Lue keskustelun säännöt.
Mä tukehdun tähän yksinäisyyteen.
21.11.2025 |
Kuukaudet ja vuodet menevät, olen aina yksin. Kaikki kesät, joulut. Ei oo ydinporukkaa, ei perhettä. Kukaan ei pidä yhteyttä ja jos mä yritän niin se on ykspuolista.
Alkaa olee niin raskaat tunteet. Olen 35v/N. Varsinki näin joulun alla kun näkee porukat kadulla, ihmiset näkevät toisinsa, keskustelevat.
Mä on aivan yksin. Tää on niin syvä kipu joka ei millään lähde pois. Ei oo yhteyksiä mihinkään.
Katon sarjoja lohdutukseksi ja saan elämää niiden kautta.
Kävin ravintolassa tänään syömässä, taas yksin.
Kommentit (55)
Nykyään kun on sosiaalinen media niin luulisi että sen kautta samanmieliset kohtaavat helposti ja siellä voi järjestää tapaamisia yhteisen mielenkiinnon kohteen äärelle.
Esim. jos jokin museo kertoo FB:ssa tulossa olevasta taidenäyttelystä niin eivätkö ihmiset siellä kommenttiosastossa koskaan kirjoittele "olisiko ketään joka lähtisi seuraksi näyttelyyn?", siis kaveripohjalta? Tapaamisten järjestäminen on nykyään ainakin teknisesti helpompaa kuin koskaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmaisia. Google translate kääntää. Lemmikin voi ottaa mukaan: https://www.mamba.ru/en/landing/estonia-10968/guys (profiilit nähtävillä)
https://www.tutvus.planet.ee/?leht=mees_otsib_naist (tekstipohjainen)
https://www.amoremi.ee/tutvus/mehega (yh-ystävällinen)
Miksei naisille kelpaa yksinäinen mies?
Just luin City-lehdestä sinkkuuden hyviä puolia. Meinasin kommentoida mitä ihanaa siinä on? Vapautta on, mutta mitä sillä vapaudella tekee kun ei voi jakaa sitä kenenkään kanssa. Ja lomailukin on tylsää yksin. Varmaan se menisi vähän aikaa, mutta sitten alkaisi kaipaan juttukaveria. Olen kaiket päivät yksin kotona, mutta illalla tulee puoliso kotiin.
Perusta sinä yksinäisten facebook-ryhmä ja järjestätte kahvilatapaamisia, leffailtoja ja joulunviettoja yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On yksinäisiä miehiä. Mikset pyydä kilttejä yksinäisiä miehiä treffeille. Ei voi naiselle olla vaikeaa saada seuraa.
Ei panoseuraa olekaan vaikea saada mutta kuinka moni mies haluaa pysyä naisen elämässä panon jälkeen?
Lisääntymisikäinen ei kyllä sympeteeraa ruikuttaikuttamalla yksinäisyyttään, vai etkö sitten ymmärrä miksi ihmiset tekee lapsia, kyllä ne vaan ihan täyttääkseen elämänsä perheellä, jokainen tehty on siinä 15-20 vuotta. Sitä ehtii olla hyvän matkaa eläkeiässä ennenkuin yksinäisyys tulee vastaan ja jos osannut vähääkään pelata korttejaan oikein niin ei silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Nykyään kun on sosiaalinen media niin luulisi että sen kautta samanmieliset kohtaavat helposti ja siellä voi järjestää tapaamisia yhteisen mielenkiinnon kohteen äärelle.
Esim. jos jokin museo kertoo FB:ssa tulossa olevasta taidenäyttelystä niin eivätkö ihmiset siellä kommenttiosastossa koskaan kirjoittele "olisiko ketään joka lähtisi seuraksi näyttelyyn?", siis kaveripohjalta? Tapaamisten järjestäminen on nykyään ainakin teknisesti helpompaa kuin koskaan.
No tämä! Jos on yksinäinen ja tuolla on kymmeniä tuhansia muita yksinäisiä, niin miten eivät yksinäisten tiet kohtaa.
