"Sä et oo koskaan vaikuttanut sellaiselta äiti-ihmiseltä" ja muut törkeät kommentit, joita olen raskauden aikana saanut kuulla.
Pakko päästä tästä avautumaan johonkin. Taustoina kerrottakoon, että ystäväpiirissäni osalla on jo isot lapset ja osa on vannoutuneita "en koskaan hanki lapsia" -tyyppejä. Eli kellään ei lähipiirissäni ole tällä hetkellä pientä lasta, mikä ehkä vaikuttaa raskausuutiseni herättämään kuohuntaan ja vähintäänkin erikoisiin reaktioihin.
Tässä törkeimmät kommentit raskaudestani tähän mennessä:
- "Onpa yllätys, että oot raskaana. Oliko tää ihan suunniteltu juttu? Sä et oo koskaan vaikuttanut sellaiselta äiti-ihmiseltä."
- "Miten sun maha on jo nyt noin iso?"
- "Aiotko sä pitää sen?"
- "Nyt ei päästä sit kesäreissulle yhdessä. Harmi."
- "Sä oot sit jo tosi vanha, kun lapsi itsenäistyy."
- "Kannattaa nyt jo alkaa miettimään hoitopaikkaa, että pääset mukaan tyttöjen reissuun. Kai sä sinne kuitenkin lähdet?" (lapsi olisi siinä vaiheessa 3 kk vanha eli en oo lähdössä).
- "Kai sä otit viime kesänä paljon kuvia, koska se oli sit viimeinen kesä, kun olit bikinikunnossa. Palautuminen on tässä iässä jo niin vaikeeta."
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ja nopein tapa pilata elämänsä on lisääntyä.
Eli millainen elämä siinä menee pilalle? Jokaviikonloppuinen dokaaminen vain jotkut Thaimaanreissut?
Eikö sulla ollut muuta elämässäsi ennen lapsia?
Ohis, mutta ensi viikolla lähdetään Thaimaahan. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ja nopein tapa pilata elämänsä on lisääntyä.
Eli millainen elämä siinä menee pilalle? Jokaviikonloppuinen dokaaminen vain jotkut Thaimaanreissut?
Eikö sulla ollut muuta elämässäsi ennen lapsia?
Ohis, mutta ensi viikolla lähdetään Thaimaahan. :D
Se mitä elämässä oli ennen lapsia, on elämässä edelleen. Siksi ihmettelen, että mikä on se osuus joka menee niin pilalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ja nopein tapa pilata elämänsä on lisääntyä.
Eli millainen elämä siinä menee pilalle? Jokaviikonloppuinen dokaaminen vain jotkut Thaimaanreissut?
Eikö sulla ollut muuta elämässäsi ennen lapsia?
Ohis, mutta ensi viikolla lähdetään Thaimaahan. :D
Se mitä elämässä oli ennen lapsia, on elämässä edelleen. Siksi ihmettelen, että mikä on se osuus joka menee niin pilalle?
Vapaus, rentous, pakollisten rutiinin ja jatkuvan touhuilun puute. Se menee pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoisia kommentteja, mutta tuo "äitimäisyyden" puuttuminen saattaa hyvinkin olla sellainen asia, joka sinusta on näkynyt ulospäin, kuten nr. 2 totesi omalla kohdallaan tapahtuneen. Miten olet suhtautunut kavereittesi lapsiin? Miten yleisesti puhut lapsista? Oletko kertonut aiemmin haluavasi lapsen, vai oletko pysytellyt asiasta hiljaa, koska ajattelet, ettei sinun lisääntymisesi kuulu muille?
Juurikin noin, että en ole lisääntymisestäni tai siihen liittyvistä toiveista puhunut kuin lähimmille. Muille asia ei mielestäni ole kuulunut. En ole mikään lapsille lepertelijä, mutta muuten olen kyllä aina lapsista pitänyt. Lapsia olen aina toivonut, vaikken ole siitä yleisesti ihmisille puhunut.
Tässä varmaan vaikuttaa taustalla vanhat stereotyyppiset mielikuvat siitä, millainen äiti on. En ole pullantuoksuisen kotirouvan perikuva, joten se voi vai
No kerro, miten sinusta olisi pitänyt nähdä, että olet äiti-ihmisainesta, vaikka et ole kavereillesi mitään maininnut? Et ole vieläkään edes tässä ketjussa , kertonut miten olet suhtautunut kavereittesi lapsiin. Todennäköisesti et ole osoittanut heitä kohtaan mitään muuta kuin välipitämättömyyttä.
