Vaikean taustan omaavat, oletteko joutuneet outoihin/noloihin tilanteisiin taustanne takia?

Mulla on kaksisuuntainen ja aina välillä tulee se vaihe, että on pakko jättää lääkitykset pois ja olla taas "oikea minä". Silloin tulee sitten sekoiltua vaikka mitä, kun omaksun aina jonkun uuden elämäntyylin itselleni.

Pari vuotta sitten se oli joku fitness-hyvinvointiguru ja mm. tilasin itselleni solariumin. Oli vähän ankeaa siinä masennusvaiheen alkumetreillä, kun ukot ilmestyivät yhtäkkiä oveni taakse solariumin kanssa ja piti repiä jostain voimia alkaa selvittelemään sitäkin tilannetta.

Voimia aloittajalle.

kerrot tutuille että sait sairaskohtauksen ja toimit sekavasti.kyllä ihmiset ymmärtää että kyse sairaudesta jos teillä on lääkeet ne tulee syödä koska muuten sairaus voi pahentua. teillä on kuitenkin vastuu hyvittää vahinkoja pyytämällä anteeksi,perumalla huonoja päätöksia.

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Näin itseni videolta kännissä kaverin häissä. Ihan sama mikä tilanne, minä kännissä heilumassa vähintään jossain taustalla. Sammaltava maljapuhe oli sellaista seurattavaa, että teki mieli repiä silmät päästäni ja tunkea ne korviini. Sinänsä onni onnettomuudessa, että tuo video oli yksi sysäys avun hakemiseksi pahenevaan alkoholiongelmaan.

T. 16 vuotta raittiina

Dissoilu on aina yhtä outo kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Ihan turhaa näitä on yrittää vertailla, jokaisella on omat taustansa ja tuskin kenenkään taustat on ihan helppoja tai yksinkertaisia.

Lasketaanko autismi vaikeaksi taustaksi? Meinaa aina yhtä outo kokemus, että keskustelet ihmisen kanssa niin, että puhutte samoilla sanoilla, mutta eri kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Mitä sen toisen sitten olisi pitänyt kokea?

Vierailija kirjoitti:

Näin itseni videolta kännissä kaverin häissä. Ihan sama mikä tilanne, minä kännissä heilumassa vähintään jossain taustalla. Sammaltava maljapuhe oli sellaista seurattavaa, että teki mieli repiä silmät päästäni ja tunkea ne korviini. Sinänsä onni onnettomuudessa, että tuo video oli yksi sysäys avun hakemiseksi pahenevaan alkoholiongelmaan.

T. 16 vuotta raittiina

Mä olen muuten aika juoppo, mutta siinä olen onnistunut että häissä olen aina vesilinjalla. Jos joisin, olisin just niinkuin sinä 🤤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Ihan turhaa näitä on yrittää vertailla, jokaisella on omat taustansa ja tuskin kenenkään taustat on ihan helppoja tai yksinkertaisia.

Eihän tossa mitään vertailtu ja erikseen vielä sanottiin, ettei vähättele tyypin kokemusta. Kertoi vain sen olleen outoa ja onhan se.

Aivan inhimillistä, että kun toinen kertoo jostain noinkin vaikeasta kokemuksesta siihen on vaikea reagoida. Äkkiä siinä käy sitten niin, että hätäilee ja sivuuttaa sen toisen vaikean asian ja alkaa selittämään omaansa. Siitä sitten seuraa outo tilanne.

Mun isä oli sekopäinen juoppo, jota koko perhe pelkäsi. Aina yhtä outoa kuulla kun ihmiset kertovat isistään, jotka tekivät kaikkea kivaa, olivat hyväntuulisia, hauskoja ja puuhastelivat lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Ihan turhaa näitä on yrittää vertailla, jokaisella on omat taustansa ja tuskin kenenkään taustat on ihan helppoja tai yksinkertaisia.

Eihän tossa mitään vertailtu ja erikseen vielä sanottiin, ettei vähättele tyypin kokemusta. Kertoi vain sen olleen outoa ja onhan se.

Aivan inhimillistä, että kun toinen kertoo jostain no

Nimenomaan vertailtiin, yritettiin nostaa omaa kokemusta toisen kokemaan vanhempien eron yläpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Ihan turhaa näitä on yrittää vertailla, jokaisella on omat taustansa ja tuskin kenenkään taustat on ihan helppoja tai yksinkertaisia.

Eihän tossa mitään vertailtu ja erikseen vielä sanottiin, ettei vähättele tyypin kokemusta. Kertoi vain sen olleen outoa ja onhan se.

Aivan inhimillistä, että kun toinen kertoo jostain no

Tämä juuri. Muutenkin huonoa käytöstä tuollainen, että kun toinen avautuu itselleen vaikeasta asiasta, se sivuutetaan ja aletaan dumpata omaa traumaansa, oli se millainen tahansa.

