Hanna Tikanderilla, 31, ei ole enää yhtään munasolua jäljellä

Mulla sisko sanoi 38v:nä että eihän tässä mikään kiire ole, saahan niitä lapsia nykyään viisikymppisetkin. Ei ollut nelikymppisenä hedelmöityshoitojen alkaessa enää elinkelpoisi munasoluja.

Itse lapseton mutta omasta tahdosta. Liikaa ihmisiä maailmassa. Jos kasvattaisin lapsen tekisin sen adoptiona.

ei tilanteessa ole miehilläkään hurraamista vaikka kehuvat että satavuotiaskin voi siittää. downin ja kehitysvammojen riski valtava yli 45v siittiöillä ja harva nainen haluaa tuollaista isää lapsille ellei sitten saa jotain miljoonakorvausta.

optimaalinen lisääntymisikkuna on molemmilla sukupuolilla aika kapea keskimäärin

Miten niin yhteiskunta vaatii?

Kyllä nuorta äitiä, sitä yksinhuoltajaakin,  tuetaan monin tavoin. 

Mistä olet nämä vaatimukset saanut päähäsi? Lähinnä olen nähnyt kannanottoja, että lapset monistakin syistä tulisi tehdä nuorempana. 

Pitää aika tahvo olla jos luulee että saa itse nelikymppisenä lapsen siksi kun jollain mediapersoonalla tai sukulaisella on käynyt niin. THL:n mukaan tällaisia lapsia syntyy vuosittain vain muutamia satoja ja putoaa nopeasti yksittäistapauksiin mitä korkeammalle mennään 41:stä.

Pitäisi kuunnella OMAA kehoa ja tehdä omasta kehosta henkilökohtaiset hedelmällisyystutkimukset jos lapsia haluaa. Kyllä jo keskiverrolla 35v:llä voi olla kiire mikäli biologisen oman lapsen haluaa eikä ottolasta.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin yhteiskunta vaatii?

Kyllä nuorta äitiä, sitä yksinhuoltajaakin,  tuetaan monin tavoin. 

Mistä olet nämä vaatimukset saanut päähäsi? Lähinnä olen nähnyt kannanottoja, että lapset monistakin syistä tulisi tehdä nuorempana. 

No nämä on näitä joille on aina tärkeintä mitä Muut ajattelee ja tekeehän kaiken varmasti just samassa aikajärjestyksessä kuin kaikki muutkin (eli suuret massat). 

Jos on tuon tyyppinen ihminen, niin tottahan tuo ns. yhteiskunnan vaatimus on. 

Se tässä ilmeisesti unohdetaan, että ko. Hanna on voinut olla hedelmätön alkujaankin? Onko hänellä koskaan ollutkaan mitään munasoluja? 

Vierailija kirjoitti:

Pitää aika tahvo olla jos luulee että saa itse nelikymppisenä lapsen siksi kun jollain mediapersoonalla tai sukulaisella on käynyt niin. THL:n mukaan tällaisia lapsia syntyy vuosittain vain muutamia satoja ja putoaa nopeasti yksittäistapauksiin mitä korkeammalle mennään 41:stä.

Pitäisi kuunnella OMAA kehoa ja tehdä omasta kehosta henkilökohtaiset hedelmällisyystutkimukset jos lapsia haluaa. Kyllä jo keskiverrolla 35v:llä voi olla kiire mikäli biologisen oman lapsen haluaa eikä ottolasta.

Juu ja varsinkin nykyään, kun ylipaino ja luonnosta vieraantunut elämä jyrää. 

Kuuntelin joskus Yleltä jutun 35-vuotiaiden naisten terveydestä, mutta se olikin pelkkää ylipainoa. Kävi hyvin selväksi, että ylipaino on se, mikä tuota ikäluokkaa rassaa. 

Yhteiskunnan pitäisi tukea perheen perustamista heti ihan parikymppisenä. Yhteiskunnan ja koulun puoleltahan tuki ja valistus on ollut lähinnä sitä, että muistakaa ehkäisy, muistakaa ehkäisy. Koulutus ja kaikki täydelliseksi ennen lasten hankintaa. Tähän pitäisi saada muutos. 

Samaistun tuohon Hannan tilanteeseen. Minullakin oli tuon ikäisenä jo hyvin huono tilanne hedelmällisyydessä. Tyhjiä munarakkuloita ja hyvin vähäisiä solumääriä. Juuri ja juuri saimme yhden lapsen (lääkärin sanoin lottovoittona), toinen ei ikinä onnistunut. 

Ei yhteiskunta vaadi naiselta mitään kouluttautumista tai työuraa. Kukaan ei estä naista ryhtymästä äidiksi vaikka heti 18 v. Ihan oma valinta tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin yhteiskunta vaatii?

