Lue keskustelun säännöt.
"Sä et oo koskaan vaikuttanut sellaiselta äiti-ihmiseltä" ja muut törkeät kommentit, joita olen raskauden aikana saanut kuulla.
19.11.2025 |
Pakko päästä tästä avautumaan johonkin. Taustoina kerrottakoon, että ystäväpiirissäni osalla on jo isot lapset ja osa on vannoutuneita "en koskaan hanki lapsia" -tyyppejä. Eli kellään ei lähipiirissäni ole tällä hetkellä pientä lasta, mikä ehkä vaikuttaa raskausuutiseni herättämään kuohuntaan ja vähintäänkin erikoisiin reaktioihin.
Tässä törkeimmät kommentit raskaudestani tähän mennessä:
- "Onpa yllätys, että oot raskaana. Oliko tää ihan suunniteltu juttu? Sä et oo koskaan vaikuttanut sellaiselta äiti-ihmiseltä."
- "Miten sun maha on jo nyt noin iso?"
- "Aiotko sä pitää sen?"
- "Nyt ei päästä sit kesäreissulle yhdessä. Harmi."
- "Sä oot sit jo tosi vanha, kun lapsi itsenäistyy."
- "Kannattaa nyt jo alkaa miettimään hoitopaikkaa, että pääset mukaan tyttöjen reissuun. Kai sä sinne kuitenkin lähdet?" (lapsi olisi siinä vaiheessa 3 kk vanha eli en oo lähdössä).
- "Kai sä otit viime kesänä paljon kuvia, koska se oli sit viimeinen kesä, kun olit bikinikunnossa. Palautuminen on tässä iässä jo niin vaikeeta."
Kommentit (68)
Olen itse vela ja sinkku ja olen autisminkirjolla. Loukkaannuin silti kuitenkin kun joku psykologi, vaiko psykiatri, jolla pakotetusti kävin totesi, että en pysty parisuhteeseen, enkä saa hankkia lapsia kun en pysty siihen tai jotain vastaavaa. Mitään fyysistä vikaa tässä suhteessa ei ole itselläni todettu. Tajuan ja tajusin jo silloin heikkouteni ja sen, että tämä on vahvasti perinnöllistä ja että ei lisää autisminkirjolla olevia maailman haluta, mutta tuollaista ei vaan sanota. Mietin, että miten tuohon olisi reagoinut joku sellainen, joka olisi halunnutkin lapsia ja vakavan parisuhteen. Täyttä rodunjalostusta tuollaiset puheet ovat. Tämä ei suinkaan ole edes pahinta, mitä olen joutunut kuulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä muisti aina kertoa kuinka huonovointiselta näytin raskaana ollessani, hiuksetkin kuulemma ohentuneet.
Keskenmenon jälkeen sukulaisen kommentti oli että ei musta olisi äidiksi ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Maailma ei muutu. Minä olen hyvin hoikka, ja raskausaikoina sain kuulla ihmettelyjä miten voin olla raskaana, kun ei minulla varmaankaan ole hormonitoimintaa. Lasten synnyttyä ihmeteltiin miten olen voinut tulla raskaaksi, synnyttää ja imettää, kun minulla on varmasti anoreksia.
Äitiys ei koskaan ole hyvä asia.
Eikä äitiys näytä tekevän kaikkia onnellisiksi ja autuaiksi, kuten yritetään väittää. Kaikenlaista törppöä mahtuu äiteihinkin.
Vierailija kirjoitti:
OT: tälläkin palstalla pystyi ennen muinoin käymään asiallista keskustelua raskaudesta, vanhemmuudesta jne aiheista, mihin tämä palsta alunperin on perustettukin. Nykyinen keskustelun (ja mahdollisesti keskustelijoiden) taso näkyy näistä kommenteista. Voisiko joku perustaa asiallisen keskustelupalstan aikuisille, jotka haluavat käydä normaaleja järkeviä keskusteluja? Ne, jotka tarvitsevan paikan oman turhautumisensa / tylsyytensä / pahoinvointinsa purkamiseen, voisivat sitten omilla palstoillaan huudella ripuli- juttujaan ja muuta kypsää harkintaa ja kehittynyttä aivojen frontaalilohkojen toimintaa osoittavaa materiaaliansa.