Harrastusryhmässä voi ehdottaa harrastustapaamista. Jos on mukavaa, niin tekee siitä säännöllisen.
Eikä siitä tarvitse järjestää mitään suurta gaalaa. Matalalla kynnyksellä paikallisen abc:n nurkkapöytä tiistaina klo 18:00-19:00.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ulkoilmaihminen niin hakeudu Suomen Ladun paikallisjärjestöön. Huom Suomen Latu nimi johtaa harhaan, se ei ole mikään Hiihtoliitto vaan ulkoilua, retkeilyä ja erilaisia matalan kynnyksen liikunnallisia tapahtumia järjestävä yhdistys. Siellä on pääsääntöisesti keski-ikäisiä ja sen ylittäneitä ihmisiä, mukavia, paljon yksin eläviä, eteenkin naisia joista olen itsekin saanut ainakin tuttuja joiden kans nähtiin eri tapahtumissa. Moni järjestö kaipaa kipeästi myös järjestöaktiiveja ja vapaaehtoisia talkooporukoita. Niitä on aina liian vähän.
Hyvä konkreettinen ehdotus. Ihan mikä vaan oman mielenkiinnon mukainen järjestö. Sinne mukaan toimintaan, apukäsiksi, järjestämään tilaisuuksia ja olemaan aktiivinen. Tuolla tavalla saa varmasti kavereita kun on vain mukana ja osallistuu.
Ja jos järjestö on esim Kodittomien kissojen ystävät ry niin sitten voi kysellä kaveria/porukkaa seuraksi kissanäyttelyyn, kissa-aiheiseen elokuvaan, kissakahvilaan. Perustaa whatsapp-ryhmän ja höpötellä kissa-asioiden lisäksi muutakin asiaa ja tavata muissakin merkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On yksinäisiä miehiä. Mikset pyydä kilttejä yksinäisiä miehiä treffeille. Ei voi naiselle olla vaikeaa saada seuraa.
No HYI helvetti kuka niitä epäkelpoja miehiä katselisi! Ei ei, naiselle on tultava jos ei prinssi niin vähintään toimitusjohtaja tempaisemaan jalat alta.
Because she is worth it!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yksinäisiä miehiä. Mikset pyydä kilttejä yksinäisiä miehiä treffeille. Ei voi naiselle olla vaikeaa saada seuraa.
No HYI helvetti kuka niitä epäkelpoja miehiä katselisi! Ei ei, naiselle on tultava jos ei prinssi niin vähintään toimitusjohtaja tempaisemaan jalat alta.
Because she is worth it!
Osallistumisesi keskusteluun nyt oli tällaista epäkiinnostavaa marttyyriksi heittäytymistä ja voin sanoa, että tällä tyylillä ei naiset kiinnostu.
Mutta jos ihan rakentavasti halutaan aiheesta keskustella, niin mielestäni ongelma on, että miehet ja naiset eivät enää kohtaa oikeassa elämässä kun sosiaalinen toiminta ja seuranhaku on siirtynyt someen. Somen seuranhakupalveluissa voittavat komeimmat ja kauneimmat. Tavalliset ja aivan hyvät jäävät huomaamatta. Ennen ihmiset tapasivat toisiaan livenä kun käytiin tilaisuuksissa ja tapahtumissa, kyläiltiin, käytiin baarissa ja diskossa, notkuttiin kaupungilla, kahviloissa, tavattiin kaverin kavereita. Tavikset tutustuivat taviksiin, kokivat kemiaa ja sähköä välillään ja syntyi pareja. Tavisten pitäisi lopettaa tindereissä pettyminen ja jalkautua ulos oikeaan elämää etsimään puolisoita, mutta missä ihmiset enää käyvät ja tapaavat toisiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta jos ihan rakentavasti halutaan aiheesta keskustella, niin mielestäni ongelma on, että miehet ja naiset eivät enää kohtaa oikeassa elämässä kun sosiaalinen toiminta ja seuranhaku on siirtynyt someen. Somen seuranhakupalveluissa voittavat komeimmat ja kauneimmat. Tavalliset ja aivan hyvät jäävät huomaamatta. Ennen ihmiset tapasivat toisiaan livenä kun käytiin tilaisuuksissa ja tapahtumissa, kyläiltiin, käytiin baarissa ja diskossa, notkuttiin kaupungilla, kahviloissa, tavattiin kaverin kavereita. Tavikset tutustuivat taviksiin, kokivat kemiaa ja sähköä välillään ja syntyi pareja. Tavisten pitäisi lopettaa tindereissä pettyminen ja jalkautua ulos oikeaan elämää etsimään puolisoita, mutta missä ihmiset enää käyvät ja tapaavat toisiaan?"
