Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikki lapset nykyään "kirjolla"?
22.11.2025 |
"S. on kirjon lapsi, jonka hyvinvoinnista äiti huolestui huonojen koulukokemusten takia. Sitten löytyi koulu, jossa hän saa olla oma itsensä."
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011237621.html
Kirjon lapsi? Uusi termi...
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitettu asiattomaksi
Oletko kirjolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"hänelle luvattiin, että jos hän on joskus kovin väsynyt, kouluun ei ole pakko tulla"
Voisinko neuvotella tällaisen diilin työnantajani kanssa?
Ei, kyllä minun käsittääkseni osa on vielä ihan tavan hulluja tai sitten vaan kusipäitä.
Ovat, niin kuin aina olleet, jos tämän palstan aikuisiakin katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota kantaa yksittäistapaukseen, mutta noin ylipäätään, mennäänkö näissä jo liian pitkälle lapsen ehdoilla? Asennoituminen taitaa olla vähän sama kuin m-muuttajia kohtaan, että kaikki pitää tehdä heidän mieleisekseen, eikä missään tilanteessa saisi aiheuttaa pahaa mieltä vaatimalla toimimaan yhteisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaan.
Ei meidän ole vaikka vanhemmat on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kirjoa tai ei, kyllähän kaikki lapset voisivat paremmin tuollaisessa "kulttuurisesti ei-niin-rikkaassa" pikkukoulussa kuin jossain Helsingin jättikoulussa, jossa puolet lapsista ei puhu suomea.
Kyllä varmaan iso osa ihmisistä ylipäätään on neuroepätyypillisiä. Nyt aletaan olla tietoisia asiasta ja "kirjolla olevat" korostuvat, eiköhän seuraavan 10 vuoden aikana yhteiskunnassa todeta että melkein jokaisessa meissä on omat piirteemme ja ominaisuutemme eikä niitä ole enää tarvetta eritellä kuin räikeimmissä tapauksissa. Sitten vaan pikkuhiljaa mukautetaan yhteiskuntaa sen mukaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan iso osa ihmisistä ylipäätään on neuroepätyypillisiä. Nyt aletaan olla tietoisia asiasta ja "kirjolla olevat" korostuvat, eiköhän seuraavan 10 vuoden aikana yhteiskunnassa todeta että melkein jokaisessa meissä on omat piirteemme ja ominaisuutemme eikä niitä ole enää tarvetta eritellä kuin räikeimmissä tapauksissa. Sitten vaan pikkuhiljaa mukautetaan yhteiskuntaa sen mukaiseksi.
Tämä!
Mullistavaa, jos voidaan hyväksyä, että jokainen olemme erilaisia, ilman diagnoosia!
Ei ainakaan meidän lapsista kaikki ole kirjolla. Minä itse olen, vaikka lapsena en diagnoosia saanutkaan, kun ei tutkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksikymmenvuotiaaksi saakka lapselle tulee opettaa ja neuvoa, mitkä ovat yhteiskunnan ja yhteisön normit, mitkä ovat käytöstavat, miten ryhmässä toimitaan. Mutta mitään ei osata, viitsitä tai uskalleta opettaa, ettei lapsi vaan saa kiukkukohtausta tai muuten tilttaa päässä. Homma jätetään opettajille, poliisille ja operaatio saappaalle. Ei muuta kuin mopo perseen alle ja onnea.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan iso osa ihmisistä ylipäätään on neuroepätyypillisiä. Nyt aletaan olla tietoisia asiasta ja "kirjolla olevat" korostuvat, eiköhän seuraavan 10 vuoden aikana yhteiskunnassa todeta että melkein jokaisessa meissä on omat piirteemme ja ominaisuutemme eikä niitä ole enää tarvetta eritellä kuin räikeimmissä tapauksissa. Sitten vaan pikkuhiljaa mukautetaan yhteiskuntaa sen mukaiseksi.
Entäs me "räikeimmät tapaukset" sitten? Mitä meille tehdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenvanhaan kirjo-ongelmat hoidettiin remmillä.