Juuri näin, osa edelleen haluaisi puhua rakaudesta ja vanhemmuudesta VAUVA-palstalla.
Raskauden aikana kaikki kommentit ovat törkeitä. Myös kommentoimattomuus on törkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että ei ole olemassa mitään äiti-ihmistyyppiä. Kypsemmällä iällä on jo rauhoittunut ja osaa toimia ja luulen että lapsi saa enemmän siksikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on myös sanottu tuo, etten ole vaikuttanut äidiksi sopivalta. Kommentoija on hyvin läheinen ystäväni ja kommentti on ihan sataprosenttisesti totta, kun miettii millainen olen ollut nuorempana. En ottanut itseeni.
Se, millainen ihminen on ollut nuorena, ei kyllä mielestäni juurikaan korreloi sen kanssa, millainen on aikuisena tai miten pätevä äiti on aikuisena. Kukapa meistä ei olisi teininä tai parikymppisenä riekkunut kaupungilla räkä poskella. Se ei tarkoita, että vielä kolme- tai nelikymppisenä sama meno jatkuu.
Usein korreloi. Turha teeskennellä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on myös sanottu tuo, etten ole vaikuttanut äidiksi sopivalta. Kommentoija on hyvin läheinen ystäväni ja kommentti on ihan sataprosenttisesti totta, kun miettii millainen olen ollut nuorempana. En ottanut itseeni.
Sama juttu. Itsekään en pitänyt itseäni äiti-ihmiseltä ennen kuin tulin äidiksi. Mikään noista lauseista ei olisi loukannut minua. Jos raskausvatsa on iso, onko siitä sanominen loukkaus, eihän se ole lihomista. Sanoja voi viitata siihen, että raskaus näyttäisi olevan pitemmällä kuin luulisi.
Biletyspuheet ovat lapsettomien, joten miksi siitä hermostua. Tai sitten sellaisten feministinaisten, joiden mielestä on naisen vapautta päästä bilettämään, vaikka on vauva kotona. Ajatelkoot he tavallaan.
Kyllä on vaikeaa nuorten naisten elämä, kun kaikki otetaan niin kuolemanvakavasti.
Nuorena äitinä olin sellainen kiltti pehmoilija, etten oikein osannut vastata kommentteihin, joista osa oli ajattelemattomia, osa ehkä jopa epäsuoraa mutta tarkoituksellista ilkeilyä.
Jos nyt kuulisin vastaavaa, saattaisin sanoa vaikka sivusta, että "jotkut tosiaan olisi kannattanut hukuttaa jo pieninä" - eikä pikku painotuksista jäisi epäselvyyttä siitä, kuka on piikkini kohde. Sekä ajattelematon että ilkeilijä voisi oppia miettimään sanomisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä. Törppöjä kavereita, ja ilmeisesti useampia.
Minuakin turhauttaa aina kun joku ystävä ilmoittaa olevansa raskaana, mutta ei tulisi mieleenkään näyttää sitä ystävälle. Onnittelen ja vähintäänkin esitän että uutinen on iloinen.
Mikä ystävän raskausuutisessa turhauttaa? Ihan siis mielenkiinnosta kysyn.
AP
En ole tuo, jolta kysyit, mutta itse en välitä lapsista. En isoista, enkä pienistä. Enkä jaksaisi keskustella mistään heihin liittyvästä.
Ystävän saadessa lapsen seuraa siitä luonnollisesti, että lapsesta puhutaan ja usein lapsi on mukana aktiviteeteissakin. Tämä ei ole tietenkään miellyttävä muutos sellaiselle ihmiselle, joka ei lapsista pidä.
Se on sitten toinen asia, vaikuttaako se ystävyyteen, vai osaavatko/haluavatko aikuiset ihmiset hoitaa uuden elämänvaiheen niin, että ystävyys säilyy.