Kyllä se näin tahtoo olla. Lisäisin vielä, että monilla aloilla on luovuttu jopa työpaikalla käynnistä (etätyöt, siis), joka pahentaa tilannetta entisestään. Parisuhteita ja muitakin suhteita on tavallisesti luotu nimenomaan työpaikoilla ja nyt tämä on jäämässä lähes kokonaan pois.
Näin miehenä totean vielä, että kun itse olin nuori 90-luvulla, niin paljon vietettiin aikaa rannoilla, ravintoloissa, yms. riennoissa. Minä ja kaverini oltiin hyväkuntoisia nuoria miehiä (vaikkei mitenkään erityisesti urheiltu) ja samoin olivat nuoret naisetkin. Siinä oli helppo puolin ja toisin kiinnostua, ja potentiaalisia kumppaneita oli oikeasti paljon.
Entä nyt? Todella moni on jos nyt ei lihava, niin ainakin ylipainoinen. Tämän lisäksi monet ovat todella epäsosiaalisia tai muuten vaan arkoja. Pojat eivät enää osaa lähestyä tyttöjä - ja muutenkin teini-ikäisten kanssa puuhastellessa tuntuu, että koko sukupuolisuuden käsite on hämärtymässä. Joku voi pitää tätä toki hyvänäkin asiana, mutta tosiasia on se, että maskuliinisuus ja feminiinisyys eivät ole katoamassa mihinkään, vaan ne ovat edelleen olemassa ja etsivät keinoja "purkautua". Ja kun se ei tapahdu seurustelemalla ja pariutumalla, niin se tapahtuu epäterveellä tavalla kuten huomionhakemisena netissä.
Mitä tästä kaikeasta seuraa? Paljon, mutta yksi selkeä asia on nimenomaan yksinäisyys ja elämän tuntuminen täysin turhalta.
Sama. Kun valmistuin AMK:sta, pikkuhiljaa jäin yksin. Koulussa oli paljon ystäviä ja aktiivisuutta piisasi, se oli parasta aikaani.
Tänä syksyn' hiffasin 8-volttiset vinkut ruokakaupassa ja ne joskus helpottaa oloa.
Ehdinköhän tulla vielä alkkariksi tässä kuolemaa ootellessa, äitevainaan tyyliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mten siihen saa tarpeeksi ihmisiä liittymään mukaan?
Olen perustanut montakin ryhmää joille olisi kysyntää, mutta ei niihin ole kukaan liittynyt / niitä löytänyt.
Oma fasen kaverimäärä on niin pieni, alle 60, enkä viitsi heille ruveta asiaa spämmäämään, kun tarvetta heillä ei selvästikään ole.
Jos olet ulkoilmaihminen niin hakeudu Suomen Ladun paikallisjärjestöön. Huom Suomen Latu nimi johtaa harhaan, se ei ole mikään Hiihtoliitto vaan ulkoilua, retkeilyä ja erilaisia matalan kynnyksen liikunnallisia tapahtumia järjestävä yhdistys. Siellä on pääsääntöisesti keski-ikäisiä ja sen ylittäneitä ihmisiä, mukavia, paljon yksin eläviä, eteenkin naisia joista olen itsekin saanut ainakin tuttuja joiden kans nähtiin eri tapahtumissa. Moni järjestö kaipaa kipeästi myös järjestöaktiiveja ja vapaaehtoisia talkooporukoita. Niitä on aina liian vähän.