Kyllä nuorta äitiä, sitä yksinhuoltajaakin,  tuetaan monin tavoin. 

Mistä olet nämä vaatimukset saanut päähäsi? Lähinnä olen nähnyt kannanottoja, että lapset monistakin syistä tulisi tehdä nuorempana. 

No nämä on näitä joille on aina tärkeintä mitä Muut ajattelee ja tekeehän kaiken varmasti just samassa aikajärjestyksessä kuin kaikki muutkin (eli suuret massat). 

Jos on tuon tyyppinen ihminen, niin tottahan tuo ns. yhteiskunnan vaatimus on. 

Se tässä ilmeisesti unohdetaan, että ko. Hanna on voinut olla hedelmätön alkujaankin? Onko hänellä koskaan ollutkaan mitään munasoluja?

Kertoi huhtikuussa, että oli käynyt 1,5 vuotta aiemmin tutkimuksissa, joissa kaikki hyvin ja sitten 1,5 vuotta myöhemmin AMH-arvo olikin jo romahtanut lukemaan 0,16.

Itse sain kuopukseni 37-vuotiaana ja kuukautiset loppuivat vasta 58-vuotiaana.

Eli kuulun näihin kummajaisiin, joka olisi varmasti  yli nelikymppisenä saanut vielä lapsen. 

Tiedostan kuitenkin täysin, että kuulun vähemmistöön ja hedelmällisyys laskee keskimäärin jo kolmikymppisenä. Ja sen jälkeen vauhdilla. 

Aivan poikkeuksellista on raskautua luomuna 45-vuotiaana. 

Älkääkä tulko nyt selittämään mummoistanne.  Raakaa tilastia tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan pitäisi tukea perheen perustamista heti ihan parikymppisenä. Yhteiskunnan ja koulun puoleltahan tuki ja valistus on ollut lähinnä sitä, että muistakaa ehkäisy, muistakaa ehkäisy. Koulutus ja kaikki täydelliseksi ennen lasten hankintaa. Tähän pitäisi saada muutos. 

Samaistun tuohon Hannan tilanteeseen. Minullakin oli tuon ikäisenä jo hyvin huono tilanne hedelmällisyydessä. Tyhjiä munarakkuloita ja hyvin vähäisiä solumääriä. Juuri ja juuri saimme yhden lapsen (lääkärin sanoin lottovoittona), toinen ei ikinä onnistunut. 

Yhteiskuntahan tukee jo, ja esim. parikymppiset lestadiolaisvanhemmat jotka opiskelevat ja joilla on samaan aikaan useampi pieni lapsi, pärjäävät hyvin. Opintojen jälkeen pääsevät omilleen yhteiskunnan avulta.

Kyse on kulttuurista, ei mistään muusta.

Olispa mun naisystävällä munasolut jo loppuneet niin ei tarttis olla varovaisena. Ei haluta yhen yhtään lasta kun molemmilla on jo enemmän kuin tarpeeksi ja ikää riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sisko sanoi 38v:nä että eihän tässä mikään kiire ole, saahan niitä lapsia nykyään viisikymppisetkin. Ei ollut nelikymppisenä hedelmöityshoitojen alkaessa enää elinkelpoisi munasoluja.

Itse lapseton mutta omasta tahdosta. Liikaa ihmisiä maailmassa. Jos kasvattaisin lapsen tekisin sen adoptiona.

Sinäkin olet liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan pitäisi tukea perheen perustamista heti ihan parikymppisenä. Yhteiskunnan ja koulun puoleltahan tuki ja valistus on ollut lähinnä sitä, että muistakaa ehkäisy, muistakaa ehkäisy. Koulutus ja kaikki täydelliseksi ennen lasten hankintaa. Tähän pitäisi saada muutos. 

Samaistun tuohon Hannan tilanteeseen. Minullakin oli tuon ikäisenä jo hyvin huono tilanne hedelmällisyydessä. Tyhjiä munarakkuloita ja hyvin vähäisiä solumääriä. Juuri ja juuri saimme yhden lapsen (lääkärin sanoin lottovoittona), toinen ei ikinä onnistunut. 

Yhteiskuntahan tukee jo, ja esim. parikymppiset lestadiolaisvanhemmat jotka opiskelevat ja joilla on samaan aikaan useampi pieni lapsi, pärjäävät hyvin. Opintojen jälkeen pääsevät omilleen yhteiskunnan avulta.

Kyse on kulttuurista, ei mistään muusta.

Nimenomaan. Moni lesta on 25v:nä neljän lapsen äiti.

