Lue keskustelun säännöt.
Nainen, minkä ikäisenä olet luopunut toivosta saada
21.11.2025 |
puolisoksesi unelmien prinssi/lentäjäkirurgi ja olet tyytynyt ottamaan jonkun "ihan kivan"?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
En minkään ikäisenä. 51 v ja tyytyväinen sinkkuna.
Et sitten ikinä ajattele, että elämä tuli vähän tuhlattua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on unelmieni prinssi. Ihan tavallinen mies, ystävällinen ja huumorintajuinen, hieman möhömahainen.
Olin 26v. kun tapasin pitkän komean mieheni. Hän ei tosin ole lentäjäkirurgi. 15 vuotta myöhemmin edelleen yhdessä.
Kolmekymppisenä kavereideni tinder-deittailua seuratessa on tullut lähinnä sellainen vaikutelma että miehet ei halua sitoutua ja mitä vanhemmaksi nainen tulee sitä enemmän varauksella miehet suhtautuu. Varmaan ongelma on se että ne joita kiinnostaa perhe ja sitoutuminen on jo tuossa iässä naimisissa.
Ap. asuu ilmeisesti barbilandiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vähän päälle parikymppinen kun istuin remontti talon keskellä ja tajusin unelmani toteutuneen. Mies joka rakentaa mulle kodin. Ja niin se teki.
Eikö harmita, että hän rakentaa nyt uutta taloa seuraavalle parikymppiselle?
Yhdessä vielä näin yli 40v, eri talo vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovuin 21 v ja menin naimisiin. Erosin olessani 42 v, enkä uudelleen luovuttanut. Prinssini tuli vastaan, kun olin 45 v ja hän 46 v. Nyt 12 vuotta naimisissa.
Mies minkä ikäisenä olet luopunut toivosta sada unelmiesi leikellyn, turbohuulisen, pitkätukkaisen,ampiasvyötäröisen parturikampaaja-prinsessan? Joka ei ole liian äkykäs ja haasta.
Ihan yhtä tyhmä kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tyytynyt. Mieheni on se oikea. Ammatti ei vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ou jee puppisbileet 👴🏻👍🥳🍻
🥳 Näinhän se menee!
Menkää roskiin molemmat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä luovu toivosta. Ikää on jo 64 mutta olen varma että unelmieni prinssi odottaa jossain minua. Löysinkin jo erään saudiarabialaisen prinssin joka työskenteli vapaaehtoistöissä kirurgina. Harmillisesti hänen nettiyhteytensä katkesi heti kun olin lähettänyt 20 000e että hän pääsee Suomeen luokseni.
Tapasin unelmieni prinssin jo 16-vuotiaana, yhdessä oltu siitä lähtien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minkään ikäisenä. 51 v ja tyytyväinen sinkkuna.
Et sitten ikinä ajattele, että elämä tuli vähän tuhlattua?
En. Ei mulla ole ollut koskaan mitään erityisiä tavoitteita että pitäisi esim. mennä naimisiin ja saada lapsia. Olen vaan tykännyt katsella mitä elämä tuo eteen, ja tarttua tilaisuuksiin, kun niitä osuu kohdalle. Miesasioissa ei osunut, mutta ei se haittaa mitään, elämä on oikein mukavaa ilmankin. Maailma on täynnä kaikkea kiinnostavaa niin ettei elinaika edes riitä kaikkeen perehtymään. En näe elämästä nauttimista päivä kerrallaan mitenkään elämän tuhlaamisena.
Tiesin jo varsin varhain, ennen murrosikää, etten koskaan mene naimisiin. En oikein osaa sanoa, mistä se tuli. Jotenkin vain tunsin, etten kelpaa kenellekään. Olin avioton lapsi ja ilman isovanhempiani en tiedä, millainen minusta olisi tullut. Äitini kanssa en ollut koskaan läheinen. Oli paljon asioita, joista olisi pitänyt puhua, mutta ei puhuttu, esim. kuka oli isäni. Olen myöhemmin selvittänyt taustani. En ole koskaan tavannut isääni, sillä kun sain tietää hänestä, niin hän oli jo kuollut.
Vähän alle kouluikäisenä ollessani äiti avioitui ja sain isäpuolen. Aluksi suhteemme oli varsin etäinen eikä vanhempieni avioliitto vaikuttanut kovinkaan hyvältä, vaikka mitään suurempia konflikteja ei vaikuttanut olevankaan. Äiti vain ei ollut mikään tunneihminen. Lapsena kai kuvittelin, että kaikki liitot ovat samanlaisia tunneköyhiä, joten en edes halunnut sellaista suhdetta.
Minusta on aina ollut vaikea sitoutua ihmisiin. Törmäsin kai aina vääriin tyyppeihinkin, joten parisuhteet, jos niitä edes sellaisiksi voi kutsua, jäivät hyvin lyhyiksi. En halunnut jonkun reppanan äidin korvikkeeksi. Ei sellaisessa suhteessa olisi ollut tasa-arvoa eikä molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta. Olen siis elänyt aina yksin enkä enää edes kaipaa toista vierelleni, en ainakaan aina. Juttukaveri voisi olla joskus kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä luovu toivosta. Ikää on jo 64 mutta olen varma että unelmieni prinssi odottaa jossain minua. Löysinkin jo erään saudiarabialaisen prinssin joka työskenteli vapaaehtoistöissä kirurgina. Harmillisesti hänen nettiyhteytensä katkesi heti kun olin lähettänyt 20 000e että hän pääsee Suomeen luokseni.
😍🙃👵
Ap unohdit mainita laatikkoleuan.
Jaahas, taas joku mies valittaa kun sai kauniilta naiselta pakit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minkään ikäisenä. 51 v ja tyytyväinen sinkkuna.
Et sitten ikinä ajattele, että elämä tuli vähän tuhlattua?
Tuhlattua mihin?
Vierailija kirjoitti:
Mies minkä ikäisenä olet luopunut toivosta sada unelmiesi leikellyn, turbohuulisen, pitkätukkaisen,ampiasvyötäröisen parturikampaaja-prinsessan? Joka ei ole liian äkykäs ja haasta.
Ihan yhtä tyhmä kysymys.
Paljon tyhmempi kysymys, koska miehet inhoavat leikeltyjä turbohuulia. Harva mies toivoo naiselta tuollaisia negatiivisia ominaisuuksia.
M44
Aika harvinaista taitaa olla että on sekä lentäjän että kirurgin koulutus.
Tuskin saat palomiestä. Etsi sinun tasoinen mies.