Kuka on laittanu 1v hoitoon?

Eli panet lapsen kokeeksi jonnekin ja sitten taas toisaalle, jos ei toimi. Edesvastuutonta.



47

Lapsesta piittaamatta.

Hui! Oikeinko koekaniini? Ai kauheeta!

Eikä kukaan päivähoitaja lapsia kiusaa hoitopäivien aikana. Miksi suhtaudut aiheeseen noin varautuneesti?

Toteanpa vain, että et sinä ole tiennyt miten lapsesi käy. Olet vain kokeillut ja nyt uskot kovasti, että hienosti menee. Meneekö? Oikeasti? Vai väitätkö vain?

Ja ilmeisesti et ole LAITTANUT lapsiasi hoitoon 1-vuotiaana... tulit vain dissataksesi äitejä, jotka syystä tai toisesta ovat vieneet lapsensa päivähoitoon.



Ikävä kyllä en voi miellyttää sinua kamalilla kokemuksilla, jotka olisivat olleet häiriöksi lapsillemme tai perheellemme liittyen perhepäivähoitoon. Olen niin pahoillani. Tai sitten en.

Tässä siis yksi, joka aloitti kokopäiväisen poissa olemisen kotoa lapsen ollessa 11 kk; lapsen täytettyä vuoden - siitä 3 kk eteenpäin olin taasen kotona, ja lapsen ollessa 1v3kk aloitin työt melkolailla kokopäiväisesti. Työhöni kuuluu myös paljon matkustamista - saatan olla enimmillään 3 vrk poissa kotoa.



Ja KYLLÄ LAPSI (sekä äiti!) varmasti KÄRSI tästä ratkaisustani - myönnän sen ihan ensimmäisenä, enkä ole niin tyhmä, että toistaisin samaa virhettä enää uudestaan - jos meille vielä suodaan lapsia, aion olla kotona kunnes kuopus täyttää vähintään 2½ vuotta; sen pienempi on liian pieni viettämään esim. 8 h mittaisia pätkiä erossa vanhemmistaan = (.



Menikö teiltä ohi se ketju, joka täällä taannoin pyöri alle 3 v. kotihoitamisen puolesta - se missä oli eri asiantuntijoiden lausuntoja? Se kannattaisi jokaisen lukea läpi ajatuksella, ja miettiä sitten vaihtoehtojaan uudelleen.



Äidin kuuluu laittaa lapsen etu omansa edelle.

Alku oli hankalaa, mutta sen jälkeen kaikki sujui oikein hyvin. Jos lapsi ei olisi osannut kävellä, en olisi vielä vienyt hoitoon. Tämän toisen lapsen kanssa aion minäkin olla vähän pidempään kotona, ainakin 2-vuotta. Nyt on siihen paremmat rahalliset mahdollisuudet, kun mies sai vakiduunin.



Minusta 1-vuotias on pieni hoitoon laitettavaksi, mutta hoidosta oli myös paljon hyötyä. Lapsi oppi hoidossa kuivaksi ja syömisongelmat lakkasivat, uskoakseni paljolti muiden lasten esimerkin takia. Lapsi on myös paljon oma-aloitteisempi ja osaa paremmin leikkiä muiden lasten kanssa, kuin monet samanikäiset kotihoidossa olleet lapset. Huonoja puolia hoidossa oli hoitajien tiheä vaihtuminen loma-aikoina ja erityisesti tietysti se, että itse joutuu olemaan suurimman osan lapsen hereilläoloaikaa jossain muualla, eikä näe lapsen kehitystä.

Ensimmäinen meni päiväkotii, mutta sen jälkeen en enää niin pientä ole halunnut viedä kotoa pois. Ekan kohdalla tilanne oli huippu, 8-paikkainen ryhmä, jossa visi paikkaa täytettynä. Yksi erityislapsi ja ryhmässä oleva laitosapulainen eli yhteensä neljä aikuista. Tokan ja kolmanne jäädessä hoitoon olemme hankkineet oman hoitajan kotiin. Puolensa siinäkin, mutta eipä tarvi pientä kiskoa aamulla mihinkään. Jää pötköttelemään hoitajan syliin oma peitto kainalossa. Eronikävää toki lievittää isommat sisarukset ja on valtavan kiukkuinen, kun tulen kotiin, enkä heti ota häntä syliin. Tämä lapsi syö vielä tissiä ja pahaa mieltä riittää tasan siihen asti, että saa amitonsa ja sitten jo jatkaa touhuja iloisena.

Hävettää...

Minulla on elämässä ollut suuria vaikeuksia: olin koulukiusattu, päihdeongelmia, läheisriippuvuutta jne. Olen ollut tosi ujo, ns. tuppisuu enkä viihdy isoissa ryhmissä. En tiedä sitten onko kotihoidolla osuutta, mutta ainakaan minun mielenterveyttäni se ei auttanut. Oman lapseni pistin hoitoon suurin ennakkoluuloin, mitä täältäkin olen lukenut.. 1,5 vuotiaana, kun työt alkoivat. Mutta ne olivat aivan turhia, lapsi on viihtynyt tarhassa alkuvaikeuksien jälkeen. Kyllä ne lapsetkin paljon vaistoavat, vaistosi varmasti äidin ennakkoluulot ja epävarmuudet! Arasta lapsesta tulikin reipas ja sosiaalinen joka osaa pitää puolensa. Olen varma, että parmpi ratkaisu, kuin esim. kotona hoidettu joka tuijottaa dvd:tä kun äiti pyörii netissä..