Mun samanikäinen kaveri: Miten sä kestät olla juomatta? Siis mä kuolisin jos joutuisin ees kuukauden olee bilettämättä! Just kun olin valitellut kuin pelottaa etten jää kavereista ns. ulkopuolelle. Se oli ehkä törkein, mutta pahimmalta tuntui se kaikki tuijottelu. En silloin ymmärtänyt, mutta jälkikäteen oon tajunnut että mua tuijotettiin koska sain lapsen nuorena. Tai olin jo 22v., mutta näytin ikäistäni huomattavasti nuoremmalta, esim. menin apteekkiin hakee hiivalääkettä ja apteekkari kysyi olenko täyttänyt 15, vähän ennen raskautta menin kaverin kanssa yksille, olin vähällä lentää ulos ilman mitään henkkareiden kysymistä, ilme oli tonnin seteli ku sanoin et on mulla henkkarit. Vauvan synnyttyä menin lääkäriin valittelee polvikipua, vauva ei ollut matkassa ja lääkäri ihmetteli miten voin olla yksin terveyskeskuksessa kesken päivän ja kyseli mitä koulua käyn ja onko siellä kouluterveydenhoitajaa ja olenko kertonut vanhemmille. Olin hämilläni enkä tajunnut heti korjata et oon jo aikuinen, luulin että mun ikä näkyy siellä ruudulla heti kun lääkäri avaa tiedot, niinku nykyään näkyykin, mutta ei vissii 10v. sitten ollut nykyistä systeemiä. Näitä esimerkkejä riittää. Mutta tuntui pahalta kun joka paikassa tuijotettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä. Törppöjä kavereita, ja ilmeisesti useampia.
Minuakin turhauttaa aina kun joku ystävä ilmoittaa olevansa raskaana, mutta ei tulisi mieleenkään näyttää sitä ystävälle. Onnittelen ja vähintäänkin esitän että uutinen on iloinen.
Mikä ystävän raskausuutisessa turhauttaa? Ihan siis mielenkiinnosta kysyn.
AP
En ole tuo, jolta kysyit, mutta itse en välitä lapsista. En isoista, enkä pienistä. Enkä jaksaisi keskustella mistään heihin liittyvästä.
Ystävän saadessa lapsen seuraa siitä luonnollisesti, että lapsesta puhutaan ja usein lapsi on mukana aktiviteeteissakin. Tämä ei ole tietenkään miellyttävä muutos sellaiselle ihmiselle, joka ei lapsista pidä.
Se on sitten toinen asia, vaikuttaako se ystävyyteen, vai osaavatko/haluavatko aikuiset ihm
Ihmiset puhuvat elämäänsä kuuluvista asioista eikä niitä voi täysin sulkea ystävyyssuhteen ulkopuolelle. Puhuvathan koiranomistajatkin koiristaan ja tuovat ne mökkireissuille mukaan. Hyväksyn tämän vaikka en koirista itse pidäkään. Ne kuitenkin ovat osa ystävän elämää. Samoin lapset ovat. Tai paljon aikaa vievät harastukset tai työ. Niistäkin puhutaan ja ne vaikuttavat siihen, että kaikki eivät pääse aina joku reissuun mukaan.
Tuttavapiirissä joillain on alkanut jonkinlainen äitiroolin vetäminen heti kun ovat alkaneet lasta suunnittelemaan. Eli entinen railakasta elämää niin alkoholin kuin miesten kanssa elännyt bailaaja onkin yhtäkkiä muuttanut ulkonäköään, harrastuksiaan, tapaansa puhua jne. sellaiseen mammamaisempaan suuntaan. Eikä siinä mitään, mutta mielestäni silti on huvittavaa, että nämä samat henkilöt suhtautuvat todella törpösti heitä kohtaan jotka äidiksi tullessaan eivät ole muuttaneet ulkonäköään, ja suhtautuvat yhtäkkiä halveksuvasti naisiin jotka edelleen haluavat joskus juhlia. Nämä naureskelevat heille, jotka eivät tajua ostaa samanlaista talvitakkia ja leikata samaa kampausta kuin he, aivan kuin se liittyisi mitenkään siihen kuinka hyvä vanhempi olet. En toisaalta yhtään ihmettele jos joitain äidit ärsyttävät, jos osa vetää tuollaista kaikkitietävää huomaahan-kaikki-että-olen-äiti-roolia. Onneksi on myös vähemmän pinnallisia äityliinejä. Mutta pointtini on, että arvostelua äideille tulee vähän joka suunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- "Sä oot sit jo tosi vanha, kun lapsi itsenäistyy."