Kolmas lapsi 41-vuotiaana ei ole mikään poikkeus tai harvinaisuus, näitä moni tuntee itsekin useamman. Mutta ymmärrän pointtisi. Silti lapsia on vaikea saada, jos ei löydy sopivaa kumppania, eivät nykymiehet halua nuorena isäksi eivätkä stressaa asiasta, sillä miehillä ei ole vastaava kiire tai edes tarvetta saada välttämättä omia lapsia. Elämän epävarmuus ja silpputyöt eivät houkuta ottamaan vastuulleen uutta elämää, en minäkään tänä päivänä haluaisi lapsia, jos olisin nuori, kun ei tiedä miten edes itse selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää aika tahvo olla jos luulee että saa itse nelikymppisenä lapsen siksi kun jollain mediapersoonalla tai sukulaisella on käynyt niin. THL:n mukaan tällaisia lapsia syntyy vuosittain vain muutamia satoja ja putoaa nopeasti yksittäistapauksiin mitä korkeammalle mennään 41:stä.

Pitäisi kuunnella OMAA kehoa ja tehdä omasta kehosta henkilökohtaiset hedelmällisyystutkimukset jos lapsia haluaa. Kyllä jo keskiverrolla 35v:llä voi olla kiire mikäli biologisen oman lapsen haluaa eikä ottolasta.

 

Juu ja varsinkin nykyään, kun ylipaino ja luonnosta vieraantunut elämä jyrää. 

Kuuntelin joskus Yleltä jutun 35-vuotiaiden naisten terveydestä, mutta se olikin pelkkää ylipainoa. Kävi hyvin selväksi, että ylipaino on se, mikä tuota ikäluokkaa rassaa. 

Ja tämän näkee ihan katukuvassa ainakin täällä Helsingissä. 

Me kuusikymppiset ollaan pääosin hoikkia, normaaleita tai jonkin verran pyöreitä.

Nuorissa naisissa sata kiloa ei ole enää mitään. 150-kiloisia alkaa suuri osa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan pitäisi tukea perheen perustamista heti ihan parikymppisenä. Yhteiskunnan ja koulun puoleltahan tuki ja valistus on ollut lähinnä sitä, että muistakaa ehkäisy, muistakaa ehkäisy. Koulutus ja kaikki täydelliseksi ennen lasten hankintaa. Tähän pitäisi saada muutos. 

Samaistun tuohon Hannan tilanteeseen. Minullakin oli tuon ikäisenä jo hyvin huono tilanne hedelmällisyydessä. Tyhjiä munarakkuloita ja hyvin vähäisiä solumääriä. Juuri ja juuri saimme yhden lapsen (lääkärin sanoin lottovoittona), toinen ei ikinä onnistunut. 

Yhteiskuntahan tukee jo, ja esim. parikymppiset lestadiolaisvanhemmat jotka opiskelevat ja joilla on samaan aikaan useampi pieni lapsi, pärjäävät hyvin. Opintojen jälkeen pääsevät omilleen yhteiskunnan avulta.

Kyse on kulttuurista, ei mistään muusta.

Nimenomaan. Moni lesta on 25v:nä neljän lapsen äiti.

Siinä on jo 2 - 3 lasta liikaa

Ketä kiinnostaa tuon pallinaaman munat?

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteiskunta vaadi naiselta mitään kouluttautumista tai työuraa. Kukaan ei estä naista ryhtymästä äidiksi vaikka heti 18 v. Ihan oma valinta tuo on.

Kyllä yhteiskunnan valtavirtaodotuspolku on se, että 18-vuotias kouluttautuu eteenpäin vielä vuosien ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan pitäisi tukea perheen perustamista heti ihan parikymppisenä. Yhteiskunnan ja koulun puoleltahan tuki ja valistus on ollut lähinnä sitä, että muistakaa ehkäisy, muistakaa ehkäisy. Koulutus ja kaikki täydelliseksi ennen lasten hankintaa. Tähän pitäisi saada muutos. 

Samaistun tuohon Hannan tilanteeseen. Minullakin oli tuon ikäisenä jo hyvin huono tilanne hedelmällisyydessä. Tyhjiä munarakkuloita ja hyvin vähäisiä solumääriä. Juuri ja juuri saimme yhden lapsen (lääkärin sanoin lottovoittona), toinen ei ikinä onnistunut. 

Yhteiskuntahan tukee jo, ja esim. parikymppiset lestadiolaisvanhemmat jotka opiskelevat ja joilla on samaan aikaan useampi pieni lapsi, pärjäävät hyvin. Opintojen jälkeen pääsevät omilleen yhteiskunnan avulta.

Kyse

 

Ei ole. Mieluummin niin, että osa on kokonaan lapsettomia ja osalla sitten monta lasta. Eikä niin, että on itsekkäiden yhden lapsen perheitä. Lapsia pitää ajatella, ja laumassa kasvaa hyvin.