdollista ja todisteiden kysyminen ei johda mihinkään, koska näillä ei ole ymmärrystä siitä, mikä on pätevä todiste. "Musta tuntuu että kommunikoin henkien kanssa" ja "vauvani varmaan näki jotain" eivät ole todisteita.
Minkätakia tuo sinua vaivaa? Anna kaikkien uskoa miten haluavat.
Edesmennyt ensimmäinen koirani näki. Outo juttu eikä siitä sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa meistä näyttää vain elävän mielikuvitusmaailmassa. Yleensä korreloi alhaisemman ÄO:n sekä loogisen ajattelukyvyn puutteen kanssa.
Tällöin mikään järkevä keskustelu ei ole mahdollista ja todisteiden kysyminen ei johda mihinkään, koska näillä ei ole ymmärrystä siitä, mikä on pätevä todiste. "Musta tuntuu että kommunikoin henkien kanssa" ja "vauvani varmaan näki jotain" eivät ole todisteita.
Minkätakia tuo sinua vaivaa? Anna kaikkien uskoa miten haluavat.
Minkä takia sinua vaivaa, että kommentoidaan toisten hassunkurisia uskomuksia ja kysytään todisteita näille uskomuksille? Kukin saa uskoa ihan mitä haluaa, mutta samalla myös kukin saa kommentoida tällaisia uskomuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa meistä näyttää vain elävän mielikuvitusmaailmassa. Yleensä korreloi alhaisemman ÄO:n sekä loogisen ajattelukyvyn puutteen kanssa.
Tällöin mikään järkevä keskustelu ei ole mahdollista ja todisteiden kysyminen ei johda mihinkään, koska näillä ei ole ymmärrystä siitä, mikä on pätevä todiste. "Musta tuntuu että kommunikoin henkien kanssa" ja "vauvani varmaan näki jotain" eivät ole todisteita.
Minkätakia tuo sinua vaivaa? Anna kaikkien uskoa miten haluavat.
Minkä takia sinua vaivaa, että kommentoidaan toisten hassunkurisia uskomuksia ja kysytään todisteita näille uskomuksille? Kukin saa uskoa ihan mitä haluaa, mutta samalla myös kukin saa kommentoida tällaisia uskomuksia.
Ei siitä kuitenkaan tarvitse tehdä itselleen agendaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa meistä näyttää vain elävän mielikuvitusmaailmassa. Yleensä korreloi alhaisemman ÄO:n sekä loogisen ajattelukyvyn puutteen kanssa.
Tällöin mikään järkevä keskustelu ei ole mahdollista ja todisteiden kysyminen ei johda mihinkään, koska näillä ei ole ymmärrystä siitä, mikä on pätevä todiste. "Musta tuntuu että kommunikoin henkien kanssa" ja "vauvani varmaan näki jotain" eivät ole todisteita.
Minkätakia tuo sinua vaivaa? Anna kaikkien uskoa miten haluavat.
Minkä takia sinua vaivaa, että kommentoidaan toisten hassunkurisia uskomuksia ja kysytään todisteita näille uskomuksille? Kukin saa uskoa ihan mitä haluaa, mutta samalla myös kukin saa kommentoida tällaisia uskomuksia.
Ei siitä kuitenkaan tarvitse tehdä
Varsin usein erilaisiin asioihin uskovat ihmiset tekevät uskomustensa tuputtamisesta muille ihmisille oman agendansa. Pääasiassa tietysti järjestäytyneet uskonnot ja niihin kuuluvat ihmiset. Siksi onkin oikein hyvä agenda tuoda järjen ääntä tähän touhuun, ja kysyä uskovaisilta todisteita. Ilman höpöhöpö uskomuksia ja uskontoja maailma olisi parempi paikka. Järjen avulla päästäisiin parempaan lopputulokseen. Uskonnot jakavat ihmisiä ja asettavat heitä toisiaan vastaan.
Ihmisen ei ole koskaan ollut tarkoituskaan elää vain materiaalisessa todellisuudessa, siksihän lapset ja vanhukset sen aistivatkin. Ihmiskeho on kone aistimaan myös sitä.
Suomessa on paljon pahuutta, siitä kertoo ylenmääräinen ateismi. Kaikki henkisyys pyritään kieltämään, sillä ihmiset tajuavat, että sen myötä kaikki paljastuisi ja heidän kaikki synkät salaisuutensa näkyisivät kirkkaana kuin päivänvalo.
Kannattaisi vaan alkaa siivoamaan niitä kaappeja, ennen kuin on liian myöhäistä. Lopettaa syntielämä ja tunnustaa aina kun on siihen mahdollisuus