Tätä kuulee välillä sanottavan iäkkäämmille äideille ja isille. Ihan niinkuin lapsen kasvatus olisi joku vankeustuomio, mikä täytyy lusia ja onni koittaa siinä vaiheessa, kun lapsi vihdoin muuttaa pois kotoa. Uskokaa tai älkää, mutta lapsen kasvatuksesta ja lapsiperhe-elämästä voi myös nauttia. Monet myöhemmällä iällä perheen perustavat ovat jo ehtineet mielin määrin nauttia omasta vapaudesta, matkustelusta, railakkaista viikonlopuista ja harrastamisesta. Sekin alkaa vuosien jälkeen maistua puulta ja alkaa kaipaamaan tasaisempaa perhearkea ja sen iloja.
"Ei sun ehkä kannata hankkia lapsia. Pidätkö sä edes niistä?" kysyi eräs tuttu kun kerroin, että suunnitellaan miehen kanssa ehkäisyn pois jättämistä. Tämä tuttu on sitä mieltä, että olen liian lapsellinen äidiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi eivät ole kovin älykkäitä 😑
Vakka kantensa valitsee.
Ystävät valikoituvat yleensä asuin-, opiskelu- tai työpaikan mukaan. Ei siinä kummoisia valintoja tehdä.
Mitä mä just luin. Kyllähän ystävät nimenomaan valitaan, ei sitä jokaisen vastaantulijan kanssa tarvitse ystävystyä.
No se on sattuman kauppaa kehen törmäät elämässä. Mun ystäviä on entiset naapurit ja lapsuuden kuolukaverit. En ole heitä erityisesti valinnut vaan elämämme on kietoutunut yhteen.
Joo. Lastensaannin jälkeen kaveripiiri jakautui kahtia niihin, jotka olettavat että nyt äitinä en voi a) tehdä yhteisiä reissuja b) juhlia c) edistää uraa d) olla kiinnostunut mistään muusta kuin lapsiperhe-elämästä, ja sitten niihin jotka ymmärtävät, että edelleen voin tehdä noita kaikkia asioita, mutta vaatii hieman sumplimista. Arvaatte varmaan kummat ovat edelleen osa elämääni. Paradoksaalisinta noissa ennakkoluuloisissa elämästä haihtuneissa kavereissa on se, että heillä itselläänkin on vaikka mitä elämistä rajoittavia tekijöitä, kuten lemmikki, vaativat työajat, allergioita tai joku muu jollain tavalla rajoittava sairaus, puoliso jossa pitää roikkua 24/7, joukkueharrastus, omakotitalon kunnossapito, ja jopa pyykkivuoro, jne.
Helpoin ja nopein tapa pilata elämänsä on lisääntyä.
Kyllä se on kuule niin että jokainen voidaan asettaa jo etukäteen tarkkailuun jos jonkun ilmoituksen mukaan on jotain esim. . ei niin äidillinen tai lämmin ihminen eks niih? Tarkkaillaan vaan, mutta ei auteta vahingossakaan itseasiassa ehkä vaikeutetaan asioita, jotta saataisiin lisäsyytä tarkkailla? Kas kun ei vielä pakkohoitoon ja edunvalvontaan jonkun ilmoituksen mukaan, ilman että henkilön kanssa edes keskustellaan tai tavataan?
Onnea raskaudesta! Äitiyden myötä itselläni ystävyyssuhteista osa lähestyi ja osa viilentyi. Aina vähän muutoksia ollut sen mukaan mikä kenenkin elämäntilanne on. Välillä itselläni oli tosi ulkopuolinen olo lapsettomien kavereiden kanssa kun oli vaan niin erilainen elämäntilanne ja eri ilot ja surut. Siskoni on onneksi pysynyt aina rinnalla vaikka hänellä ei lapsia ole ja hän vilpittömästi pitää lapsistani ja tykkää viettää aikaa välillä ilman lapsia ja välillä lasteni kanssa. Toivottavasti sinullakin on tai löytyy joku tällainen ihminen rinnalle kenen kanssa voit iloita raskaudesta!