On kiva kun nykyään otetaan paremmin yksilölliset piirteet huomioon. Kolikon toinen puoli on erottamisen vaikeus: mikä on todellinen neuropoikkeavuudesta johtuva haaste ja mikä on vain tottumiskysymys.
Kun miettii omia kouluaikoja, on paljon jätetty lasten tarpeita ja sairauksia huomioimatta. Ihan allergioista häiriökäyttäytymiseen (jonka taustalla huonot kotiolot/mt-ongelmat). Näillä kaikilla on ollut iso vaikutus koulunkäyntiin ja yleiseen hyvinvointiin.
Näitä neuropoikkeavia on ollut aina, ennen on voinut vaan käyttää helppoa outolinnun tmv leimasinta
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan kirjo-ongelmat hoidettiin remmillä.
Jossain "ennenvanhassa" hankaliksi koetut ihmiset suljettiin laitoksiin, etenkin tytöt ja naiset.
Toisessa "ennenvanhassa" heidät lääkittiin zombeiksi.
Tiedettiinko 90-luvun alussa lukihäiriöistä? Muistan, kun ala-asteen luokassa oli yksi, jonka lukeminen oli tooodella vaivalloista siinä vaiheessa, kun muut lukivat sujuvasti (tämä siis ala-asteen loppupuolen luokilla). Silti, kun usein luettiin jotain niin, että lukuvuoro kulki pulpetista seuraavaan, niin kaikki vaivautuneena kuuntelimme, kun tämä yksi tankkasi ja tankkasi sitä omaa osuuttaan sana ja tavu kerrallaan. Aika nöyryyttävää mielestäni. Tehtäisiinkö nykyään näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan iso osa ihmisistä ylipäätään on neuroepätyypillisiä. Nyt aletaan olla tietoisia asiasta ja "kirjolla olevat" korostuvat, eiköhän seuraavan 10 vuoden aikana yhteiskunnassa todeta että melkein jokaisessa meissä on omat piirteemme ja ominaisuutemme eikä niitä ole enää tarvetta eritellä kuin räikeimmissä tapauksissa. Sitten vaan pikkuhiljaa mukautetaan yhteiskuntaa sen mukaiseksi.
Tämä!
Mullistavaa, jos voidaan hyväksyä, että jokainen olemme erilaisia, ilman diagnoosia!
Näinhän on ollutkin aina näihin päiviin asti. Kirjot ja nepsyt on 2010-luvulla käsistä lähtenyt ilmiö, jokka seurauksena jokaista vähän massasta poikkeavaa lasta eli varmaan 50% kytätään, analysoidaan ja käytetään erityispedagogisia tukimuotoja. Välillä tekee mieli sanoa, että laittakaa vain niille lapsille rajat ja lopettakaa alan termien höpötys. Jotain on vinksallaan kuin on aikaa kyylätä yksittäisen lapsen erityistä kiinnostusta tai tapaa eikä vain todeta että hän on sellainen. Samalla vanhempia on laidasta laitaan ja osa lapsista elää surkeissa perheissä eikä se kiinnosta ketään.
Kyllä meidänkin lapsi on "kirjolla" ja on ihan adhd-diagnoosikin, mutta ei se tarkoita että häntä kohdeltaisiin jotenkin erityisesti. Kyllä hänen silti tarvitsee opetella sopeutumaan siihen, miten tässä yhteiskunnassa toimitaan. Joo, on pienluokalla koulussa jossa on helpompi keskittyä ja siten olla (ja tämä on nyt mielestäni lähinnä muiden kannalta, koska häiritsisi normaaliluokassa varmaankin toisten olemista liikaa), mutta kotona on täysin normaalisti rajat jne. ja hän vain saa luvan oppia sopeutumaan ympäristöön, ympäristöä ei kuulu sopeuttaa häneen. Jokainen meistä on erilainen, näin se vaan on, mutta kotona ja koulussa on samat säännöt kaikille joita kaikkien tulee noudattaa. Toiselle se on helpompaa, hänelle vaikeampaa, mutta sitä vartenhan niitä asioita opetellaan.
Ilmoitettu asiattomaksi