Lue keskustelun säännöt.
Muutimme, enkä viihdy
19.11.2025 |
Hei,
onko kenellekään käynyt samoin, että muutit tai muutitte toiselle paikkakunnalle, eikä elämä olekaan asettunut toivotusti?
Lapsemme (alakoulussa) ei ole tässä vajaassa puolessa vuodessa saanut kavereita (paitsi yhden, mutta tapaa vain harvakseltaan koulun ulkopuolella). Itsekään en ole saanut kavereita, koska kaikissa ns. äitikerhoissa äidit ovat pientrn lasten äitejä olleet, ja kun olen yrittänyt tutustua lapsemme luokkalaisten vanhempiin, he ovat olleet kohteliaita kyllä muttei antaneet numeroaan tai pyytäneet mukaan kahville tms. Täällä tuntuu kaikilla olevan samat kaverit jo olleet päiväkodista asti.
Tämä on mieheni lapsuuden ja nuoruuden paikkakunta, joten hän viihtyy erinomaisesti. Hänellä on täällä esikoislapsensa sekä sukunsa. Olemme yhä pitäneet aiemmalla asuinpaikkakunnalla kerrostaloasuntomme, jossa käymme ajoittain. Aina kaipauksen itku pääsee sieltä lähtiessä sekä lapselta että minulta. Siellä tunnemme naapurit perheineen ja nauramme, iloitsemme elämästä.
Harmittaa, että vaihdoimme kesken alakoulun lapsemme paikkakuntaa. Oli kiva koulu ja hän kuului luokkayhteisöön ja vapaa-ajallakin oli kavereita sekä hänellä että minulla.
Kokemuksia tai ajatuksia? Kiitos.
Kommentit (36)
Näin käy kun tekee asioita vain miehen mieliksi. Sen kai jo tiesit etukäteen että Suomessa ei todellakaan saa helposti aikuisista kavereita ja mitä pienempi paikkakunta, sitä sisäänpäin kääntyvämmät piirit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi että teille kävi näin. Jos kerta miehesi viihtyy hyvin niin vastuuttaisin sen keksimään tilanteeseen ratkasun. Jos ratkasua ei löydy, voi olla todella kurjaa.
Eikö miehen suvussa ole ketään joista omisi ystäviksi ja lapselle serkkuja? Mies varmaan tuntee porukkaa? Pitäkää juhlat niin helppo tutustua.
En olisi muuttanut. Mutta sehän on myöhäistä nyt.
Ratkaisit miehen ongelman ja nyt sinulla on tuplasti ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä tää tilanne ei tietenkään haittaa vaikka oma lapsi ja vaimo ei viihdy. Yllättää taas niin kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehen suvussa ole ketään joista omisi ystäviksi ja lapselle serkkuja? Mies varmaan tuntee porukkaa? Pitäkää juhlat niin helppo tutustua.
Kun olin lapsi perheeni teki noin kuten ap:n perhe, muutettiin ja äiti päätti tutustua uusiin ihmisiin pitämällä juhlat, ketään ei tullut joten ei ne juhlatkaan välttämättä toimi tutustumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kautta aikojen miehet on erottaneet naisia turvastaan ja tukiverkoistaan siirtämällä ne kauas miehen suvun pariin. Ei teidän tarvitse lapsen kanssa kärsiä, muuttakaa. Teiltä menee vielä mielenterveys tuota menoa.
On käynyt. Kaksi ensimmäistä vuotta oli helvettiä ja sitten aloin tottua. Nyt on 20 vuotta kulunut enkä enää osaisi muualla asua. Silti välillä harmittaa, että juurruin juuri tänne. Mulla on viharakkaussuhde tätä kaupunkia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi siirty yläasteelle ja porukka vaihtui. Vasta kasiluokalla se toi kavereita kotiin. Iloinen yllätys. No nythän on tiivis porukka ysillä kun moni sai mopoa alle. Ei niitä kesällä näkynyt kun nukkumaan vain kotiin.
Muuttakaa takaisin entiseen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme yhä pitäneet aiemmalla asuinpaikkakunnalla kerrostaloasuntomme, jossa käymme ajoittain. Aina kaipauksen itku pääsee sieltä lähtiessä sekä lapselta että minulta.
Ei mikään ihme, jos ei ole uusi elämä alkanut, kun sitä elämää on edelleen myös vanhassa paikassa. Luovu siitä asunnosta. Vasta sitten olette oikeasti yrittäneet uutta elämää uudessa paikassa. Kun tukiverkko ja linkit vanhaan asuinpaikkaan poistuvat, voi tulla uutta tilalle. Luultavasti teiltä on vain jäänyt huomaamatta uuden paikan ihmisiä ja asioita, koska roikutte kiinni entisissä.
>> kun olen yrittänyt tutustua lapsemme luokkalaisten vanhempiin, he ovat olleet kohteliaita kyllä muttei antaneet numeroaan tai pyytäneet mukaan kahville tms. <<
Miksi heidän pitäisi olla se aloitteentekijä ja pyytäjä? Ole sinä se, joka pyydät ja järjestät jonkun tutustumis-illan tai muun illanvieton, ehdotat jollekulle kahvilaan lähtemistä tai jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samahan se on kaikkialla Suomessa. Suomalaiset on niin ylimielisiä, että kukaan ei koskaan kelpaa. Toi kertaa tuhat niin tiedät, miten hirveältä tuntuu niistä, jotka ovat tulleet tänne ulkomailta - harva saa kavereita lapsena ja vielä harvempi aikuisena.
Kun ryyppää on kavereita.
Pätee miehiin ja naisiin
Mitä teet kavereilla ? Turhaa touhua.
Ei kahdella paikkakunnalla asuvia oteta vastaan, koska sellainen järjestely viestii muille, ettei ko. henkilö halua asua ko. paikkakunnalla samoin kuin ne muut haluavat, koska hän asuu toisinaan myös muualla. Olette siis vain puoliksi sen paikkakunnan asukkaita muiden silmissä. Puolituttuja tai puoliventovieraita.
kauhea ruikuttaja ja uhriutuja. ei ihme ettei sinulla ole kavereita ja tuolla asenteella teet lapsestasikin samanlaisen
Päästäkää vanhasta irti, kyllä se arki lähtee rullaamaan, kun ei haikaile vanhan perään.
Täällä on kyllä armeija naisia, jotka vihaavat miehiä. Hirveä tykitys miesvihaa tässäkin ketjussa. Tuskin ap:n mies on häntä pakottanut muuttamaan, eikä ap:aan miestään syytä. Ärsyttävää, kaikki vika ei aina ole miehissä, me naisetkin osataan olla ihan paskoja välillä.
Usein muutetaan lähemmäs toisen kumppanin sukua ja toisella sitten kestää kauemman totutella ja sopeutua.
Laita sun ja lapsen etu ensin. Missä sä viihdyt ja lapsi. Ei miesten mukaan voi elää. Mies voi asua siellä.