Olet kyllä itsekin stereotyyppisesti ajatteleva, koska kirjoitit aloituksessa "lapsille lepertelystä". Ihan kuin kaikki muut, jotka tykkäävät lapsista, vain lepertelevät niille. Sinä yksin olet mielestäni parempi ihminen, joka suhtautuu lapsiin aikuismaisesti (sinä & muut tässä ketjussa, jotka arvostelevat muita "lepertelystä"). Jos oikeasti pitäisit lapsista (noin yleisesti, et vain omista lapsistasi), niin kyllä se näkyisi ulospäin. Myös tuo "En ole pullantuoksuisen kotirouvan perikuva, joten se voi vaikuttaa mielikuviin". Sinulla on ylimielinen asenne muita kohtaan. Mielestäsi ne, joista näkee lapsirakkauden, ovat 50-lukulaisia kotirouvia. Et pysty näkemään omien lukkiutuneiden mielikuviesi takia, että modernikin nainen voi olla lapsirakas.
Ovatko kaikki lapsia saaneet kaverisikin pullantuoksuisia kotirouvia? Tuskinpa vaan. Jostain syystä et näe sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ja nopein tapa pilata elämänsä on lisääntyä.
Siksi säälimmekin isääsi ja äitiäsi.
Vierailija kirjoitti:
OT: tälläkin palstalla pystyi ennen muinoin käymään asiallista keskustelua raskaudesta, vanhemmuudesta jne aiheista, mihin tämä palsta alunperin on perustettukin. Nykyinen keskustelun (ja mahdollisesti keskustelijoiden) taso näkyy näistä kommenteista. Voisiko joku perustaa asiallisen keskustelupalstan aikuisille, jotka haluavat käydä normaaleja järkeviä keskusteluja? Ne, jotka tarvitsevan paikan oman turhautumisensa / tylsyytensä / pahoinvointinsa purkamiseen, voisivat sitten omilla palstoillaan huudella ripuli- juttujaan ja muuta kypsää harkintaa ja kehittynyttä aivojen frontaalilohkojen toimintaa osoittavaa materiaaliansa.
Tänne on pesiytynyt yksi ja sama pieni ryhmä kommentoimaan eri ketjuihin sovinistista pa*skaa, vihaavat meinaa naisia. Osa vaikuttaa olevan 15v. ja osa aikuisia, varmaan neitsyys vielä tallessa tai mustasilmäinen vaimo kotona.
Onnea raskaudesta! Ainoat törkeät kommentit oman raskauteni ajalta kuulin yllättäen vanhemmalta sisarukseltani, jolla itselläänkin on kaksi jo teini-ikään ehtinyttä lasta. Kun hän näki vauvavatsani, hän oli niin vihainen ettei pystynyt edes onnittelemaan, istui vain hiljaa. Emme siis kertoneet oikein kenellekään raskaudesta kuin vasta puolivälissä, aiempien keskenmenojen vuoksi. Sitten alkoi armoton viesti- ja puhelupommitus äidillemme, missä haukkui minut aivan maanrakoon: minun ei pitäisi hankkia lapsia, en tule pärjäämään, miksi tein näin typerän päätöksen jne. Miksi hän niin tulistui, sitä en koskaan saa tietää :D olen kuitenkin ollut pitkään jo aika vakaassa elämäntilanteessa ja elämäni muutenkin on aina ollut rauhallista normielämää: opiskelut, avioliitto, oman asunnon osto ja lapsi.
Pahinta oli kun sairastin influenssan ja hän alkoi jauhaa äidille että toivottavasti sikiölle ei tapahdu mitään, ja siis sellaisella äänensävyllä että kunpa lapseni kuolisi. Lapsen synnyttyä haukkui vauvan ulkonäön, syyllisti minua kun lapsi vierasti (tein jotain väärin), minun vikani oli kun 6kk ei vielä kontannut... Kaikesta on haukkunut. Vian ei tarvitse olla suuri kun se on päässä :)
Eli millainen elämä siinä menee pilalle? Jokaviikonloppuinen dokaaminen vain jotkut Thaimaanreissut?