Mieheni muuttui oudoksi sen jälkeen, kun hän irtisanoutui ja jäi kotiin.

Ennen olin kotiäiti, ja hän meni töihin ansaitsemaan rahaa. Vaikka meillä oli erimielisyyksiä, suurimman osan ajasta hän oli töissä, joten viikonloppuna ilmenevät pienet konfliktit eivät tuntuneet niin pahalta, kun arkisin oli fyysistä etäisyyttä.

Myöhemmin hän kertoi, ettei pitänyt työstään, ja päätti irtisanoutua. Irtisanoutumisen jälkeen hän yritti tasapainottaa tilannetta ja etsi samalla uutta työtä. Ajan kuluessa hän alkoi kuitenkin uskoa, että uuden työn löytäminen on epätodennäköistä, ja ehdotti, että vaihtaisimme kotitalouden rooleja, esimerkiksi että lähtisin itse töihin.

Toisaalta hän ei kuitenkaan pitänyt alhaisen palkkatason töistä, joihin uskoo minun pystyvän, ja tästä syntyi uusia ristiriitoja. Hän ajattelee, että koska hän ei enää työskentele, minun on heti löydettävä työ, eikä palkkani saisi olla paljon pienempi kuin mitä hän aiemmin tienasi.

Ongelma on kuitenkin se, että hänellä itsellään on vaikeuksia löytää uutta työtä, mutta silti hän syyttää minua siitä, etten ole taloudellisesti osallistunut perheen elatukseen hänen työttömyytensä aikana.