Tuosta vänkääjästä ei kannata välittää. Tulee aina näihin vastaaviin ketjuihin kertomaan muille kuinka heidän tulee kokea muiden reaktiot ja sitten sarjapeukuttaa paria vastausta puolihysteerisesti, kuten hyvin huomata nyt jo saattaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun isä oli sekopäinen juoppo, jota koko perhe pelkäsi. Aina yhtä outoa kuulla kun ihmiset kertovat isistään, jotka tekivät kaikkea kivaa, olivat hyväntuulisia, hauskoja ja puuhastelivat lastensa kanssa.

Meillä se oli isäpuoli, paitsi että ei ollut juoppo. Päinvastoin, oikein ylpeili sillä että hänpä ei käy kaljalla baarissa. Omaa lääkeriippuvuuttaan tai lääkkeiden väärinkäyttöään taas ei pitänyt minään ongelmana, veti vahvoja lääkkeitä sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Ihan turhaa näitä on yrittää vertailla, jokaisella on omat taustansa ja tuskin kenenkään taustat on ihan helppoja tai yksinkertaisia.

Eihän tossa mitään vertailtu ja erikseen vielä sanottiin, ettei vähättele tyypin kokemusta. Kertoi vain sen olleen outoa ja onhan se.

Aiv

Tämä juuri. Muutenkin huonoa käytöstä tuollainen, että kun toinen avautuu itselleen vaikeasta asiasta, se sivuutetaan ja aletaan dumpata omaa traumaansa, oli se millainen tahansa.

Tuosta vänkääjästä ei kannata välittää. Tulee aina näihin vastaaviin ketjuihin kertomaan muille kuinka heidän tulee kokea muiden reaktiot ja sitten sarjapeukuttaa paria vastausta puolihysteerisesti, kuten hyvin huomata nyt jo saattaa.

Sehän se vasta huonoa käytöstä on nostaa omaa traumaa ylemmäs, että minäpäs olen kokenut näin.

Olen entinen/toipuva anorektikko. Paino on pysynyt jo useamman vuoden normaalin rajoissa, mutta kovasti se työtä ja vahtimista vaatii ja olen hyvin hoikka. Aina yhtä outoa kuulla kun kehutaan sitä kuinka hoikka olen ja kysytään, että mikä on "salaisuuteni".

Tekisi mieli sanoa ihan suoraa, että sairaus ja juuri tuollainen toisen kehon kommentointi usein pahentaa tätä sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tämä klassikko, että keräät rohkeutesi kertoaksesi uudehkolle tuttavuudelle menneisyydestäsi ja tilanne päätyy siihen, että hän alkaa avautumaan sinulle kuinka vanhempien avioero oli hänen elämänsä traumaattisin kokemus.

Enkä siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta on se jotenkin outoa, että kun olet kerännyt sisua kertoaksesi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä ja päädyt lohduttamaan toista kun "joulut eivät tuntuneet enää koskaan samoilta".

Ehkä se toinen vaan keksi jotain tuollaista sanoakseen jotain. En minä ainakaan tiedä mitä pitäisi sanoa jos joku kertoisi varhaisnuoruuden hyväksikäytöstä.

Ei minun, mutta jostain syystä aloin nauraa, kun kaveri kertoi että häntä oli käytetty hyväksi. Ihan joku primitiivinen reaktio enkä tiedä mistä.

jos on tosi traumainen menneisyys, siitä ei kannata puhua muuta kun psykiatrille jne. tavis ei pysty käsitteleen asiaa.

vaikea aihe voi myös estää ihmisuhteiden normaaliutta. on liian raskas kuultava kantaa monelle.moni myös torjuu vaikeat aiheet. 

vertaistuki saman kokeneille parempi vaihtoehto.ymmärrän tarpeen puhua mutta jättäisin sen vain kaikkein luotetuille läheisille. ei työpaikalle kuulu, eikä puolitutulle.

Ymmärrän hyvin tuon traumaattisen taustan avaamisen vaikeuden. Minulla on takana vanhemman vaikeita mielenterveysongelmia ja itsemurhayritykset, paljon pelottavia tilanteita ja puutteellista huolenpitoa. Ei sellaisesta ole helppo kertoa hyvällekään tutulle, joka on palasina sovussa tapahtuneesta avioerosta.

Hankalaa, kun kuitenkin joidenkin olisi hyvä tietää. Menneisyys vaikuttaa minuun mm. loputtoman turvattomuuden muodossa, mitä osa ihmettelee, kun ei tiedä syitä.

Olisi hyvä kuunnella toista. Eikä ensimmäisen lauseen jälkeen alkaa selittää omaa kokemusta päälle. No, sattuneesta syystä viihdyn parhaiten yksin.